Voiko kauppias kieltäytyä käteisestä?

Voiko kauppa kieltäytyä käteismaksusta?

Siis voiko kauppa kieltäytyä käteisestä? No, ei kai ne oo pakotettu ottamaan, vai? ????

• Ei oo lakia, mikä pakottais ottamaan käteistä. Häh, yllättävää!
• Jos on korttimaksu, niin se riittää. Okei, siis ei tartte olla käteistä.

Muistan kun olin ostamassa uutta puhelinta, ja ne ei ottanutkaan käteistä! Vähän ärsytti, olin varautunut just käteisellä. Olisko pitänyt valittaa?

Kekkonen sanoi Verkkouutisille, että ei oo pakko ottaa käteistä. Just. Kenenköhän kanssa Kekkonen oli jutellut?

Pitääkö kauppojen hyväksyä käteistä?

Olen yrittänyt maksaa kahvilassa käteisellä, ja he eivät ottaneet vastaan! Olin ihan äimänä.

• Paikka: Helsingin keskustan pieni kahvila, nimi ei nyt tule mieleen.
• Aika: Viime viikolla, tiistaina.
• Tunteet: Frustroitunut, hölmistynyt, ärtynyt.

Siis oikeesti, mulla oli tasaraha ja kaikki. Myyjä vaan sanoi, että "Meillä ei oo käteiskassaa". WTF? Niin mikä pointti on, että on olemassa kolikoita ja seteleitä, jos niitä ei hyväksytä missään? Mä en tajua tätä nykypäivää.

Mun mielestä käteinen pitäis hyväksyä aina. Olen kuullut, että siitä on joku EU-suositus, mutta ei kai se velvoita.

Käteisen hyväksymiskielto on perseestä. Ja se on mun mielipide.

Voiko aina maksaa käteisellä?

Käsi ojentuu, setelit lepäävät kämmenellä. Käteinen.

Käteinen, tuo menneen maailman aarre, taskun pohjalta löytyvä, lompakon uumenissa piileksivä. Laillinen maksuväline, kuiskataan. Laillinen, yhä.

• Kyllä, aina – melkein.
• Ei voi kieltäytyä, ellei ole erikseen sovittu, etukäteen.
• Käteinen elää – sykkii yhä, vaikka kortit viuhuvat ja digi vilisee silmissä.

Kuvittelen mummoni, pienenä tyttönä säästänyt pennosia marmorikuulan ostoon. Se kuula, sen paino kädessä, se tunne. Sitä ei voi digi tuoda. Ei koskaan.

Muistan kesät mökillä, olin ehkä kahdeksan. Isä antoi minulle viisi markkaa, juuri viisi. Pyöräilin kyläkaupalle, sen soratien jokaiseen kuoppaan painautui pieni pyöränjälki. Ostin mehujään. Sen kylmä, makea tunne, kun aurinko porotti niskaan. Se viisi markkaa, se oli minun. Minun valinta, minun pieni suuri voitto.

• On paikkoja, joissa käteinen on kuningas. Tai kuningatar. Tai jotain siltä väliltä. Kirpputorit, torit, pienet putiikit.
• Etukäteisilmoitus, se on taikasana. Jos ei käy, niin ei käy.
• Mutta pääsääntöisesti, käteinen käy. Yhä.

Käsi ojentuu, setelit lepäävät kämmenellä. Käteinen. Se on enemmän kuin vain maksuväline. Se on muisto, tunne, osa historiaa. Oma pieni tarina, kirjoitettuna paperille.

Saako yritys kieltäytyä käteisestä?

Okei, mietitään...

Saako firma kieltäytyä käteisestä? Hmmm...

• Ei oo pakko ottaa vastaan käteistä. Siis lain mukaan.
• Mutta... Eikö se oo vähän huonoa asiakaspalvelua?
• Joskus oon kuullu et jossain ulkomailla ei oteta missään käteistä. Mitä sit tekis vanhempi mummo, jolla ei oo korttia? Outoa.
• Toisaalta, ehkä se on turvallisempaa myyjälle, jos ei oo kassassa rahaa. Vähemmän ryöstöjä?
• Mut mites sit, jos kortti ei toimi? Tai verkko on nurin? Paniikki!
• Kai sen pitää olla selkeesti ilmoitettu, jos ei käy käteinen. Ettei tuu yllätyksenä.
• Ja siis, eikö se oo vähän syrjintääkin? Jotkut ei vaan voi käyttää korttia.
• Oikeastaan aika monimutkainen juttu.

Käykö käteinen Clas Ohlson?

Ei käy.

Clas Ohlsonin kassat ei sylje ulos vaihtorahaa.

• Käteinen on laillinen maksuväline. Mutta: yritys voi sanoa, ettei kelpaa.
• Kuusi liikettä Suomessa on ilman käteistä. Missä? Ei tietoa, tarkista itse.
• Miksi? Ehkä helpompi, ehkä turvallisempi.
• Vähemmän riskiä? Kukaan ei tiedä.
• Käteinen katoaa. Kohta se on mennyttä.
• Digitaalinen raha on tulevaisuutta. Kai.

