Mitä ovat käytöshäiriöt?

Käytöshäiriöt: Kun arki muuttuu taisteluksi

Käytöshäiriöt ovat merkittävä haaste lapsille, nuorille ja heidän perheilleen. Ne eivät ole pelkkää uhmakasta käytöstä, vaan vakavampi ilmiö, joka heijastaa syvempää ongelmaa. Yksinkertaisesti sanottuna käytöshäiriö tarkoittaa toistuvia ja jatkuvia epäsosiaalisen ja aggressiivisen käyttäytymisen malleja, jotka rikkovat yhteiskunnan normeja ja vahingoittavat itseä tai muita. Tämä käyttäytyminen ei ole hetken mielijohteesta johtuvaa, vaan se on pitkäaikainen ja vakava ongelma, joka kestää vähintään kuusi kuukautta.

Ero normaalin uhmakkuuden ja käytöshäiriön välillä on usein häilyvä, ja diagnoosi vaatii ammattilaisen arviota. Tärkeää on kuitenkin muistaa, että käytöshäiriöön liittyy usein merkittävä kärsimys sekä lapselle itselleen että hänen läheisilleen.

Mitkä teot voivat viitata käytöshäiriöön?

Käytöshäiriöihin liittyy useita eri oireita, ja niiden vakavuus vaihtelee yksilöllisesti. Yleisiä piirteitä ovat:

• Aggressiivisuus: Fyysinen ja verbaalinen aggressiivisuus muita ihmisiä kohtaan, kuten lyöminen, potkiminen, uhkailu ja kiusaaminen.
• Tuhoisa käytös: Omaisuuden tahallinen tuhoaminen, kuten huonekalujen rikkominen tai muiden tavaroiden vahingoittaminen.
• Valehtelu ja petokset: Toistuvat valheet, varastaminen ja petolliset teot.
• Sääntöjen rikkominen: Koulun sääntöjen ja lakien jatkuva rikkomus, kuten luvaton poissaolo koulusta tai lakien rikkomisesta johtuva rangaistus.
• Vastuunottamattomuus: Huolimattomuus koulutyössä, sitoutumattomuus velvollisuuksiin ja vastuuttomuus omassa toiminnassa.
• Kärsimättömyys ja impulsiivisuus: Kyvyttömyys hallita impulsseja ja odottaa tyytyväisyyttä.
• Empatian puute: Vaikeus ymmärtää ja ottaa huomioon muiden tunteita.

Miten käytöshäiriöön tulisi reagoida?

Käytöshäiriön hoitaminen vaatii monipuolista lähestymistapaa, johon kuuluu usein sekä lapsen että perheen tukeminen. Ammattilaisen, kuten psykologin tai psykiatrin, arviointi on ensiarvoisen tärkeää oikean diagnoosin ja hoitosuunnitelman laatimiseksi. Hoitoon voi kuulua:

• Perheterapia: Perheenjäsenten välisten vuorovaikutusmallien tarkastelua ja muutoksia tukeva terapia.
• Lasten ja nuorten terapia: Lapsen tai nuoren omien tunteiden, ajatusten ja käyttäytymisen käsittelyä tukeva terapia.
• Käyttäytymisterapia: Epäsosiaalisen käyttäytymisen korvaamista toivottavammalla käyttäytymisellä.
• Lääkehoito: Joissakin tapauksissa lääkehoito voi olla tarpeen oireiden hallitsemiseksi.

Käytöshäiriöt eivät ole pelkästään lapsen ongelma, vaan ne vaikuttavat koko perheeseen. Aikaisessa vaiheessa havaittu ja hoidettu käytöshäiriö voi parantaa lapsen ja perheen elämänlaatua huomattavasti. Tärkeintä on etsiä apua ajoissa ja luottaa ammattilaisten osaamiseen. Muista, ettet ole yksin tässä. Apua on saatavilla.