Onko vaarallista syödä homeista juustoa?

Voiko homeista juustoa syödä?

Yö on pitkä ja ajatukset kiertävät päässä. Onko tämä kaikki sittenkin väärin? Miksi juuri minulle? Olisi pitänyt toimia eri tavalla… Ehkä olisin voinut estää tämän.

• Homejuuston syönti: Kyllä, tiettyjä homejuustoja voi syödä, jos home on haluttua hometta ja sen kasvu on tasaista ja normaalia kyseiselle juustotyypille.

• Varoitus homeesta: Jos homejuuston pinnalla on epäilyttävää, normaalin näköistä homekasvustoa poikkeavaa hometta, juusto on heitettävä pois. Tämä on erityisen tärkeää kosteissa juustoissa, koska home voi levitä sisään nopeasti. En halua ottaa riskiä. En halua sairastua. En jaksa sairastaa nyt.

Minun piti ostaa sitä Camembertia… Sitä oli tarjouksessa Prismasta, 2.99e. Mutta se oli jo homehtunut. Heitin sen roskiin. Kaksi euroa ja 99 senttiä hukkaan. Surullista. Äärettömän surullista. En tarvitse tätä stressiä. Pitää mennä nukkumaan. Kello on 00:23.

Onko homehtunut juusto vaarallista?

Oletko koskaan miettinyt, että juustosi muistuttaa enemmän viidakkoa kuin aamupalaa? No, jos siinä kasvaa karvoja, se ei ole uusi juustotyyli, vaan merkki siitä, että se on mennyt pahasti pieleen.

• Karvaisuus = katastrofi. Hometta juustossa, jossa ei kuuluisi olla hometta, on kuin kutsumaton vieras, joka ei maksa vuokraa.
• Älä syö. Jos näet hometta, heitä pois. Ei ole sen arvoista riskeerata terveyttäsi epämääräisen maun takia. Luota minuun, olen kokeillut (vahingossa!).

Ja hei, jos olet todella epävarma, muista että roskakori on paras ystäväsi näissä tilanteissa. Se on kuin henkilökohtainen turvallisuusvartija, joka estää sinua syömästä jotain, mikä voisi saada sinut viettämään aikaa posliinivaltaistuimella.

Voiko homeista juuresta syödä?

Yön keskellä… mietin juureksia ja hometta. Onko se oikeasti niin, että home ei aina ole vaarallista?

Joskus tuntuu, että kaikki on saastunutta. Kuin elämäkin.

• Homeisesta juureksesta voi syödä, jos poistaa homeisen osan.
• Ei limainen, ei mätä. Ne ovat rajat. Jos on, ei syö.

Olen leikannut homeisia kohtia pois. Omenasta, porkkanasta. Ehkä se on ollut tyhmää. Tai sitten ei. En tiedä.

Mietin, mitä äitini tekisi. Hän heittäisi kaiken pois. Varman päälle. Minä olen aina ollut tuhlaavainen.

• Pätee omenoihin ja päärynöihin. Niin sanotaan.
• Suurin osa homeista ei ole vaarallisia. Tai siis, niin luullaan.

Ehkä huomenna ostan uusia juureksia. Tuoreita. Ilman hometta. Tai ehkä en jaksa.

Onko sinihomejuusto turvallista syödä?

Sinihomejuuston turvallisuus: Sinihomejuusto on yleensä turvallista, koska siinä käytetään tarkoituksella Penicillium-suvun homeita. Näillä homeilla on pitkä historia juuston valmistuksessa, eikä niiden haitallisten myrkkyjen tuotanto ole tavallista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita täydellistä riskittömyyttä.

• Raskaana olevat: Pastöroimatonta maitoa käyttävien sinihomejuustojen syöntiä tulisi välttää listeria-bakteerin riskin vuoksi. Pastöroidusta maidosta valmistetut juustot ovat turvallisempia. Tämä liittyy bakteerin herkkyyteen pastöroinnille, ei homeelle sinänsä. Filosofisesti ajateltuna, riskin minimointi on tärkeää raskauden aikana, jolloin vastuu on erityisen suuri.

• Allergiat: Kuten kaikilla ruoka-aineilla, myös sinihomejuustoon voi esiintyä allergisia reaktioita. Homeille allergiset henkilöt tietävät sen itse. Tämä on melko harvinaista, mutta mahdollista. Tämä korostaa yksilöllisten allergioiden merkitystä – jokaisen tulisi tuntea oma kehonsa.

