Mitä on motorinen oppiminen?

Mitä on motorinen oppiminen? Näin keho omaksuu uusia taitoja

Moni miettii, mitä on motorinen oppiminen arjessa ja liikunnassa. Tämän prosessin ymmärtäminen auttaa harjoittelemaan tehokkaammin ja välttämään turhaa turhautumista uusia taitoja opetellessa. Tutustu tarkemmin siihen, miten liikkeiden hallinta kehittyy vaihe vaiheelta kohti sujuvaa suoritusta.

Mitä on motorinen oppiminen käytännössä?

Kyseessä ei ole vain yksittäinen liike tai nopea kokeilu, vaan ilmiö riippuu aina kontekstista ja toistojen laadusta. Motorisella oppimisella tarkoitetaan uuden tai jo aiemmin opitun taidon kehittämistä siten, että harjoittelun ja kokemuksen kautta saavutetaan kyky taitavampaan toimintaan sekä melko pysyvä muutos liikkumisessa.

Tämä prosessi muuttaa aivojen ja hermoston toimintaa konkreettisesti. Esimerkiksi jo neljän viikon säännöllinen tasapainoharjoittelu muokkaa tutkitusti viittä eri valkean aineen hermorataa aivoissa, mikä nopeuttaa hermoimpulssien kulkua huomattavasti. Harvoin näkee yhtä selkeää todistetta siitä, miten fyysinen tekeminen muovaa aivojen rakennetta. Mutta tässä piilee yksi sudenkuoppa, jonka moni aloittelija ohittaa - palaan siihen tarkemmin harjoittelumenetelmien kohdalla.

Miten motorinen oppiminen etenee vaiheittain?

Taidon omaksuminen ei tapahdu yhdessä yössä, vaan motorisen oppimisen vaiheet etenevät kolmen selkeän kehitysvaiheen kautta. Aluksi liikkeet vaativat jatkuvaa tietoista ajattelua, mutta toistojen myötä toiminta muuttuu sujuvaksi ja lopulta lähes täysin automaattiseksi ilman erillistä keskittymistä.

Rehellisesti sanottuna alkuvaihe tuntuu usein turhauttavalta. Muistan, kun opettelin ensimmäistä kertaa jongleeraamaan kolmella pallolla - kädet hikosivat, pallot lentelivät pitkin olohuonetta ja alaselkä väsyi jatkuvasta kumartelusta. Se oli kömpelöä. Mutta kun ymmärtää, että aivot vasta rakentavat uusia yhteyksiä (eli plastisuutta), epäonnistumiset eivät enää harmita niin paljon.

1. Kognitiivinen vaihe (Ymmärtäminen)

Ensimmäisessä vaiheessa oppija hahmottaa, mitä liikkeessä ylipäätään pitää tehdä. Virheitä sattuu paljon, liikkeet ovat nykiviä ja keskittyminen kuluu täysin suorituksen miettimiseen. Tässä vaiheessa ulkoinen palaute (kuten valmentajan vinkki tai peilistä katsominen) on kullanarvoista.

2. Assosiatiivinen vaihe (Hienosäätö)

Kun perusidea on hallussa, alkaa liikkeen hiominen. Virheet vähenevät ja oppija alkaa itse tunnistaa, milloin suoritus tuntuu oikealta ja milloin jokin menee pieleen. Liike alkaa sujua taloudellisemmin, eikä jokaista yksityiskohtaa tarvitse enää miettiä erikseen.

3. Autonominen vaihe (Automaatio)

Viimeisessä vaiheessa taito on juurtunut syvälle lihasmuistiin. Pystyt suorittamaan liikkeen lähes ajattelematta ja keskittymään samalla ympäristöön (kuten pelitilanteeseen jalkapallossa tai liikenteeseen pyöräillessä). Saavuttaakseen tämän tason tarvitaan kuitenkin satoja tai jopa tuhansia toistoja.

Miten motorinen oppiminen eroaa fyysisestä harjoittelusta?

