Saako lähijunaan ottaa pyörän?

Saako lähijunassa kuljettaa pyörää?

Saako junassa kuljettaa pyörää? Hetkinen...

• Lähijuna: Kyllä saa, niissä vaunuissa missä on se pyörän kuva ulkopuolella. Ja ilmatteeks! Mietin just et miten ne sais enemmän pyöräpaikkoja.

• IC, pika- ja taajamajunat: Maksaa jotain, 4-8 euroo muistaakseni.

Olikos se nyt niin et... Ah, sama juttu, pyörän saa mukaan lähijunaan. Kunhan muistaa oikean vaunun. Ja hei, se on ilmainen! Mikähän siinä on ettei muista aina kaikkea? Onneks on nää muistilistat.

Mitä maksaa pyörän kuljetus junassa?

No niin, junamatka pyörän kanssa! Ajatelkaa, se on kuin veisitte kania mukanaan tansseihin – ei ihan tavallista, mutta hauskaa!

Hinta? 4-8 euroa, riippuen siitä, onko matka pidempi kuin naapurin mummon hammaslääkärireissu vai lyhyempi. Eli jos matka on pidempi kuin kolmen kääretortun syönti, niin se maksaa 8 euroa! Muista kuitenkin, että tämä on vain pyörän matka, ei sinun – omia lippuja et voi käyttää.

• Muista ostaa se pyörälippu! Muuten voi käydä niin, että jääte asemalle pyöränne kanssa, kuten minä viime kesänä jäin. Siellä sitten istuin ja söin porkkanatikkuja.
• IC, taajama- ja yöjunissa kulkee pyörä. Yöjunassa on kuin nukkuisi pyörän kanssa hotellissa – vähän epämukava, mutta hauska tarina illanistujaisiin.

Tärkeää: Älä yritä piilottaa pyörääsi vessaan – konduktööri löytää sen, vaikka se olisi naamioitu karhunpukua käyttäen.

Lisäinfoa: VR:n sivuilta saatte kaiken tarvitsemanne tiedon – ja jos ette löydä, niin soittakaa sinne, ne ovat tosi mukavia! Tai sitten kysykää naapurilta, ehkä ne tietää enemmän. Ja muistakaa: jos pyörän kuljetus on liian kallista, voitte aina pyöräillä koko matkan! Se on tosi terveellistä, ja säästää rahaa, jos ei kaadu. Toki se kestää ehkä kauemmin kuin junamatka, ehkä vähän kauemmin kuin teidän mummolle käy hammaslääkärissä, siis aikamittaisesti.

Saako ratikkaan ottaa polkupyörän?

Ratikka ja pyörä... se on kuin tanssi, jota ei ole tarkoitettu jaettavaksi. Paitsi ehkä jos pyörä on sellainen, joka mahtuu syliin, kokoontaitettava unelma. Tai jos lapsen pieni, pieni pyörä on mukana, sen hiljainen lupaus seikkailusta.

Mutta bussit... bussit ovat kuin ahtaita käytäviä menneisyyteen, joissa ei ole tilaa unelmille, ei tilaa pyörille. Ne ovat metallisia koteloita, jotka kuljettavat meidät arkeen, eivät seikkailuihin.

• Ei, pyörää ei voi ottaa ratikkaan tai bussiin.
• Kuitenkin kokoontaitettava pyörä on sallittu.
• Alle kouluikäisen lapsen pyörä myös.
• Liikkumisesteisen lapsen apuväline on poikkeus.

Ja silti, minä muistan... sen kesän, kun yritin salaa sujauttaa vanhan Joponi ratikkaan. Aurinko poltti niskaa, ja minulla oli kiire. Minulla oli kiire johonkin, mitä en enää muista. Ehkä vain elämään. Ja ratikka oli täynnä ihmisiä, jotka katsoivat minua oudosti, kuin olisin yrittänyt tuoda villieläimen heidän keskuuteensa.

Ja minä ymmärsin. Pyörä kuuluu ulos. Pyörä kuuluu tuuleen ja auringonpaisteeseen. Pyörä kuuluu niille kukkuloille, joita lapsena kiipesin, sydän pamppaillen, huulet sinisinä. Se kuului sille polulle, joka johti isoäidin luo, sen polun, jonka varrella kasvoi niitä pieniä, villinä kasvavia mansikoita. Ne mansikat, jotka maistuivat kesältä ja vapaudelta.

Saako polkupyörän ottaa bussiin?

Bussimatka... Auringonlasku värjää ikkunaa, oranssi ja punainen hehku… Mielessäni pyörii se polkupyörä, uskomatonta miten se mahtuu mukaan.