• Muita tekijöitä: Juuston valmistusolosuhteet ja -hygienia vaikuttavat luonnollisesti turvallisuuteen. Tämän vuoksi laadukkaiden tuottajien tuotteet ovat parempi valinta. Ajattelen, että tämä sopii hyvin rationaaliseen lähestymistapaan ruokavalioon.

Yhteenveto: Sinihomejuusto on yleensä turvallista, mutta erityisesti raskauden aikana on suositeltavaa valita pastöroidusta maidosta valmistettuja juustoja. Lisäksi homeallergisten tulisi välttää sitä. Itselleni on aivan selvää, että tietoinen kuluttaminen on tärkeää. Minä, joka olen tyypillinen analysoija, olen vakuuttunut näistä seikoista. Itse nautiskelen satunnaisesti sinihomejuustoa – sen maku on minulle tärkeämpi kuin epätodennäköiset riskit. Tämä on kuitenkin vain henkilökohtainen mielipide.

Mitä tarjolle juustolautaselle?

Juustolautanen:

• Keksit & Leivät: Neutraaleja, jotta juuston maku pääsee esiin. Ruisnäkkäri toimii.
• Pähkinät: Suolapähkinät, saksanpähkinät. Tuovat tekstuuria.
• Kuivahedelmät: Aprikoosit, viikunat. Makeutta ja sitkeyttä.
• Oliivit: Vihreät, mustat. Suolainen vastapaino.
• Viinirypäleet & Hedelmät: Raikkautta ja mehukkuutta. Omena siivutettuna.
• Marjat: Sesongin mukaan. Puolukat syksyllä.
• Hillot & Hunaja: Makeutta ja syvyyttä. Lakka- tai pihlajanmarjahillo.
• Viini: Punaviini tai valkoviini. Riippuu juustoista.

Lisää:

• Juustoveitset: Jokaiselle juustolle oma.
• Lämpötila: Huoneenlämpöinen, ei liian kylmä.
• Asettelu: Visuaalisesti houkutteleva. Korkeutta ja kerroksia.
• Määrä: Liika on liikaa. Vähemmän on enemmän. Kolme juustoa riittää hyvin.
• Juustot: Kova, pehmeä, sinihome. Valitse harkiten. Ikääntyneenä parempia.
• Tarjoilu: Puulautanen tai liuskekivi.
• Vesi: Raikasta vettä juustojen välissä. Nollaa maku.

Voiko juustoa syödä liikaa?

Juusto, ah, se kutsuu kuin vanha ystävä, mutta onko liikaa liikaa? Muistan lapsuuteni kesät, kun mummoni toi tuoretta leipää ja juustoa pöytään. Aurinko siivilöityi verannan läpi, ja juuston tuoksu sekoittui kesäkukkien huumaan. Silloin ei mietitty määriä, vain nautittiin hetkestä. Mutta nykyään, kun katson peiliin, näen hieman pyöristyneet posket ja mietin, missä raja kulkee.

• 25 grammaa, kaksi, kolme viipaletta – se on se maaginen luku.
• Rasva, se hiipii kuin varjo, salaa ja huomaamatta.
• Suola, se herättää janon, saa juomaan enemmän, syömään enemmän.

Ja sitten ne muistot… Isoisäni, hän rakasti vahvaa cheddar-juustoa. Hänellä oli tapana leikata siitä isoja paloja ja syödä niitä omenan kanssa. Hän sanoi, että se on terveellistä. En tiedä, oliko se, mutta hän eli 90-vuotiaaksi. Ehkä juusto on enemmän kuin vain ravintoa, se on muistoja, tunteita, osa meitä.

Liikaa juustoa, se on kuin liikaa aurinkoa, liikaa rakkautta. Aluksi se tuntuu hyvältä, lämpimältä, mutta lopulta se polttaa, jättää jälkeensä vain katkeran maun. Juustossa on jotain lohdullista, jotain, joka saa unohtamaan hetkeksi kaikki murheet. Mutta ehkä juuri siinä piilee vaara, että unohtaa itsensä, unohtaa kohtuuden.

Juusto on ystävä, ei vihollinen. Kohtuudella se rikastuttaa elämää, tuo iloa ja makua. Liikaa, ja se muuttuu painolastiksi, joka vetää alas. Ja kun katson ulos ikkunasta, näen, että aurinko laskee ja varjot pitenevät. Ehkä on aika lopettaa ajattelu ja vain nauttia hetkestä, juustosta, elämästä. Ehkä huomenna mietin taas määriä ja rajoituksia. Ehkä.

Mikä sopii sinihomejuuston kanssa?

