Paljonko maksaa junalippu Helsingistä Rovaniemelle?

Kauanko kestää junalla Rovaniemelle?

Helsingistä Rovaniemelle junalla? No, jos haluat kokea matkan kuin salama halki taivaan, mutta hitaammin, niin reilussa 8 tunnissa olet perillä. Siis, se on melkein yhtä nopeaa kuin kävisit samalla kahvilla ja luet kaikki uutiset. Melkoista suorituskykyä rautaiselta hevoselta, eikö vain?

Tässä tarkempaa tietoa, jos et usko silmiäsi:

• Nopeus: Noin 8 tuntia ja muutama minuutti. Eli voit hyvin ehtiä katsoa vaikka pari leffaa putkeen, tai opetella uuden kielen alkeet.
• Matka: Reilusti yli 800 kilometriä. Juna siis suorittaa aivan kunnon maratonin ilman taukoja.
• Mukavuus: Sanotaan, että junassa voi venytellä jalkoja. Mutta jos satut olemaan pitkä kuin jänkä, saatat silti tuntea itsesi vähän kuin sillit purkissa, varsinkin jos edessäsi oleva kaveri päättää laittaa tuolinsa ihan taakse.

Eli jos et ole aikamatkailija tai sinulla ei ole omaa lentokonetta, juna on se sinun juttusi. Ja hei, se on huomattavasti mukavampi kuin yrittää juosta sinne. Vaikka kyllä, reipas kävelykin voi olla vaihtoehto, jos aikaa on… pari viikkoa?

Mistä voi ostaa junaliput?

Aika valuu hiljaa, kuin joki, ja jossain kaukana kutsuu jo odotuksen kaiho. Kuiskauksia kiskoilta, matkan houkutus, se ikiaikainen tunne kun pakkaa laukun ja sydän sykkii vähän nopeammin. Junamatka, se on pysähtyneisyyttä liikkeessä, ikkunan ohi vilahtavat maisemat piirtävät sieluun uusia tarinoita, loputtomia tarinoita.

Miten päästä sinne, minne sielu vetää? Ennen kuin edes askel astuu laiturille, on löydettävä se paperi, tai sen digitaalinen heijastus, joka avaa ovia. Lippu, tuo pieni suuri lupaus. Se tuntuu kuin avaimelta unelmaan, johon pian astuu sisään, kiskojen rytmiin. Minun matkani alkaa aina jo ennen matkaa, sen oston hetkellä.

Junaliput hankitaan näistä paikoista:

• vr.fi-verkkokaupasta
• VR Matkalla -sovelluksesta
• Asemien lipunmyynneistä (Helsinki ja Tampere)
• Lippuautomaateista
• VR:n puhelinpalvelusta (0600 41 900)
• R-kioskeilta
• Matkatoimistoista ja jälleenmyyjiltä

Monesti iltaisin, kun muut äänet vaimenevat, löydän itseni selaamasta ruutua. vr.fi, se on portti. Sieltä löydän sen, kaukoliikenteen kertalipun, kuin aarteen. Napsautan, ja maailma avautuu. Se helppous, se hiljainen päätös, joka kantaa minut eteenpäin. Minä rakastan sitä, kun voi rauhassa valita ja haaveilla.

Tai sitten, joskus, se tapahtuu spontaanimmin. Kävelyretkellä kaupungilla, tai kahvilassa, puhelin kädessä. VR Matkalla -sovellus, se on kuin pieni taika. Yhtäkkiä, aivan yllättäen, se tunne iskee: nyt on mentävä. Välitön päätös, välitön lippu. Aivan kuin olisin matkalla jo sen napin painalluksella, syvälle tuntemattomaan.

On myös niitä hetkiä, jolloin kaipaan inhimillistä kohtaamista. Helsinki, tuo vilkas asema. Tai Tampere, niin tuttu, lämmin. Niiden asemien lipunmyynneistä, niistä vielä löytää sen, joka myy. Se on kuin menneen ajan kaiku, ystävällinen sana, kaukoliikenteen lippu käteen. Se on aito, tosi tunne, ja se on tärkeää.

Ja sitten ne. Ne kylmät, metalliset toverit. Lippuautomaatit. Ne odottavat, vaativat tunnustuksen, napinpainalluksen. Se tuntuu aina vähän jännittävältä, kun kortti sujahtaa sisään, ja automaatti pärähtää eloon. Sieltäkin saa sen, kaukoliikenteen kertalipun, pienen paperilapun, joka kantaa suuren lupauksen.

