Mitä on serendipity suomeksi?

Onnekas sattuma. Niin se kai suomeksi on, tämä serendipiteetti. Mutta eikö se ole jotenkin… latteaa? Kuvaaako se oikeasti sitä tunnetta, sitä taianomaista hetkeä, kun maailmankaikkeus ikään kuin kuiskaa sinulle salaisuuden?

Muistan kerran, olin etsimässä vanhaa valokuva-albumia ullakolta – pölyistä ja hämärää siellä oli, muistan sen vieläkin. Etsin siis tätä albumia, täynnä lapsuuteni kuvia, ja mitä löysinkään? Kirjeen. Isoisäni kirjoittaman, vuosikymmeniä sitten. Kirje oli täynnä sellaista lämpöä ja viisautta, että… No, kyyneleet tulivat silmiin. Etsin valokuvia, löysin jotain paljon arvokkaampaa. Eikö se ole serendipiteettiä parhaimmillaan?

Tai se kerta, kun eksyin Roomassa. Kamala suuntavaisto mulla aina ollut! Olin ihan pihalla, tuskastunut ja nälkäinen. Ja sitten, pienen kujan perältä, löysin maailman ihanimman trattorian. Pasta oli taivaallista. Ja tapasin siellä ihmisiä, joiden kanssa olen vieläkin ystävä. Eksymisellä voi siis olla hyvätkin puolensa. Onko tämäkin sitten serendipiteettiä? Kyllä kai.

Joku viisas joskus sanoi – en nyt muista kuka – että serendipiteetti on kykyä yhdistää pisteitä. Näkemään yhteyksiä asioiden välillä, joita ei ehkä olisi muuten huomannut. Ja luulen, että siinä on jotain perää. Että pitää olla avoin, utelias, valmis yllättymään.

Kuulin jostain, että joku tutkimus oli osoittanut serendipiteetin liittyvän jotenkin luovuuteen. En nyt muista tarkemmin, mutta ideana oli kai se, että luovat ihmiset ovat herkempiä huomaamaan näitä "onnekkaita sattumia". Jotenkin se kuulostaa ihan loogiselta. Vai mitä mieltä sinä olet?