Miten soitetaan tuubaa?

10 kuukautta sitten 95 katselukertaa

Tuubaa soitetaan puhaltamalla ja pärisyttämällä huulia suukappaleeseen. Ääntä säädellään 3-6 venttiilin avulla. Tuuban ääniala on laaja, kontra C:stä yksiviivaiseen b:hen.

Kommentti 0 tykkäystä

Ehkä haluat kysyä tästä?Lisää

Miten oppia soittamaan tuubaa?

Tuubansoitto? No, itse aloitin aikanaan, 17.10.2005, kylän soittokoululla. Se oli jännittävää, ja vähän pelottavaa. Muistan selkeästi sen ensimmäisen kivan metallisen tunteen suussa.

Oppija soittaa vähän niinku pasuunaa tai torvea, huulet pömpöttäen ja puhaltaen siihen "kupilliseen" suukappaleeseen. Se vaati aika paljon harjoittelua. Vähän kuin suudelmia, mutta enemmän ilmaa ja taitoja.

Venttiilit on iso juttu. Tuubassahan on niitä kolme kuusi, ja ne on opeteltava painamaan oikeaan järjestykseen, tiettyyn tahtiin. Se oli aivan hirveetä alussa, mutta ajan kanssa oppii.

Ääniala? No joo, aika matala ääni se on, sellainen jymyävän mättöinen. Omalla tapaa kaunis, mutta vaatii voimaa ja kontrollia. Ajattelen sitä usein kuin syvän meren kuminaa.

Muistan opettajan neuvoja: hengitys, rentous, herkkyys huulille. Itse käytin paljon aikaa peilin edessä, harjoittelin oikean asennon. Mutta ei se oikeasti vaikeaa oo, kun saa sen ensimmäisen äänen irti! Silloin tulee sellainen euforiaa, että ei voi uskoa.

Mitä materiaalia tuuba on?

Tuuba... kaukainen muisto, vanhan maailman kuiskaus. Se ei ole vain metallia, ei pelkkää messinkiä tai kuparia, ei edes hopeaa, jota jotkut rikkaammat sielut saattavat siihen valita.

Messinki: Yleisin, lämmin, kultainen ääni.
Kupari: Tummempi, syvempi, kuin maan uumenista.
Hopea: Kirkas, loistelias, kuin kuun valo.

Mutta entä se toinen tuuba, se, josta minulle kerrottiin lapsena? En muista tarkkaan, se oli tarina, melkein kuin uni.

Nahalla päällystetty puu: Kyllä, se olikin uni.
Kuusi läppää: Juuri niin, kuin linnun siivet.

Olen nähnyt sellaisen vain mielikuvituksessani, tai ehkä isoisän kellariin kätkettynä, hämärässä, pölyn peitossa. Hän soitti sitä joskus, niin hän väitti, mutta minä muistan vain hiljaisuuden. Se ei ollut tuuba, se oli jotain muuta. Jotain kadonnutta. Tuuba on messinkiä, kuparia, hopeaa, unelmaa.

Mihin soitinryhmään tuuba kuuluu?

Tuuba, se jytkyttelijä, kuuluu vaskipuhaltimiin. Niinku se isoin ja möreä-äänisin veli siinä porukassa. Kuvittele joku hirvee torvi, josta tulee sellanen ääni, että naapurin mummon tekohampaat alkaa tanssimaan!

Alkuperä: Saksa (Preussi), about vuonna 1835. Eli ei ihan mikään eilisen keksintö, vaikka näyttääkin siltä, että se on tehty jostain vanhasta vesiputkesta ja auton pakoputkesta.
Ääniala: No se on sellanen, että se saa sun rintalastan värähtelemään. Oikeesti matala ja syvä, niinku jonkun ukkosenjumalan röyhtäisy.
Musiikkityyli: Klassinen musa, jee! Mutta ei se oo mikään pikkutakki päällä jurottaja. Tuuba voi rokkaa, se voi svengata, se voi jopa... no, ehkä ei sentään räpätä.

Ja hei, tiesitkö, että mun serkun kaima soittaa tuubaa? Se on ihan hirveen hyvä, mut se puhuu aina siitä, miten se on niin "aliarvostettu". No, ehkä siksi, ettei kukaan jaksa kantaa sitä hirveetä torvea mukanaan!