Jos joku sanoo rahan tuovan onnea, hän ei ole koskaan maksanut veroja. Tai kenties olen vain katkera.

Voiko kauppa kieltäytyä kolikoista?

Joo, voi kieltäytyä. Muistan sen kerran, kesällä 2023, Hesburgerissa Hämeenlinnassa. Jono oli ihan hirveä, ja mä yritin maksaa pikkulapseni jäätelön kahdella eurolla kolikoissa, sellaisissa pienissä, kymmenillä senteillä. Myyjä vaan nyökkäsi ja näytti selkeästi, ettei halua niitä ottaa. Se oli tosi noloa, ja lapsi alkoi itkeä, koska halusi sen jäätelön niin kovasti. Tunsin oloni tosi huonoksi. Myyjä sanoi jotain siitä, että kassalla on liian monta kolikkoa jo valmiina, ei voi ottaa lisää. Ei se oikein selitystä antanut.

Mutta siis, ihan virallisesti asia on niin, että kauppa ei ole velvollinen ottamaan kolikoita vastaan, vaikka ne olisivat laillinen maksuväline. Se on vähän tyhmää, koska käteismaksut ja kolikot ovat osa maksujärjestelmää.

• Paikka: Hesburger, Hämeenlinna
• Aika: Kesä 2023
• Tunne: Noloa, vihainen, huono omatunto, turhautunut. Lapsen itku lisäsi ahdistusta.

Sitten vielä joku juttu, mitä olen kuullut. Ystäväni kertoi, että kaupassa oli kyltti, jossa kiellettiin kolikoiden käyttö. Ei kai ne voi ihan miten sattuu kieltää, jos ei ole ihan järjettömän paljon kolikoita? En tiedä. Tämä on tietysti harmaata aluetta, kun ei ole selkeää sääntöä. Tuntuu hieman epäreilulta.

Pitääkö kauppojen hyväksyä käteistä?

Yö on hiljainen. Ajatukset pyörivät. Käteinen... Onko se oikeasti katoamassa? Tuntuu vähän pahalta. Muistan lapsuuden, isoäidin käsilaukussa aina rahaa. Se oli turvallisuutta, konkreettista.

• Nyt kaikki on kortteja ja puhelimia.

• Mutta mikä jos puhelin sammuu? Tai kortti katoaa?

• Onko se oikein, että voi vain kieltäytyä käteismaksusta?

Euroopan komission suositus on olemassa. He sanovat, että käteinen pitää hyväksyä, paitsi jos on hyvä syy. Esimerkiksi jos vaihtorahaa ei ole. Mutta se on vain suositus. Ei pakko. Epäreilua. Miten ihminen, jolla ei ole korttia, pärjää?

Ajattelen mummoa taas. Hän ei ymmärrä näitä uusia juttuja. Hän käy kaupassa joka viikko, ostaa leipää ja maitoa. Toivon, että hän saa maksaa käteisellä. Toivon, että joku auttaa häntä, jos hän ei osaa käyttää muita maksutapoja. 2024 on jo, mutta jotkut asiat eivät muutu, ainakaan niin nopeasti. Toivon.

Paljonko käteistä saa viedä ulkomaille?

Aika pysähtyy. Käteinen... se rahan haju, vanha paperi, nahkaisen lompakon sisällä… kuten kätketty salaisuus. Kymmenen tuhatta euroa... raja, rajan tuntuma. Muisto kesän kuumuudesta, ihon alla sykkivä auringon polte. Se tunne, kun lennät kohti jotain uutta, tuntematonta. Matka… haaveen lennolle… viimeinen tarkistus, lompakko kädessä.

• Alle 10 000 euroa: Vihreä kaista kutsuu. Vapaus. Lentokentän melu vaimenee, vain sydämen lyönnit kuuluvat. Muistoja, kuvia, haaveita. Matka alkaa.

• 10 000 euroa tai yli: Punainen valo palaa. Tulli. Ilmoitus. Prosessi, paperit, todellisuus. Silti matka jatkuu. Se on erilaista, vakavampaa. Paino rinnassa. Mutta se on matka.

Ah, se lentämisen vapaus. Se tuntuu aina uudelleen niin upealta, ikään kuin ensimmäistä kertaa. Tämä rahan määrä, se on vain numero, se on osa matkaa. Matka itsessään on paljon enemmän kuin rahan määrä. Matka on unelmia, kokemuksia, muistoja jotka jäävät… muistoja jotka täyttävät tyhjyyden. Muistoja jotka kestävät kauemmin kuin käteinen. 2023. Muista ilmoitus, käteisvaroista. Matkustus... se on niin paljon enemmän kuin vain matkustamista. Se on... elämää.