Kuka saa myydä elintarvikkeita?

Kuka saa myydä ruokaa? Kenen lupa tarvitaan?

No nyt on pakko kertoa mikä mättää. Olin tossa yks päivä, olisko ollu ehkä viikko sitten, kattomassa Torista jos sais myytyä niitä mun ylimääräisiä hilloja mitä tein. Vitsi, et mulla on paljo puolukkahilloa, viis litraa ainakin. Eihän siitä tullut mitään.

Se Torin sääntö iski kyllä suoraan päin näköä. Siellä lukee, ruokaa saa myydä vain jos sulla on firma. Mähän en ole, vaan ihan tavallinen ihminen, joka innostu keittiössä liikaa. Siis miten tämä nyt menee. Harmitti, kun ne hillot meni vaan kaappiin pölyttymään.

Ja hei, oon mä joskus kuullu et on jotain elintarvikelakeja. Mut en mä ihan tajunnu et se on näin tiukkaa, että heti pitää olla firma pystyssä. Tuntuu vähä turhan monimutkaiselta pienen puuhastelun takia.

Se on jännä miten ne sen luokittelee. Muistan kun Sanni, mun kaveri, haaveili pienestä leipomosta viime toukokuussa, 2023, sieltä Kalasataman nurkilta. Sille sanottiin, et jos vaan teet ja myyt ruokaa – siis tuotat, jalostat tai jaat – niin oot heti elintarvikealan toimija. Ja se on tosi iso juttu.

Eli ei voi vaan päättää myydä. Tarvitaan se yritys ja sen myötä kaikki luvat kuntoon. Ei riitä, että osaa kokata tai paistaa hyvin. Pitää olla paperit kunnossa, vähän niinkuin ajokortti auton rattiin.

Voiko omia leivonnaisia myydä?

Muistan sen paniikin viime huhtikuussa. Asun Tampereella, Hervannassa, ja olin luvannut leipoa taloyhtiön kevättalkoisiin myyntiin korvapuusteja ja mokkapaloja. Se tuntui hyvältä idealta, kunnes yöllä iski tajuntaan, että saanko mä edes tehdä näin? Mitä jos joku terveysviranomainen tulee paikalle ja lyö lapun luukulle?

Istuin aamulla keittiönpöydän ääressä puhelin kädessä, kahvi jäähtyi vieressä. Googletin ja selasin Tampereen kaupungin sivuja varmaan tunnin. Olin ihan varma että tää homma kaatuu byrokratiaan ja monimutkaisiin lomakkeisiin. Se stressin määrä oli ihan järjetön yhden pellillisen takia.

Sitten löysin sen tiedon. Korvapuustit ja kuivakakut, ne on vähäriskisiä. Huh, mikä helpotus. Ei tarvinnutkaan alkaa täytellä mitään ilmoituksia, kun toiminta oli niin pientä ja satunnaista. Seuraavana päivänä koko kämppä tuoksui kardemummalta ja voilta. Puustit meni kaikki kaupaksi, se tunne oli uskomaton.

Omien leivonnaisten myynti kotoa:

• Vähäriskisten tuotteiden, kuten kuivien kakkujen, pikkuleipien ja pullan, satunnainen myynti ei vaadi elintarvikehuoneistoilmoitusta. Tämä koskee pientä, epäsäännöllistä ja vähäistä toimintaa.
• Helposti pilaantuvien tuotteiden valmistus ja myynti vaatii aina elintarvikehuoneistoilmoituksen kunnan elintarvikevalvontaviranomaiselle. Näitä ovat esimerkiksi voileipäkakut, täytekakut ja kaikki tuotteet, jotka sisältävät lihaa, kalaa tai maitopohjaisia täytteitä jotka vaativat kylmäsäilytystä.

Mitä muuta piti muistaa:

• Hygieniapassi: Se on pakollinen, jos käsittelet pakkaamattomia, helposti pilaantuvia elintarvikkeita. Vaikka myisit vain pullaa, se on todella vahva suositus ja antaa ammattimaisen kuvan. Itse suoritin sen verkkokurssina.
• Allergeenit: Tuoteseloste on pakollinen. Kirjaa ylös kaikki ainesosat ja korosta allergeenit (esim. vehnä, maito, pähkinä). Tein pienen lapun jokaiseen pussiin.
• Hinnoittelu ja kirjanpito: Muista laskea kaikki kulut (raaka-aineet, sähkö, pakkaustarvikkeet) hintaan mukaan. Kaikki myynnistä saatu tulo on veronalaista, joten pidä kirjaa tuloista ja menoista alusta asti, vaikka se olisi pientä.

Mitä lupia tarvitaan elintarvikkeiden myyntiin?

Lupia? Ei niitä juuri ole. Ei erityisiä, yleensä. Myyntiin riittää ilmoitus. Kylmä totuus on usein vain byrokratia, ei este.

Uuselintarvikkeet sitten eri juttu. Ne vaativat ennakkoon luvan Euroopan komissiolta. Uusi on aina epäilyttävää, kunnes toisin todistetaan.

Etämyynti. Myy mitä vain, mihin vain, melkein. Mutta vastuuta riittää. Tiedosta säännöt.

• Omavalvonta: Pakollista. Seuraa kaikkea, lämpötiloja, hygieniaa. Kuka myy, kuka vastaa. Aina sinä.
• Merkinnät: Tarkat. Kaikki tarvittava tuotteesta. Allergia, ravintoarvot. Kuluttaja tarvitsee sen tiedon, vaikka ei itse pyytäisi.
• Jäljitettävyys: Mistä tuli, minne meni. Jokainen lenkki ketjussa tiedossa. Yhdestä virheestä kaikki paljastuu.
• Vastuu: Myyjä vastaa, piste. Kuljetus, pakkaus, kaikki. Virhe on aina sinun.
• Rekisteröityminen: Paikalliselle valvontaviranomaiselle. Usein kunnan elintarvikevalvontaan. He tietävät sinusta.

Verkossa myyminen ei ole erilaista kuin kaupassa, paitsi että vastuu on näkymättömämpää, mutta silti sama. Ehkä jopa enemmän.