Montako venttiiliä tuubassa on?

Montako venttiiliä siinä tuubassa oikein on? No, se onkin hyvä kysymys! Muistan vieläkin, kun aloitin soittamaan, ja se tuntui niin mystiseltä – kaikki nuo metallit ja putket, ja sitten nämä venttiilit... Kuinka monta niitä nyt oikein oli? Kolme, neljä, viisi... en edes muistanut.

Tuubassa on siis yleensä 3–6 venttiiliä. Näin ainakin olen lukenut, vaikka itse en ole koskaan laskenut niitä tarkkaan kaikista omistamistani. Ensimmäinen tuubani oli vanha, vähän kulunut malli, jossa oli vain kolme venttiiliä. Muistan, miten rajoittavaa se tuntui! Ääniala oli paljon kapeampi kuin nykyisessä, neljäventtiilisessä soittimessani. Se oli kuin yrittäisi maalata mestariteosta vain muutamalla värillä. Mahdotonta!

Neljä venttiiliä tuntuu jo ihan mukavalta, vaikka tiedänkin, että jotkut soittimet jopa kuuden venttiilin ihmeitä. Noista lukemista olen lukenut, että lisää venttiilit laajentavat äänialaa ja parantavat intonointia – se pitää paikkansa, uskomaton ero. Jotenkin se on hassua, miten jokainen pieni venttiili lisää selkeästi soittimen äänivarastoa. Se on kuin avattaisiin uusi oviaukko musiikkimaailmaan – yhtäkkiä mahdollisuuksia on paljon enemmän. Luin jostain tutkimuksesta, että yhtä venttiiliä lisäämällä voi saada vaikkapa puoli oktaavia lisää. Ei hassumpi juttu! Mutta itse en ole niin hyvä äänipuolella, että osaisin sitä ihan matemaattisesti mitata.

Kontras C:stä yksiviivaiseen b:hen… se on aika monimutkainen asia. Mutta siis, toisin sanoen, lisää venttiilejä = laajempi ääniala. Ja helpompi soittaa, ainakin minulle! Tuntuu, kuin olisi oppinut lentämään. Muistan sen tunteen, kun ensimmäistä kertaa sain neljäventtiilisen soittimen. Se oli kuin olisin saanut supervoimat! Niin paljon uutta ja jännittävää oli odottamassa. Aika siistiä.