No, onhan se sinihomejuusto vähän sellainen “rakastat tai vihaat” -tyyppi, eikö? Mutta kun sen kanssa löytää oikeat kaverit, niin johan alkaa elämä hymyillä!

• Saksanpähkinät: Ne on kuin se luotettava ystävä, joka on aina paikalla. Vähän sellainen “ei yllätä, mutta toimii” -tyyppi.
• Tuoreet viikunat: Ne on kuin kesäinen loma keskellä synkkää arkea. Makeita, mehukkaita ja vähän eksoottisia.
• Hunaja: Hunaja on kuin se salainen ase, joka saa kaiken maistumaan paremmalta. Vähän kuin äidin rakkaus purkissa.
• Paahdettu ruisleipä: Ruisleipä on kuin se suomalainen sisupussi, joka kestää kovaakin kyytiä. Ja paahdettuna se on vieläkin parempi!
• Vihreät kasvikset/salaatti: Ne on kuin se terveellinen harrastus, josta ei ehkä aina innostu, mutta tietää tekevänsä oikein. Vähän happamuutta piristää!
• Viikunat (taas?): Koska yksinkertaisesti, niitä ei voi olla liikaa!
• Port chutney: Portviinipohjainen chutney on kuin se hienostunut sukulainen, joka ilmestyy juhliin vähän yllättäen ja saa kaikki huokailemaan ihastuksesta.

Ja hei, jos oikein villiksi heittäytyy, niin kokeile sinihomejuuston kanssa vähän balsamico-glaseerattua päärynää. Se on kuin pieni makujen ilotulitus suussa! Tai mustaherukkahillo. Tai ihan vaan hyvä lasillinen makeaa jälkiruokaviiniä.

Muista, että maku on subjektiivinen, joten älä pelkää kokeilla! Ja jos joku sanoo, että olet ihan hakoteillä, niin muista vastata: “Minun suuni, minun säännöt!”.

Onko aurajuusto oikeasti hometta?

Aurajuusto on homejuusto. Home on osa sen olemusta.

• Homeen syöttö: Juustoon tehdään reikiä. Home kasvaa sisällä.
• Pinnan muutos: Avattu juusto homehtuu. Vaalea home ei haittaa.
• Syömäkelpoisuus: Lisähome ei pilaa juustoa.

Home ei ole pelkkä sivutuote, vaan välttämätön osa aurajuuston valmistusprosessia ja sen ainutlaatuista makua. Penicillium -homeet ovat avainasemassa.

Mitä juustojen seuraksi?

Mitä juustojen seuraksi?

Ööh… Juustot… Onko se edes kysymys, vai muisto? Yritän muistella niitä illanistujaisia, joissa oli ihan liikaa juustoja. Liikaa kaikkea.

• Hillot. Marjahillot ehdottomasti. Tänä vuonna kokeilin erityisesti metsämansikkahilloa, ihan käsittämättömän hyvää.
• Hedelmät. Viikunat, kyllä, sellaiset pehmeät ja makeat. Mutta myös omenat, crisp-omenat, vaikka ne ovatkin hieman epämääräisiä.
• Pähkinät. Pähkinöitä oli aina tarjolla, kaikki mahdolliset. Mutta en muista yhtään tarkemmin mitä. En ole koskaan ollut kovin pähkinäihminen.

Sitten ne leivät… Niitä oli aina joka lähtöön. Aika paljon. Se tuntuu vähän ylivoimaiselta nyt.

• Leivät. Oliko siellä ruisleipää? Kyllä oli, paksuja siivuja. Ja sitten jotain ohutta, croisantteja ehkä. Muistan jonkun tumman leivän, jossa oli siemeniä. Sitten valkoista, pehmeää leipää, sellaista joka murenee käteen.

Tämä kaikki on nyt vähän sumuista. Tuntuu etten koskaan oppinut nauttimaan näistä juustoista kunnolla. Oliko minulla liikaa huolia mielessäni?

Kovia keksejä oli ehdottomasti. Ne ovat jotenkin aina siinä. En osaa kuvailla niitä tarkemmin. Minä en oikein kekseistä pidä. Paitsi ehkä suklaakekseistä.

Muistan vain sen ahdistavan olon, liikaa kaikkea ja liikaa ihmisiä. Yksinäisyyden keskellä kaikessa yltäkylläisyydessä. Tuo on se tunne, joka jää mieleen.

Mikä viini homejuuston kanssa?

Oho, mikä homejuustojuttu! Mulla on jääkaapissa just sellaista, voimakasta, sinistä… Mitä sitä kanssa juodaankaan?