Moni sekoittaa motorinen oppiminen ja taidot tavallisen kuntoilun keskenään, vaikka niiden tavoitteet ovat täysin erilaiset. Fyysinen harjoittelu kehittää ensisijaisesti lihasvoimaa ja kestävyyttä, kun taas motorinen oppiminen tähtää hermoston ohjauskyvyn parantamiseen ja pysyvään taitotasoon.

Yleinen harhaluulo on, että kova hikoilu ja uupumus tarkoittavat aina hyvää oppimista. Todellisuudessa asia on usein päinvastoin. Jos treenaat uutta tekniikkaa täysin väsyneenä, opetat hermostollesi vain huonoja liikemalleja. Taidon oppiminen vaatii virkeän pään ja laadukkaita toistoja - ei pelkkää raakaa työtä.

Miten pysyvä muutos toiminnassa syntyy?

Muistatko alussa mainitsemani sudenkuopan, jonka moni aloittelija ohittaa? Se on lepo. Pysyvä muutos toiminnassa ei nimittäin synny itse harjoituksen aikana, vaan vasta harjoitusten välisellä tauolla, kun aivot jäsentävät opittua tietoa (tätä kutsutaan konsolidaatioksi).

Tutkimuksissa on huomattu, että hajautettu harjoittelu - jossa lyhyitä treenejä tehdään useana päivänä - tuottaa noin 15 prosenttia parempia oppimistuloksia kuin saman määrän ahtaminen yhteen pitkään harjoitukseen. Aivot tarvitsevat unta ja palautumisaikaa. Kun pidät vähintään 24 tunnin tauon vaativan taitoharjoittelun jälkeen, hermosto ehtii vahvistaa myeliinituppia (hermosolujen eristekerroksia), jolloin opittu taito ei katoa seuraavaan päivään mennessä. Pysähtyminen kannattaa.

Olen itsekin tehnyt sen virheen, että yritin opetella uutta uintitekniikkaa kahden tunnin maratontreeneissä kerran viikossa. Tuloksena oli vain kipeät olkapäät ja olematon kehitys. Vasta kun vaihdoin kolmeen 25 minuutin harjoitukseen viikossa, tekniikka alkoi vihdoin loksahtaa kohdalleen.

Hajautettu harjoittelu vs. keskitetty harjoittelu taidon oppimisessa

Hajautettu harjoittelu (Suositeltu)

1. Lyhyitä harjoitusjaksoja ja pitkiä lepotaukoja (esim. 20 minuuttia neljänä päivänä viikossa).
2. Pieni, joten suoritusten laatu ja keskittyminen pysyvät korkealla koko harjoituksen ajan.
3. Erinomainen, sillä aivot ehtivät käsitellä ja tallentaa liikemalleja taukojen ja unen aikana.

Keskitetty harjoittelu

1. Pitkiä harjoitusjaksoja minimaalisilla tauoilla (esim. yksi 80 minuutin treeni kerran viikossa).
2. Suuri, mikä johtaa helposti tekniikan hajoamiseen ja virheellisten liikeratojen oppimiseen.
3. Heikompi, koska opittu taito unohtuu nopeammin ilman säännöllistä hermostollista ärsykettä.

Miten Mikko oppi uimaan vapaauintia ilman hengästymistä

34-vuotias tamperelainen toimistotyöntekijä Mikko päätti opetella vapaauinnin tekniikan kunnolla, mutta hän hengästyi täysin jo 25 metrin jälkeen. Ensimmäisillä kerroilla hän yritti uida mahdollisimman kovaa ja pitkään kerrallaan.

Kova yrittäminen johti vain siihen, että Mikon kädet hapottivat ja hän nieli vettä jokaisella altaanmitalla. Hän turhautui pahasti ja harkitsi jo uimahallikortin hylkäämistä.

Valmentajan vinkistä Mikko muutti lähestymistapaa täysin ja alkoi tehdä vain 15 metrin rauhallisia pätkiä keskittyen pelkkään uloshengitykseen vedessä. Hän piti kunnon tauon jokaisen vedon välissä.

Kuuden viikon säännöllisen harjoittelun jälkeen Mikko pystyi uimaan 500 metriä yhtäjaksoisesti rauhallisella sykkeellä, ja liikkeestä oli tullut hänelle täysin luonnollista.