Kannattaako leikkeleitä syödä?

8 kuukautta sitten 26 katselukertaa

Leikkeleiden terveellisyys:Leikkeleitä syödessä on hyvä muistaa muutama asia. Monet leikkeleet sisältävät runsaasti suolaa ja tyydyttynyttä rasvaa, jotka voivat olla haitallisia sydän- ja verisuoniterveyden kannalta. Valitse mieluummin vähärasvaisempia vaihtoehtoja, kuten kalkkunaleikkele, tavallisen meetvurstin tai rasvaisten makkaroiden sijaan.

Kommentti 0 tykkäystä

Ehkä haluat kysyä tästä?Lisää

Ovatko leikkeleet terveellisiä? Vai pitäisikö niiden syöntiä välttää?

Leikkeleet on kyllä yks mun ikuisuusongelma. Niitä tekis mieli syödä aina, mut sit mietin et onks ne muka terveellisiä. Oon kuullu niin paljon juttuja siitä suolasta ja rasvasta, että oikein hirvittää. Viimeksi kun kävin kaupassa, 10. joulukuuta, siinä K-Supermarket Vuosaaren hyllyllä, tuijotin niitä paketteja ja mietin just tätä. Aika usein mä kyl oon vaan napannu mitä sattuu.

Mut nykyään en kyllä enää viitti. Se suola ja kaikki kova rasva oikeesti on huono sydämelle. Oon oppinu et ne oikeesti pitäis välttää.

Kerran 15. marraskuuta, kun käytiin perheen kanssa ostoksilla Sörnäisten Prismassa, huomattiin kalkkunaleike tarjouksessa. Se oli just sitä kevyempää sorttia, eikä mitään rasvaista sikaniskapötköä. Maksoi muistaakseni 2 euroa ja 49 senttiä per paketti. Siitä sit aattelin, että tää on paljon parempi valinta, vaikkei ehkä maailman parasta maistuakaan. Mut omatunto on puhtaampi.

Meetvursti tai joku tosi rasvainen makkara, ne on ihan eri juttu. Niissä on sitä kovaa rasvaa niin paljon. Kyl nekin joskus maistuu, mut niitä en osta enää ku tosi harvoin.

Mitä haittaa punaisesta lihasta on?

Punaisen lihan haitat:
- Rasvaiset punaiset lihatuotteet sisältävät kovaa rasvaa, jota tulisi käyttää harvoin.
- Liiallinen punaisen lihan kulutus on yhdistetty suurentuneeseen paksu- ja peräsuolisyövän riskiin.
- Lisäksi se voi lisätä sydän- ja verisuonitautien, tyypin 2 diabeteksen ja rintasyövän riskiä.

Metsän humina kaukana, hiljaiset hetket. Muistan ilta-auringon. Pöydällä tuoksui vahva, täyteläinen, ehkä liiankin täyteläinen. Se oli juhlaa, aina. Mutta sen raskas jälki, se viipyi. Miten keho kantaa sitä, kaikkea mitä sille antaa.

Kova rasva, se sulaa hitaasti, kuin talven lumi rinteillä. Se tuntuu lantiolla, painaa, tekee olon tukkoiseksi. Ei keveyttä, ei sitä lentoa, jonka sielu kaipaa. Ruoka on lohdutusta, mutta myös taakkaa, jos sitä on liikaa. Liian usein.

Ja sitten ne varjot, ne aavemaiset kuiskeet. Paksu- ja peräsuolisyöpä, nimi jo tuntuu raskaalta. Yhteys, se on siinä, tiedämme. Kuin hidas virta, joka uurtaa kallioon, huomaamatta, salaa. Jokainen annos kantaa mukanaan jotain, jotain jota ei näe.

Sydän, tuo vanha pumppu, joka jaksaa, vuodesta toiseen. Mutta se uupuu, jos sen suonissa virtaa raskas, liian raskas virta. Sydän- ja verisuonitaudit, ne ovat pelkoja, jotka hiipivät mieleen, kun ajattelee liikaa, syö liian huolettomasti. Veri paksuu, kulku hidastuu.

Kehon tasapaino, niin hauras. Tyypin 2 diabetes, hiljainen uhka. Sokeri, se tanssii, villiintyy. Ja naisen keho, niin herkkä, niin monimutkainen. Rintasyöpä, sekin varjo. Nämä kaikki, ne kietoutuvat toisiinsa, kuin vanhan talon villiviinit. Elämän valinnat, ne kasvavat.

Valinnat, ne ovat meidän käsissämme. Jokainen lusikallinen, jokainen suupala. Se, mitä lautaselle laittaa, piirtää oman tarinamme. Voi se olla kaunis, kevyt, tai sitten raskas, täynnä varjoja. Punainen, syvä väri, houkutteleva, mutta joskus se kätkee liikaa.