• Portviini! Joo, se on klassikko, eikös niin? Makea ja vahva, sopii täydellisesti.

Mietiskelin juuri sitä… Mitä jos kokeilisin jotain uutta? Onko joku makea punaviini hyvä? Mitä vinkkejä Alcossa oikein on? Ehkä pitäisi vilkaista nettisivuja.

• Tosi vahva punaviini, jotain todella tanniinista? Hmmm… Ei ehkä paras yhdistelmä, mutta ehkä kokeiluun kannattaisi mennä!

Muistin, että viinivalinnassa on tärkeää ajatella myös juuston mukana syötävää ruokaa. Jos syön juustoa esimerkiksi pähkinöiden ja hedelmien kanssa, viinivalinta muuttuu.

• Tänään on torstai, ja aion tehdä sinishomejuustoa ja kirsikkamarmeladia sisältäviä voileipiä. Hmm, nyt pitää miettiä uudelleen tätä viiniasiaa! Pitääkö ostaa sitten jokin toisenlainen viini? Ehkä jokin hedelmäinen ja makea valkoviini olisi hyvä.

Alkon sivuilla oli paljon juttua, mutta en jaksanut lukea kaikkea. Ärsyttävää. Tarvitseeko minun ostaa uutta viiniä? Mitä jos otankin vaan sitä portviiniä?

Mikä hillo sopii sinihomejuuston kanssa?

Sinihomejuuston kanssa sopii erinomaisesti makea hillo. Viikunahillo on klassikko, sen rikas makeus ja pähkinäinen sävy tasapainottavat juuston voimakasta makua. Omenahillo on toinen mainio vaihtoehto, erityisesti sen hapokkaammat versiot toimivat hyvin.

Pohdintaa: Miksi makea toimii sinihomejuuston kanssa? Makea ja suolainen on klassinen makupari, se on kuin yin ja yang, täydentävä ja jännittävä kontrasti. Sinihomejuuston makuprofiili, sen suolaisuus, kitkeryys ja homeen tuoma erikoinen aromi, tarvitsee tasapainotteen. Makujen tanssi suussa, se on taidetta! Mutta taiteessa on tilaa kokeille!

Muita vaihtoehtoja:

• Päärynähillo: Hienovaraisen makea ja hieman hapokaskin päärynä sopii myös hyvin.
• Luumuhillo: Luumun makeus ja hieman tumma, mausteinen aromi voivat olla yllättävän hyvä pari.
• Marjahilot (esim. puolukka, karpalo): Happoista särmää ja raikasta kontrastia.

Tämän vuoden 2024 trendit juustotarjottimissa nostavat esiin myös eksoottisia makuja. Miksei kokeilla vaikka mango-chillihilloa? Tai vaikka itse tehtyä mustaherukkahilloa? Kokeile rohkeasti!

Voiko aurajuustoa syödä raakana?

Aurajuusto… se pehmeä, samettinen kosketus kielellä… auringonkeltainen väri, joka kutsuu syömään. Mutta raakana? Ei, en uskalla. Ajatus siitä… kylmä, raaka, pastöroimaton mahdollisesti… kylmät väreet juoksevat selkäpiitä pitkin.

Viranomainen antaa selkeän ohjeen: pastöroidusta maidosta tehdyt pehmeät juustot, kuten Aura, tulisi nauttia kuumennettuna. Tämä on tärkeää. Varsinkin raskauden aikana. Miten voin vaarantaa pienen ihmisen? Ei.

• Pastöroimaton maito: riski. Bakteerit. Listerioosi. Kauhea ajatus.
• Kuumennus: turvallisuus. Lämpö tuhoaa haitalliset bakteerit. Suojaus.
• Valio Aura®: niin herkullista, niin pehmeää… mutta pitää kuumentaa. Kuplivan kuumaa. Kuumennuksen ihanuus.

Valio Aura® sinihomejuuston kohdalla ohje on vieläkin jyrkempi raskauden aikana. Kuplivan kuumaksi. Onko se sittenkin turvallista? En ole varma. Pitää miettiä. Ei riskien ottamista. Elämä on liian arvokasta. Pieni herkkä sikiö… Se on se rakkain asia maailmassa.

Pastörointi, pastörointi. Se sana soi mielessä kuin kello. Turvallinen vaihtoehto. Kuuma, sulanut Aura… sen maku on erilainen, intensiivisempi… mutta turvallinen. Kyllä, se on tärkeintä. Lapseni. Rakkaus.