Mitä Teosto tekee?

Teosto. Mitä se mulle merkitsee? No, se on vähän kuin… henkivakuutus, joo, mut musiikille. Ja sielulle. Kuvittele: sä oot tehnyt biisin, sydän ja sielu siinä mukana. Ja joku käyttää sitä jossain. Mainoksessa vaikka. Tai radiossa. Tai elokuvassa. Ja sä saat siitä korvauksia. Ilman että sun tarttis ite juosta perässä ja tapella joka ikisestä sentistä. Eikö oo aika jees?

Mä en oo mikään bisnesnero. Mun juttu on musa. Säveltäminen, sanoittaminen, soittaminen… Se luova puoli. Ja Teosto hoitaa sen ikävän paperisodan mun puolesta. Rehellisesti, en mä edes haluais ajatella sitä. Kaikkia lupia ja sopimuksia ja laskuja. Huhhuh. Onneks joku muu tekee sen.

Muistan kerran… olin tehnyt biisin, sellaisen ihan pienen ja herkän pianokappaleen. Ja sit kuulin sen soivan yhdessä dokkarissa. Ihan puskista! Oli niin outo ja ihana fiilis. Ja sit sain Teostolta kirjeen. Korvauksia. Siitä biisistä! Se oli vähän kuin… joku olis sanonu: “Hei, sun työllä on arvoa.” Ja se tuntui ihan älyttömän hyvältä.

Tiedän, että jotkut valittaa Teostosta. Että se on liian byrokraattinen tai kallis. Mutta hei, kaikessa on puolensa. Ja mulle se on ehdottomasti sen arvoista. Se antaa mulle vapauden keskittyä siihen, mitä rakastan. Musiikkiin. Ja se on mulle kaikki kaikessa. Mitä mä tekisin ilman sitä? En edes halua ajatella.