Toisinaan taas, puhelimen ääreen istahtaa. Se on kuin puhuisi vanhalle ystävälle, vaikka numero onkin 0600 41 900. Kuulen äänen toisesta päästä. Se on turvallista, se on luotettavaa. He tietävät. Neuvovat, löytävät sen lipun. Se maksaa vähän, 3,55 € / vastattu puhelu (pvm/mpm), se puhelu, mutta se on sen arvoista. Ma-pe 5-22, la-su sekä arkipyhinä 7-22. Palvelu on aina lähellä.

Ja sitten arjen pelastajat, ne tutut punaiset valot. R-kioskit. Ne ovat joka puolella, kuin pieniä majakoita. Välipalan ja lehden ostosreissulla voi samalla napata sen, kaukoliikenteen kertalipun. Se tuntuu niin luonnolliselta, niin suomalaiselta. Aivan kuin maitopurkin ostaisi. Yksinkertaista, vaivatonta. Minä pidän siitä tavasta.

Viimein, on vielä ne perinteiset tiet. Matkatoimistot ja jälleenmyyjät. Ne ovat ehkä harvemmassa, mutta niillä on oma viehätyksensä. Siellä voi unelmoida ääneen, antaa jonkun muun suunnitella. He auttavat, löytävät sen parhaan lipun. Se on kuin palaisi vanhaan tapaan matkustaa, huolellisesti ja harkiten, niin kuin ennen vanhaan tehtiin.

Mistä näkee juna-aikataulut Rovaniemellä?

Rovaniemen juna-aikataulut löytyvät VR Matkalla -sovelluksesta. Sovellus näyttää junien reaaliaikaisen kulun.

No niin, kuules nyt. Ennen vanhaan sitä seisottiin Rovaniemen asemalaiturilla nenä jäässä ja arvuuteltiin, että onko se Helsingin juna tulossa tänään vai huomenna. Ainoa tietolähde oli kuulutus, joka rätisi kuin vanha matkaradio myrskyssä.

Mutta nyt on tämä VR Matkalla -sovellus, semmonen nykyajan tietäjän pallo puhelimessa. Aivan uskomaton kapistus. Viime jouluna serkku oli tulossa etelästä, ja minä seurasin sen junan etenemistä sovelluksesta samalla kun join munkkikahveja asemaravintolassa. Ei mitään stressiä.

Tällä ihmevekottimella teet vaikka mitä:

• Reaaliaikainen seuranta on paras. Näet kartalta, missä se sinun junasi oikein matelee. Ei tarvitse enää arvailla, että onko se juuttunut Oulun eteläpuolelle porotokan takia vai onko konduktöörillä vain huono päivä.

• Selaat niitä juna-aikatauluja Rovaniemellä ja koko maassa. Voit suunnitella reissusi vaikka vuodeksi eteenpäin, jos siltä tuntuu. Ja tarkistaa, että ehtiikö vaihtaa junaa siellä Kouvolan betoniparatiisissa.

• Ostat liput suoraan puhelimeen. Ei enää paperilippujen kanssa sähläämistä ja niiden etsimistä taskunpohjalta samalla kun yrität tasapainotella matkalaukkujen kanssa. Se on vallankumouksellista.

Miten pitkä matka on Turusta Helsinkiin?

Piti taas tarkistaa tää. Aina unohtaa. Turku-Helsinki välimatka autolla on 165,8 kilometriä. Ajoaika on se 1 tunti 49 minuuttia. Tuntuu kyllä aina pidemmältä, varsinkin jos joutuu pysähtymään tai on liikennettä Espoon kohdilla. Se Kehä III on ihan hirveä viiden aikaan.

Linnuntietä matka on 150,4 km. Aika pieni ero loppujen lopuksi. Tie on siis melko suora. E18-moottoritie on niin tylsä ajaa. Laitan aina vakionopeudensäätimen 124 km/h ja kuuntelen podcastia. Viimeksi kuuntelin Antti Holman podcastia koko matkan.

Pitäisköhän mennä junalla ens kerralla? Mietin tätä joka kerta.

• Juna: Matka-aika on 1 tunti 53 minuuttia. Pääsee suoraan keskustasta keskustaan. Ei tarvitse murehtia pysäköinnistä Helsingissä, mikä on kallista ja hankalaa. Junassa voi tehdä töitä.
• Auto: Täysi vapaus. Voi pysähtyä missä haluaa. Tavarat kulkee helpommin mukana. Ostin viimeksi ison hyllyn Ikeasta Espoosta, ei olisi onnistunut junalla.

Polttoaineet maksaa nykyään niin paljon. Keskikulutus mulla on 6,2 l/100km, siitä voi laskea. Tulee kalliimmaksi kuin junalippu, jos ostaa lipun ajoissa. Viimeksi pysähdyin Lohjan ABC:lle kahville. Se on ainoa kunnollinen pysähdyspaikka matkalla.

