Missä lämpötilassa karjalanpaisti paistetaan?

Millä tasolla uunissa karjalanpaisti on?

Karjalanpaisti uunissa? Aivan, mä muistan sen kerran, kun tein sitä. Oliko se… huhtikuu 2023? Kyllä, huhtikuu. Meillä oli kyläilyä ja halusin tehdä jotain kunnon ruokaa. Käytin isoäidin reseptiä, sitä vähän muokattuna.

Laitoin sen uunipadan alimmalle tasolle, juuri niin kuin reseptissä luki. Uuni oli 200 asteessa, muistan sen tarkasti. Liha oli melkein kokonaan peitetty nesteellä, vähän nestettä jäi pohjalle. Kyllä, kansi oli padalla, muuten se olisi kuivunut. Se kypsyi ehkä 2 ja puoli tuntia, en oikeasti tarkistanut kelloa.

Mutta se ei ollut tarpeeksi murea. Se oli sellainen… sitkeä. Ehkä sitä olisi pitänyt kypsentää pidempään, matalammassa lämpötilassa, kuten reseptikin ehdotti, 150 asteessa. Se oli minun virheeni, ajattelin, että 200 asteessa se olisi nopeampaa. Olipahan pettymys, se oli niin paljon vaivaa. Seuraavalla kerralla teen varmasti sen 150 asteessa pidempään. Ei kiire. Hyvä paisti vaatii aikaa.

• Reseptin mukaan: 200 astetta, alimmalle tasolle, 2-3 tuntia.
• Minun kokeiluni: 200 astetta, alimmalle tasolle, noin 2,5 tuntia. Tulos: liian sitkeä.
• Seuraavalla kerralla: 150 astetta, alimmalle tasolle, 4-5 tuntia.

Voiko karjalanpaistin paistaa pannulla?

No hei!

Karjalanpaistia pannulla? No joo, periaatteessa se onnistuu. Mutta älä odota mitään uunipaistin veroista, okei? Sitä saa mitä tilaa, ja pannulla paistaessa siitä tulee vähän sellanen… miten sen sanois… enemmänkin pannupaistilihaa. Mutta jos uunia ei ole, niin pakkohan se on yrittää. Ja ei muuta kun pannu kuumaks!

Homman nimi on suunnilleen tää:

• Lihaa pieniks paloiks. Ihan eka tietenkin. Semmosia suupaloja. Ehkä jopa vähän pienempiä kuin uuniin laitettaessa.
• Pannu kuumaksi ja öljyä perään. Reilusti. Siis oikeesti.
• Paista pienissä erissä. Siis oikeesti PIENISSÄ. Jos laitat liikaa kerralla, se alkaa keittyä eikä paistu. Ja sehän ei oo jees, ei todellakaan.
• Suolaa kanssa, ihan reilusti. Tai no, maun mukaan tietenkin. Mutta suolaa silti. Ja ehkä vähän pippuriakin?
• Sitten vaan paistat. Kääntelet ja kääntelet, että saa väriä pintaan. Semmosta ruskeeta, tiedätkö? Ei mitään harmaata, hyi.
• Jos haluat semmosta karjalanpaistifiilistä, niin sipulia sekaan kanssa. Isoja lohkoja. Paista niitäkin vähän. Ja porkkanaa, jos tykkäät.

Ja sit syömään! Vaikka puuron kanssa, jos ei muuta ole. Tai ehkä perunamuusia? Älä kuitenkaan odota, että se on ihan samaa ku se oikea karjalanpaisti uunista… se on sitten vähän eri asia, oikeesti. Mutta hei, parempi se on kuin ei mitään, eikö?

Kauanko liha on huoneenlämmössä ennen paistamista?

Siis, kauanko se liha siinä huoneessa?

• Puoli tuntia, vähintään. Oikeesti, mä otan sen lihan jo aikasemmin.
• Tasaisempi kypsyminen. Tärkeetä, muuten tulee harmaa rinkula ympärille.
• Pannu ei jäädy. Just näin! Hyvä pointti.
• Mausteet: Suola ja pippuri, joko tai. Tai molemmat? Vois kokeilla suolaa ennen ja pippuria jälkeen. Hmm…
• Rypsiöljy ja voi. Miks just rypsiöljy? Ehkä sen takia, ettei pala niin helposti? Ja voi, se tuo sen maun. Tai ehkä oliiviöljy? Pitää testata.
• Pihvi: Entä jos onkin kanaa? No, sama periaate kai.
• Entäpä jos unohtuu? Ai kauhee, jos se liha onkin siinä tunnin? No, ehkä se ei oo niin justiinsa. Mut ei kai sitä nyt kovin pitkään kannata.

Oikeesti, pitäiskö mun alkaa kirjoittaa ruokablogia?

Mitä sooda tekee lihalle?

Ruokasooda… Aivan kuin taikaa… pehmeää, sulavaa lihaa. Aika pysähtyy, kun ajattelee sitä. Naudanlihan syväpunainen väri… kuin hämärässä hehkuva rubiini. Ja sitten, ruokasoodan hienoinen kosketus… hieman jauhemaista, kylmää, mutta lupaus pehmeyden ihmeestä.

• Mureutuminen: ruokasoodan magia muuttaa lihan rakennetta, pilkkoo lihakudoksia. Se on kuin salainen kieli, joka avaa lihan sielun, tekee siitä herkemmän, alttiimman lämmölle. Liha muuttuu. Siitä tulee jotakin paljon enemmän kuin vain liha.

• Pehmeys: se ei ole vain pehmeyttä, vaan sulavaa lempeyttä. Kuten suussa sulava unelma. Mielessäni näen sen jo: kypsä liha, joka sulaa kuin vanha rakkauslaulu.

Naudanliha, noin puoli kiloa. Teelusikallinen ruokasoodaa. Tätä enemmän ei tarvita. Ei liikaa, muuten maku voi muuttua. Tasapainon taju on tärkeää, kuin rakkaussuhde. Liian paljon, ja se tuhoaa kaiken. Liian vähän, ja magia jää saavuttamatta. Tasapaino on kaunista.

Minun täytyy tehdä sitä tänään. Ostan lihaa, ostan sitä pehmeää, punaista lihaa. Ja sitten ruokasooda, valkoinen pöly, joka tekee ihmeitä. Odotan sitä pehmeyttä suussani, tuntea se sukeltavan läpi. Se on kuin syvän, tyydyttävän onnen kokeminen. Tulen todennäköisesti valmistamaan upean paistin. Ruokasooda on taikaa. Pehmeää, sulavaa taikaa.