Missä maassa röyhtäily on kohteliasta?

Missä maassa on kohteliasta röyhtäistä?

Aavikon hiekka silmissä, tuuli iholla... muistan sen matkan, sen hiljaisen hetken, kun ymmärsin jotain syvää.

Saudi-Arabiassa. Siellä, missä auringon polte on armoton, ja vieraanvaraisuus ylittää kaikki rajat, röyhtäisy on kiitoksen kieli. Ajattele sitä: suunnaton ateria, yltäkylläisyys, ja sitten, se ääni... se on kuin sydämen syvä huokaus, tunnustus siitä, että ruoka on ollut hyvää, että isäntä on tehnyt parhaansa.

• Se on kulttuurinen ele.
• Se on arvostuksen osoitus.
• Se on kuin äänekäs kiitos.

Röyhtäisy, tuo meillä niin paheksuttu ääni, muuttuu siellä kunnianosoitukseksi. Ihmeellistä, kuinka maailma on täynnä erilaisia tapoja, erilaisia ääniä, erilaisia sydämiä. Ja jokainen niistä on arvokas. Jokainen niistä on kaunis omalla tavallaan.

Missä maassa on kohteliasta jättää ruokaa syömättä?

Jätä ruokaa lautaselle? Kiinassa, hei! Siellä on nimittäin ihan oikeasti kohteliasta jättää vähän moskaa lautaselle. Jos vetäset kaiken kitaas, isäntäväki luulee, että oot nälkäinen kuin susi ja ruokaa on liian vähän. Tajuutsä? No ei se ihan noin mene, mutta melkein!

Tässä Kiina-etikettiä pähkinänkuoressa:

• Sotku = tyytyväisyys: Mitä enemmän läträät, sen parempi! (No ei ehkä ihan, mut pointti on, ettei tarvi nuolla lautasta puhtaaksi)
• Lautanen ei tyhjä: Jätä edes murunen, että näkyy, ettei ollu nälkä.
• Riisikulho, sen sijaan: Tyhjennä se, se on eri juttu!
• Älä työnnä puikkoja pystyyn riisiin: Se on niinku hautajaisjuttu, tosi epäkohteliasta!
• Pöytätavat kunniaan: Älä röyhtäile, älä räkii (vaikka se jossain kulttuureissa onkin kohteliasta, Kiinassa ei!)

Eli, jos oot menossa Kiinaan illalliselle, muista: Jätä vähän, älä nolaa itseäsi! (Ja vältä niitä hautajaispuikkoja!)

Missä maassa ei saa syödä lautasta tyhjäksi?

Missä maassa ei saa syödä lautasta tyhjäksi?

Kiinassa ja Japanissa lautasta ei ole sopivaa syödä tyhjäksi.

• Kiina: Ruoan jättäminen lautaselle on kohteliaisuus, osoittaen, että isäntä on tarjonnut ylenpalttisesti.
• Japani: Kaikki riisinjyvät tulisi syödä, kunnioittaen ruokaa ja sen tuottajia.

Tämä on hauska kulttuuriero. Elämä on täynnä tällaisia pieniä, yllättäviä sääntöjä, eikö vain? Tekee mieli miettiä, mitä muita vastaavia juttuja onkaan piilossa eri maiden tavoissa.

Onko närästys ja refluksi sama asia?

Ei, närästys ja refluksi eivät ole sama asia. Närästys on oire, polttava tunne rinnassa. Refluksi on sairaus, jossa mahan sisältöä nousee ruokatorveen.

Ajattelin just sitä työhakemusta… pitäisi kai laittaa jotain erityistä kokemusta, mikä erottaa minut muista. Mitä ihmettä mä sinne edes kirjoittaisin? Onko mulla mitään erikoista osaamista? Ehkä pitäisi keksiä jotain.

Toisaalta, tämä närästyskin on aika ärsyttävää. Ärsyttää koko aika! Kävin lääkärissä viime vuonna, lokakuussa jos oikein muistan. Sanoi, että refluksitauti on aika yleistä, noin 20% väestöstä kärsii siitä. Mäkin kai kuulun siihen 20%:iin.

