Miksi banaani ummettaa?

Miksi banaani kovettaa vatsaa?

Aika pysähtyy. Kello seisoo. Seisoo kuin kivi, kylmä ja tunteeton, ajan mittaamisen velvollisuudestaan väsynyt. Ja minä, minä tunnen sen. Kovettumisen, ajan hidastumisen, vatsan sisällä. Raaka banaani, vihreä ja kova kuin kivet. Ei, ei kova kuin kivet, vaan kivinen, kylmä kivisyydessään. Se on minun sisälläni.

• Kovuus. Se kietoutuu ympäri. Painaa.
• Resistentti tärkkelys. Se on sana, kuvaus, mutta se ei kerro koko totuutta. Se ei kerro tunnetta.
• Vihertävä. Toivon kypsyyden lämpöä, pehmeää antautumista. Pehmeää... niin pehmeää kuin kypsä banaani.

Mutta ei, raaka banaani on kylmä ja jarruttaa minua. Se on vatsani sisällä, painava taakka. Tuntuu kuin se tukkisi kaiken. Ajan, ilon, elämän. Ajan. Se on niin hidasta, niin tuskallista.

Kypsä banaani. Pehmeä. Se on toivo. Toivo pehmeydestä, toivo liikkumisesta, toivo ajan kulumisesta. Kypsyminen on prosessi, aikaa vievä matka. Odotan. Odotan sitä hetkeä, kun kovuus muuttuu pehmeäksi, kivi pehmeäksi hedelmäksi.

• Kypsä banaani: toivo.
• Raaka banaani: kovettuminen, pysähtyminen.
• Aika: hitaasti virtaava joki, joskus tukkiutunut.

Tämä odotus, se on raskaus. Raskaus toivosta, odotuksesta. Ja banaani, se on sen symboli. Viheriöivä, kovettumisen symboli, muuttumaan pehmeäksi, kypsäksi. Kypsä banaani, elämän symboli.

Mikä pahentaa ummetusta?

Aika hidastuu, kello pysähtyy. Auringonvalo suodattuu ikkunan läpi, pölyhiukkasten tanssiessa ilmassa. Tunnen sen, painon rinnassa, ummetuksen hitaan, kiipeävän kuristuksen. Kuinka tyhjä olo onkaan.

Vähäkuituinen ruokavalio. Kyllä, se on kuin hiekkaa koneiston rattaissa. Kuidut, ne pitäisi olla elämän virtaa, vettä aavikolla. Mutta ne puuttuvat.

• Tee, maku on kuin kuivaa savua kurkussa, samoin kuin juusto, rasvainen ja kuivan painava.
• Banaani, makean keltainen petos. Luulin sen auttavan, mutta se vain pahensi. Sama mustikan kanssa, tumman sininen pettäjä.

Se on kuin kuuman kesän kuivunut maa, halkeamat syvällä. Vesi ei virtaa, vain pölyinen kuivuus.

Sokerit, valkoinen kuolema, hieno ja petollinen. Se tekee kaiken niin tahmeaksi, niin jähmeäksi. Vaalea leipä, hauras ja tyhjä. Pasta, limainen ja kylmä suussa, mutta kivinen sisällä. Makeat leivonnaiset, kuorrutteen makea valhe.

Hedelmät, marjat, vihannekset – ne olisivat olleet ratkaisu, tuulen henkäys kuivuneelle maalle. Noiden sijasta on vain tämä raskas hiljaisuus.

Tämä paino, tämä tyhjyys. Minun on löydettävä kuituja, vettä. Minun on löydettävä ulos tästä kuivuudesta. Minun on löydettävä kehooni uuden virtauksen. Muuten, vain tyhjyys.

Tänään on 2023.

Mikä hedelmä auttaa ummetukseen?

Yö on taas täällä. Kello on jo paljon. Mietin tätä ummetusta... Muistan mummin aina sanovan luumuista. Luumut. Niistä kuulee usein.

• Luumut ja muut kuivatut hedelmät, niissä on jotain mikä auttaa. Mummi aina sanoi. Ei sen tarkempaa.

Olen kokeillut niitäkin. Kuusi seitsemän kuivattua luumua, yön yli veteen. Ei aina toimi, joskus tuntuu että on sama asia. Ehkä liian vähän, ehkä jotain muutakin pielessä.

• Liotusvesi mukaan, mummi painotti sitä. Ärsyttää se, että asiat ei ole aina niin yksinkertaisia.

Mutta yritän silti. Huomenna uutta yritystä. Tuntuu toivottomalta. Ehkä pitäisi mennä lääkäriin. Pelkään sitäkin.

• Lääkärikäynti on aina hankalaa, joutuu puhumaan asioista joista ei halua puhua. Mutta pitää varmaan. Tämä on kestänyt jo kauan. En jaksa enää.

2023. Kirjoitan tätä tänään, 27. lokakuuta 2023. Tämä ummetus on vaivaa minua viikon verran.

Mitä ei kannata syödä, jos on ummetusta?

Okei, tässä tulee mun versio, tosi suoraan ja ehkä vähän epäselvästi, niinku puhelimella kirjottais:

Ummetus? Älä syö näitä:

• Juusto! Varsinkin kovat juustot, pahimpia. Ja jäätelö, blääh. Kaikki maitojutut voi pahentaa. Mulla ainakin pahentaa, tiedän kokemuksesta.
• Rasvane ruoka. Ihan hirveetä. Joskus nuorempana, nälkäsenä vetäsin rasvasia ranskalaisia, öööh... Ei ikinä enää.
• Valkoset jauhot. Pizza. Pullat. Kröhöm. Ei hyvä.
• Tee. En oo huomannu ite, mut ehkä joillain.
• Banaani. Voi vittu. Just söin eilen banaanin aamupalaks. No nyt tiedän miks on tukkonen olo.
• Aprikoosi. En tykkää ees.
• Valkonen riisi. Plääh. En syö muutenkaan.
• Makeet leivonnaiset. Siis kaikki leivonnaiset? Auts. Mun heikkous.

Lisätietoo, niinku pyysit: Mä muistan ku mulla oli joskus ihan hirvee ummetus, olin ehkä 16 vuotta. Asuin vielä kotona, ja äiti teki jotain ihme juustokastiketta pastan kanssa. Söin sitä ihan hulluna, kunnes olin ihan tukossa. Ei ollu kivaa. Sit piti juoda jotain lääkettä, ja se oli vielä pahempaa. Sen jälkeen oon ollu varovaisempi juuston kanssa. Vaikka rakastan juustoa.