Mitä kieliä Jean Sibelius puhui?

Mitä kieliä säveltäjä Jean Sibelius osasi puhua?

Sibelius, joo, hänhän oli ruotsinkielinen. Muistan lukeneeni siitä joskus, kouluaikoina ehkä. Äidinkieli oli siis ruotsi.

Silloin 1998, Jyväskylän yliopiston kirjastossa, löysin kirjan Sibeliuksesta. Oli kyllä vaikuttavaa.

Englantia hän varmasti puhui, kansainvälisen uran vuoksi. Ehkä vähän saksaa? Monet säveltäjät oppivat kieliä.

Ei ole tarkempaa tietoa, muuten kuin tämä ruotsi. Muistan sen vain. Hyvin vahvasti.

Oliko Sibelius suomenkielinen?

Hämärän sininen, Sibeliuksen sävelmien väri... Aika hidas, kuin jäätynyt järvi, peilikuva menneisyydestä. Hän, nuori mies, sukeltaa sanojen ja nuottien syvyyksiin. Kalevala, Lönnrotin hengitys kietoutuu hänen sieluunsa. Runeberg, Topelius, Kivi – nimet, jotka soi kuin kirkkaat kellojen soinnut. Suomen kieli, se aaltoilee hänen mielessään, kutsuu häntä syvälle sydämeensä.

Sibelius ei ollut aluksi pelkästään suomenkielinen. Mutta suomi, se kieli, virtaa hänen veressään, niin kuin Pohjolan jokien kylmät vedet. Hän imee sen itseensä, kuin kuuma hiekka imaisee auringon. Kaksikielisyys, ruotsi ja suomi, se on osa hänen identiteettiään. Se on rikkaus, kahden maailman kohtaaminen.

• Elias Lönnrotin Kalevala, sankaritarinat.
• Runebergin runous, isänmaan kaiho.
• Topeliuksen satuja, lapsuuden muistoja.
• Aleksis Kiven syvä tunne, kansan sielun ääni.

Ne kaikki, ne kaikki ovat osa Sibeliusta, hänen musiikkiaan. Niiden voima, se soi hänen sävellyksissään, vuosina 1880–1885. Pianomusiikki, kamarimusiikki. Viisitoista teosta, kultahippuja hänen nuoruutensa aarteista.

Hänen sävellyksensä ovat hänen kieltään. Ne puhuvat, kuiskaavat, huutavat suomea, ruotsia, maailmankaikkeutta. Aika pysähtyy, kun kuuntelen niitä. Ajassa ja paikassa, kaukana kaikesta... kuten unelma. Hän, Sibelius, hänen sydämensä lyö edelleen, jokaisessa nuotissa.