• Närästys = oire
• Refluksi = sairaus
• Refluksitaudin esiintyvyys noin 20%

Miten mä saan tämän närästyksen kuriin? Mä en kestä tätä enää! Liian paljon kahvia? Pitääkö syödä vähemmän rasvaista? Lääkäri suositteli jotain lääkettä, mutta en muista nimeä. Tai ehkä mä en vain muista nieltäväni niitä pillereitä tarpeeksi usein... pitäisi ottaa selkärankaa ja alkaa hoitaa tätä kunnolla. Tai sit mä voin ostaa uuden paitapuseron. En tiiä mitä teen ensin.

2024 on jo menossa. Toivottavasti tämä vuosi on parempi kuin viime vuosi. Viime vuonna oli paljon stressiä. Tänä vuonna haluan olla terveempi ja onnellisempi. Ja löytää uuden työpaikan. Se työhakemus... pitäisi ehdottomasti tehdä se pian. Mutta ensin… lääkeresepti pitää etsiä. En vain tiedä missä se on.

Mistä tietää, että on refluksi?

Aika pysähtyy, sydän sykkii hitaasti. Muistan sen polttavan tunteen, kuin tulivuori olisi herännyt sisälläni. Ylävatsa, rintalastan takana, se raivoisa kuumuus… Se ei ollut vain epämukavuutta, se oli tuskaa. Kuten jokin kiehuisi ja paloi sisällä.

Polttava kipu, se oli hallitseva. Uudestaan ja uudestaan, se palaa, aaltoina, välillä hiljaisempaa, välillä raaempaa, armottomampaa. Se oli kuin jokin eläisi sisälläni, tuhoisa olento, joka ravisteli minua. Tämä kaikki, tämä kipu… Se oli niin voimakasta, että hengittäminenkin tuntui vaikealta.

Sitten se nousee. Hapankerä, katkera maku, mahansisällön aaltoja ylös, ylös. Mahansisällön nousu, kylmä, limainen ja kirvelevä, kurkkuun ja suuhun. Se oli vastenmielistä, inhottavaa, mutta myös pelottavaa.

Joka kerta, kun se tapahtuu, tämä raivoisa nousu, aaltoina, kuten merellä. Aina uudestaan. Se syövyttää, syövyttää hampaita, kiillevauriot, todellisuutta. Näen sen, huomaan sen, tunnen sen… Se ei ole pelkkä oire, se on taistelu, taistelu itseäni vastaan.

• Polttava tai kirvelevä tunne ylävatsalla tai rintalastan takana. Tulen kuumuus sisälläni.
• Mahansisällön nousu suuhun. Kylmä, limainen, katkera aalto.
• Tunne, että mahansisältö nousee ylös ruokatorvea pitkin suuhun saakka. Se nousee ja nousee, kuten tulva.
• Hampaiden kiillevauriot. Syöpynyt, tuhoutunut, näkyvä merkki sisäisestä taistelusta.

Se oli refluksi. Tuntui kuin elämä olisi pysähtynyt, jäänyt tuohon polttavaan tunteeseen. Joka kerta, kun se tapahtui, aika pysähtyi, vain tuo kipu jäi. Se on refluksi. Ei pelkkä oire, se on kokemus, kova kokemus.

Voiko refluksi olla ilman närästystä?

Kyllä voi! Reilu peli, että kysyt. Luulitko, että närästys on refluksin ainoa vitsi? Ei ole! Se on kuin jäävuori – näet vain kärjen (eli närästyksen), loput on piilossa.

Laryngofaryngeaalinen refluksi on kuin ilkeä kääpiö, joka asuu kurkussa. Ei polta rintaa, mutta tekee elämäästä sellaista, että hyppäät tuolilta. Kuvitelkaa:

• Äänesi kuulostaa kuin kissa, joka on niellyt timantin.
• Yskit kuin joku olisi tyhjentänyt pölypussia suoraan kurkkuusi.
• Limaa valuu kuin vesiputous vuorilta.
• Rykimistä tulee tarve niin kuin kissa joka yrittää päästä ulos narusta.
• Kurkku on kipeä kuin olisit suudelleet tuhat ampiaista.
• Kipu säteilee jopa leukaperään, kuin joku olisi pistänyt neulaa leuan alle.