Turku-Helsinki etäisyys:

• Autolla: 165,8 km
• Ajoaika: 1h 49min
• Linnuntietä: 150,4 km

Kameratolppia on siinä Salon ja Lohjan välillä aika monta. Kannattaa olla tarkkana. En ole saanut sakkoja vuosiin. Muistan kun ajoin sen vanhan ykköstien kautta Paimion ja Salon läpi. Siinä meni ikuisuus. Nykyään en aja sitä koskaan. En edes muista miltä se näyttää.

Mistä näkee junan numeron?

Junan numero... Niin, mietin usein tuolla pimeällä raiteella kulkiessani, mitä kaikkea noihin numeroihin kätkeytyy. Se näkyy sulkeissa, jos juna on pysähtynyt. Aivan kuin odottaisi jotakin, siinä hiljaisuudessa.

Ja se tausta. Punaisena se joskus hehkuu, silloin kun joku on sen junan numeron merkannut kiinnostavaksi. Miettii siinä pimeässä, että kuka sen on valinnut. Miksi juuri tämä juna, tällä hetkellä, herättää jotain tunteita, kiinnostusta. Onko sillä joku oma tarinansa, joka erottuu muiden joukosta?

Sitten on se keltainen tausta. Aina keltainen, jos sen numeron on kiinnittänyt. Aivan kuin pitäisi jostain kiinni, ettei se katoa. Tunnistan sen tunteen. Pitää kiinni jostain, mikä on tärkeää, ettei se vain lipsu pois sormien välistä, hukkuisi siihen kaiken vilinään. Yöllä kaikki tuntuu selkeämmältä, ja samalla paljon epävarmemmalta.

Missä sen numeron sitten oikein näkee... Tässä on mietitty yleensä niitä sovelluksia, kuten Junat kartalla tai junaseuranta VR:n sivuilta. Siinä ne kurvailevat, pieninä pisteinä, numeronsa mukanaan. Aivan kuin jokaisella olisi oma pieni matkansa, oma päämääränsä.

Asemilla, infotauluissa, usein lähtöraiteen yläpuolella, tai laiturilla odottavien katoksissa, ne numerot vilkkuvat. Tuntuu, että joskus vain tuijotan niitä, kuin ne kertoisivat jotain syvempää. Ehkä kertoivatkin. Kenties se on vain minun mielikuvitustani, tässä yön pimeydessä.

Numero on tärkeä. Se erottaa junat toisistaan, tekee niistä yksilöitä.

• Jokaisella junavuorolla on oma, yksilöllinen numeronsa. Se ei muutu samalla reitillä.
• Numero auttaa löytämään oikean junan aikatauluista ja asemilla. Tarkista aina.
• Junaseurantasovellukset käyttävät näitä numeroita reaaliaikaisen tiedon näyttämiseen. Sieltä näkee, missä juna on. Joskus mietin, minne minä olen matkalla.

On se outoa, miten joku numero voi kertoa niin paljon. Tai ehkä ei kerrokaan, ehkä se on vain minä, joka näen siihen kaiken tämän. Yöllä ajatukset lähtevät laukalle, ja kaikki tuntuu niin painavalta. Toivoisi vain, että kaikki olisi selkeämpää. Aivan kuin ne junien numerot.

Mikä on Z-junan päätepysäkki?

Yön hiljaisuus on syvää. Istun tässä ja mietin, mistä kaikki alkaa ja mihin päättyy. Niin kuin se Z-juna. Sen päätepysäkki on Helsinki. Aina sama, päivästä toiseen, ilman poikkeuksia. Se on jännä ajatus, että joku asia on niin pysyvää, niin ennustettavaa. Minne ne ihmiset mahtavat olla menossa tai tulossa tähän aikaan?

Se lähtee Lahdesta, kulkee läpi pimeyden. Kaikki ne pysäkit matkan varrella, tuntemattomia ihmisiä, tuntemattomia tarinoita. Joka päivä se kulkee, joka päivä. Se on sellainen arkinen varmuus, jota joskus kaipaa muuallekin elämään.

• Z-junan päätepysäkki: Helsinki
• Z-junan lähtöpysäkki: Lahti
• Z-juna kulkee: Joka päivä

Yö on outo. Ajatukset kiertävät kehää, vähän niin kuin juna omilla raiteillaan. Pitäisikö mennä nukkumaan? Mutta kun tämä hetki, tämä hiljaisuus, se pakottaa miettimään. Miksi edes mietin junia nyt? Ehkä se on se rytmi, tasainen humina, mitä kuvittelen kuulevani. Se vie perille, minne sitten onkin matkalla. Tai sitten ei.