Mikä sinfonia jäi Beethovenin viimeiseksi?

mikä sinfonia jäi beethovenin viimeiseksi? Faktat tästä

Monet klassisen musiikin ystävät pohtivat usein sitä, mikä sinfonia jäi beethovenin viimeiseksi sävellykseksi ennen hänen kuolemaansa. Tämän historian käänteentekevän teoksen taustojen ymmärtäminen auttaa hahmottamaan paremmin säveltäjän elämäntyötä ja estää väärinkäsitykset hänen tuotannostaan. Lue artikkeli huolellisesti ja opi mielenkiintoiset perustiedot tästä legendaarisesta orkesteriteoksesta.

Mikä sinfonia jäi Beethovenin viimeiseksi?

Beethovenin viimeiseksi täydelliseksi sinfoniaksi jäi hänen 9. sinfoniansa (d-molli op. 125), joka kantaesitettiin Wienissä vuonna 1824. Tämä monumentaalinen teos on jäänyt musiikkihistoriaan ei ainoastaan säveltäjänsä joutsenlauluna, vaan myös yhtenä koko klassisen musiikin merkittävimmistä saavutuksista.

Sävellystyö täysin kuurona ja sen historiallinen merkitys

Teoksen syntyyn liittyy syvä inhimillinen draama, sillä beethoven 9 sinfonia kuuro oli teoksen valmistuessa jo täysin kuuro. Hän ei kuullut lainkaan yleisön valtaisia suosionosoituksia kantaesityksen päätteeksi, vaan laulaja joutui kääntämään säveltäjän kasvot kohti yleisöä, jotta tämä näki vastaanoton. Se on melkoinen suoritus, kun ajattelee teoksen monimutkaista orkestrointia.

Sinfonia rikkoi aikansa perinteisiä kaavoja tuomalla ensimmäistä kertaa sinfoniaan mukaan lauluosuudet. Finaalissa kuultava, Friedrich Schillerin runoon Oodi ilolle (An die Freude) sävelletty kuoro-osuus symboloi ihmiskunnan veljeyttä ja yhtenäisyyttä. Tämä sanoma on tehnyt teoksesta universaalin rauhan ja yhdenvertaisuuden symbolin.

Unescon tunnustus ja kulttuurinen perintö

Teoksen ainutlaatuisuutta osoittaa se, että vuodesta 2003 alkaen beethovenin viimeinen sinfonia ja sen alkuperäinen partituuri on otettu Unescon Maailman muisti -rekisteriin ensimmäisenä musiikillisena käsikirjoituksena. Lisäksi teoksen IV osan pääteemasta on muokattu Euroopan unionin virallinen hymni, mikä korostaa sen ajatonta yhteiskunnallista painoarvoa.

Vaikka Beethoven aloitti myöhemmin luonnostella myös mahdollista 10. sinfoniaa, se jäi pahasti kesken hänen kuollessaan vuonna 1827. Siksi yhdeksäs sinfonia pysyy virallisesti hänen viimeisenä valmiina ja suurimpana sinfonisena testamenttinaan, ja beethovenin sinfonioiden määrä vakiintui täten yhdeksään.

Beethovenin merkittävimpien myöhäiskauden teosten vertailu

9. sinfonia (op. 125)

• Vuosi 1824

• Ensimmäinen suuri sinfonia, jossa käytettiin ihmisääntä ja kuoroa

• Täysin valmis ja viimeiseksi jäänyt mestariteos

Missa Solemnis (op. 123)

• Vuosi 1823

• Monumentaalinen messu, jota Beethoven pitikin itse parhaana työnään

• Valmistui hieman ennen yhdeksättä sinfoniaa

Kantaesityksen muistojen ilta Wienissä

Keväällä 1824 Wienin Kärntnerthor-teatteri oli täpötäynnä uteliasta yleisöä, joka odotti innolla kuulevansa kuuron mestarin uutta teosta. Harjoitukset olivat olleet vaikeita, ja muusikot olivat ihmeissään siitä, miten vaativia osuuksia heille oli kirjoitettu.

Itse esityksen aikana tunnelma oli käsinkosketeltava, ja orkesterin soittaessa viimeisiä tahteja yleisö purskahti myrskyisiin suosionosoituksiin.

Beethoven itse seisoi selkä saliin päin eikä kuullut mitään, kunnes alttolaulaja Caroline Unger tarttui häntä kädestä ja käänsi säveltäjän kasvot kohti yleisöä.

Nähdessään ihmisten heiluttavan hattujaan ja nenäliinojaan ilmassa Beethoven kumarsi syvästi, mikä kruunasi yhden musiikkihistorian koskettavimmista hetkistä.