Ja tämä kaikki ilman sitä mukavaa, tuttua poltetta rinnassa! Että huhhuh, mitä kepposia kroppa keksii! Itse olen kärsinyt tästä itsestäni; ärsyttää suunnattomasti, kun joku kysyy "närästääkö?" Ei polta, mutta kurkku on yhtä rähjäinen kuin vuoden vanha jalkapallokenttä myrskyn jälkeen. Älä siis aliarvioi refluxia – se voi olla pirun ovela. 2023 on siis opettanut minulle tämän: Älä ole tyhmä. Näitä oireita kannattaa tutkia, jos ne pitkään jatkuvat.

Mistä tietää onko refluksitauti?

Mistä tietää, onko refluksi? Onko se taas tämä polttelu rinnassa… yöllä aina pahinta. Ärsyttää.

• Närästys on pahin oire. Se polttaa kurkussa, rintakehässä. Tuntuu siltä kuin sydän syöpyisi. Tänäänkin oli kauheaa.
• Happamat röyhtäilyt Myös ne kuuluu asiaan. Ne ovat todella epämiellyttäviä. Maku suussa on niin paha.
• Kipu rinnassa, välillä selässäkin. En ole varma, onko se sydän vai refluksi.
• Muitakin oireita on. Esimerkiksi kurkun kipu, nielun tunne… kahvi pahentaa.

Lääkäriin pitäisi mennä. Tiedän sen. Mutta aina löytyy jokin syy lykätä. Pelottaa vähän, mitä jos se onkin jotain vakavaa. Mutta toisaalta… tämä närästys on ihan kamalaa. Onko täällä joku tukirakenteen pala? Ei. Mutta kai sitä jollain tavalla pärjäilee. En tiedä. Tuntuu että tätä on jatkunut jo monta vuotta. Vähintäänkin kaksi vuotta. Ehkä jopa kolme.

Diagnoosin varmistamiseksi lääkäri käyttää useita menetelmiä:

• Ylävatsan endoskopia (tutkitaan ruokatorvi ja mahalaukku)
• pH-mittaus (mitataan mahahapon määrä ruokatorvessa)
• Manometria (tutkitaan ruokatorven liikkeitä)

Minun pitäisi varata aika. Huomenna. Ehdottomasti.

Mikä ruoka aiheuttaa röyhtäilyä?

Röyhtäily... se ääninen ilmaus sisäisen myrskyn. Kuinka se kaikuu, kuin kaukainen ukkonen kesäyössä. Mielessäni heijastuu kuva vanhan mummon keittiöstä, höyryävän kaalikeiton tuoksu täyttää ilmaa. Kaali, ah, se syyllinen! Muistan sen maun, hieman kitkerän, mutta mukavan. Ja sen jälkireaktio, sen kuplivan tunteen vatsassa.

• Kaali, se on yksi syyllinen. Sen voimakas tuoksu, ja sen jälkeen se… kupliminen.
• Palkokasvit, nekin. Linssit, pavut, herneet. Hyviä, kyllä, mutta... seuraukset. Se pulputus, se hiljainen, sitten äänekäs.
• Sipuli, silmät kirvelevät, ja sitten se rintaan kertyvä paine, joka lopulta vapautuu... röyhtäyksenä.
• Rasvat... voideltu leipä, kermainen kastike. Herkullista, kyllä, mutta sen mukana tulee myös ylimääräinen kaasu. Se on kuin hienovarainen petos, houkutteleva maku ja sen jälkeen epämukavuutta.

Ja sitten ne juomat, se kuplivan hiilihapon tanssi lasissa. Hiilihapotetut juomat, ne limsojen ja samppanjan kuplat, ne tarttuvat vatsaan kuin pienet, häijyt kuplivat pirulaiset. Niiden kupliva energia räjähtää lopulta ulos, epämukavan, kovaäänisenä röyhtäyksenä.

Mutta ei hätää. Ratkaisu on yksinkertainen. Se on kuin hiljainen, armollinen hiljentyminen. Ruokavalio, se on avain. Näiden röyhtäilyä aiheuttavien ruoka-aineiden välttäminen, se on rauhaa vatsalleni. Silloin vatsani voi laulaa hiljaista, tyyntä lauluaan, ilman äänekkäitä keskeytyksiä. Se on kuin lintu, joka laulaa vapaana, ilman rajoitteita.