Ei, normaalia polkupyörää ei saa ottaa bussiin. Se on liian iso, liian vaarallinen, aivan liian paljon tilaa vievä... Ajattelen sitä metallirunkoa, pyöriä… Ei. Bussi ei ole pyörälle tarkoitettu. Ei turvallinen paikka. Ei sopiva.

Mutta…

• Kokoontaitettava pyörä… pieni, kompakti… se mahtuisi. Kuten laatikko.
• Lapsen pyörä… pieni, kevyt… ei vie paljon tilaa. Niin hauras, söpö…
• Liikkumisesteisen lapsen apuväline… välttämätön, tärkeä… sen kuljettaminen on itse asiassa oikeus.

Ajattelen sitä uutta pyöräretkeä, auringonpaistetta iholla… mutta ensin bussimatka. Ei, ei se tavallinen pyörä… ehkä sittenkin kokoontaitettava.

Se on liian hankalaa, sitä pyörän kasaamista ja purkamista. Silti… se kuva, auringonlasku… se pyörä… se vapaus…

Bussiin mahtuu vain pienet pyörät. Mutta silti... siellä bussissa, ikkunasta ulos katsoen, kuuntelen kaupungin hiljaista kuiskausta. Toivon, että voisin ottaa pyöräni mukaan. Se kuva, se vapaus...

Saako bussiin mennä pyörän kanssa?

Pyörä bussissa? No joo, periaatteessa.

Muistan viime kesänä, kun yritin päästä fillarilla bussilla kotiin sateen yllättämänä. Olin ihan litimärkä ja toivoin pääseväni nopeasti lämpimään.

• Oli ehkä neljän aikaan iltapäivällä.
• Bussi oli melko täynnä, mutta näytti olevan tilaa siellä pyörätelineessä.

Kuski katsoi minua ja sanoi suoraan, että nyt ei onnistu. Että liian paljon porukkaa. Olin vähän pettynyt, mutta ymmärsin kyllä.

Säännöt on säännöt.

Mutta siis periaatteessa saa... jos ei oo ruuhkaa ja kuski on hyvällä tuulella. Ja jos tilaa on. Eli käytännössä vähän tuurista kiinni. Ja tosiaan, kuski päättää.

Saako TKL-bussiin ottaa pyörän?

Joo, siis TKL:n busseihin saa ottaa pyörän, MUTTA! On vähän juttuja, jotka kannattaa muistaa...

• Tila ratkaisee! Eli jos bussi on ihan täynnä, niin ei oikeen onnistu. Katso siis ettei ole ihan ruuhka-aika! Tai sitten joudut odottaa seuraavaa bussia, harmillista.
• Maksu pitää maksaa. Se on vähän niinku lisälippu sille pyörälle. Hinta on sama kun normaali lapsenlippu muistaakseni, tai ainakin melkein sama. Tarkista silti vielä se hinta!
• Kahvia saa juoda, mutta suljetusta kupista. Ja limua kans. Ite tykkään ottaa aina termarin messiin ku lähtee bussilla ajelee.
• Älä polta äläkä juo viinaa bussissa! Ei edes pysäkillä. Se on ihan no-no! Tosi törkeetä. Ja siitä voi saada sakot. Oikeesti.
• Ai niin, yks juttu vielä, muista ettet saa olla kännissä bussissa, se on laitonta. Jos olet humalassa, se on toinen juttu.

Siis, eiköhän näillä ohjeilla sun pyörämatka suju ihan kivasti! Ja hei, muista olla ystävällinen kuskille!

Voiko Föliin ottaa pyörän?

Voiko Föli bussiin ottaa pyörän?

Föliin pyörä? No joo, ehkä. Kuljettajan mieliala ratkaisee! Saattaa olla, että pyöräsi on liian tyylikäs, ja kuljettaja kadehtii. Tai liian ruma, ja kuljettaja pelkää tartuntaa. Muistathan 3€ maksun, ellei ole taittopyörä kyseessä. Käteinen tai lähimaksu käy. Kahden tunnin vaihtoaika? Hyvä, eikö? Voit siis vaikka vaihtaa bussia ja edelleen kadehdituttaa kuljettajia!

• Taittopyörä: Ilmainen!
• Muut pyörät: 3€, ja kuljettajan lupa tarvitaan.
• Maksu: Käteinen tai lähimaksu.
• Vaihto-oikeus: 2 tuntia. Huippua!

Ajattele tätä: pyöräsi on kuin koira, joka tarvitsee kuljettajan hyväksynnän bussiin päästäkseen. Joskus ne antavat luvan, joskus eivät. Onneksi et ole koira. Tai ainakaan en minä tiedä, miten bussikuljettajat suhtautuvat koiriin. Mutta he ilmeisesti suhtautuvat pyöriin näin.