Mitä muistaa ennen ulkomaanmatkaa?

Miksi tehdä matkustusilmoitus?

Miten se nyt menikään… Matkustusilmoitus… miksi ihmeessä? No joo, ymmärrettävästi. Jos jotain tapahtuu, ulkoministeriö tietää missä oon.

• Apua kriiseissä. Tärkeintä!
• Varoitukset, jos jotain pahasti pielessä.

Ajattelin just sitä reissua Thaimaahan. Pitääkö mun tehdä se ilmoitus? Kai se on fiksua?

Mitä muuta? Hmmm… Ei tule mieleen muuta. Olin muuten viime vuonna viikon Roomassa, ihan mahtavaa! Söin pizzaa joka päivä.

Tarkennuksia:

• Matkustusilmoitus on ilmainen.
• Ulkoministeriö ei pakota ilmoittamaan, mutta kannattaa tehdä.
• Tiedot suojataan.

Jeps. Täytyy tehdä se ilmoitus heti. Muutenkin oon vähän sellainen, että haluan varmistaa, että asiat on kunnossa. Onko se nyt sitten pakko? Ei ole pakko, mut…

Ehkä teen kuitenkin. Parempi varoa. Miten se tehdäänkin? Onko se verkkosivuilla? Pitääkö mun antaa passitietoja?

Ehkä etsin ohjeet ulkoministeriön sivuilta. Kai se on siellä…

Onko matkustajailmoitus pakko täyttää?

Pakko täyttää. Omakätisellä allekirjoituksella. Vastaanottoa tarvitaan. Väärät tiedot? Sakko. Helpottaako se elämää? Ei minua.

• Laki määrää. Ei keskustelua.
• Allekirjoitus: Todiste. Vastuu.
• Vastaanotto: Kukaan ei välitä.
• Valehtelu: Kallis virhe. 2023.

Väärien tietojen ilmoittaminen on rikos. Sakkoja voi tulla. Näin se menee. Ei kiinnosta. Pointti on se, että laki määrää ja siinä se. Elämä on lyhyt.

Pitääkö hotellille antaa henkilötunnus?

Hämärän valossa, ikkunasta kurkistelee syksyinen sade. Pimeys painaa, kuin samettiverho. Hotellihuoneen hiljaisuus kietoutuu ympärille, pehmeä ja viileä. Ei, ei tarvita sitä numeroa. Ei tarvita sitä kylmää, kovaa tunnuslukua, joka tuntuu paljastavan liikaa. Henkilöllisyyden palaset, ne säilyvät piilossa, kuin arvokkaita helmiä. Ei, ei ole tarvetta.

• Sade jatkuu. Sateen ääni on kuin matala murina, joka rauhoittaa.
• Huoneen lämpö on miellyttävä. Pehmeän valon hohto pehmentää nurkkia.
• Tämä on lepoa. Tunteiden hengittämistä.

Ei, ei henkilötunnusta. Vain hiljainen rauha, syksyisen illan lempeässä otteessa. Ajatukset kiertelevät kuin lehtiä myrskyn keskellä, mutta huoneen turvallisuus pitää ne lähellä.

Ei tarvita sitä. Se jää kotiin, kaappiin, paperien alle. Täällä on vain minä ja hiljainen yö. Minun yksityisyyteni. Minä ja huone. Vain me kaksi. Ei muita numeroita, vain tunnelman hiljainen, syvä värähtely. Ei tarvita. Ei.

• Tämä rauha on kallis. Kallis kaikista numeroista.
• Tämä on vapautta. Vapautta numeroiden kahleista.
• Tämä on hotellihuone. Turvallinen tila.
• Hotelli ei tarvitse henkilötunnustani. Se on totuus.
• Tämän tunnen, tämän tiedän.

Pitääkö hotellissa näyttää henkilöllisyystodistus?

Yön hiljaisuus… Mietin, miksi edes kirjoitan.

• Henkilöllisyystodistus on pakollinen hotelliin kirjautuessa. Ikävää ehkä, mutta ymmärrän.

Miksi se on pakko? No,

• Turvallisuus. Kaikille. Se on tärkeää.
• Varausvahvistus. Että olet se, joka sanoo olevansa.
• Väärinkäytösten esto. Ihan loogista, ettei kukaan yritä esittää jotain muuta.

Tuntuu vähän… valvovalta. Mutta ehkä se on vain väsymystä. Muistan kun viimeksi jouduin näyttämään passin. Se oli Berliinissä, 2023. Olin yksin. Se oli vähän pelottavaa. Ehkä tämä auttaa välttämään niitä tilanteita.