Mihin aikaan kala syö parhaiten?

Mihin kellon aikaan kala syö parhaiten?

Muistan sen aamun kirkkaasti. Kello oli 5.17, ja heräsin kylmään, jännittävään olotilaan. Olin suunnitellut kalastusreissun Ähtärinjärvelle jo viikkoja. Pakkasin nopeasti eväät mukaan: voileipiä, kahvia termospullossa, ja pari omenaa.

Aikaisin aamu oli todella paras aika - tiesin sen jo etukäteen, mutta kokemus oli silti jollain tapaa yllättävä. Näin lintuja heräämässä ja aurinko nousi hitaasti horisontista. Se oli uskomattoman kaunis hetki. Järvi oli vielä tyyni ja peilipintainen.

Muistan, kuinka ensimmäinen kala nappasi heti ensimmäisen tunnin sisällä. Se oli melkoinen taistelu, pieni ahven, mutta voimakas. Sydän pamppaili rinnassa. Tuntui upealta saada jotain heti.

Sitten hiljennyin. Tunti toisensa jälkeen, mitään ei tapahtunut. Alkoi jo hiipiä epätoivo. Onneksi otin mukaan hyvät kuulokkeet, joten sain kuunneltua musiikkia ja vain olla rauhassa luonnon keskellä.

Ilta toi sitten uuden onnen - viimeisin tunti oli uskomaton! Sain kolme isompaa ahventa, ja yksi niistä oli tosi iso. Olin ihan voimaton, täynnä iloa ja tyytyväisyyttä. Päivä oli kaiken kaikkiaan upeata luonnossa olemista, vaikka kalansaalis ei ollutkaan massiivinen.

• Paras aika kalastaa: Aamuvarhaiset tunnit ja ilta auringonlaskun aikaan.
• Huono aika kalastaa: Keskipäivä.
• Vinkkejä: Ota mukaan eväät ja juotavaa, sekä mieluisaa musiikkia, jos on pitkä odottelu.
• Pakkausseikat: Vaatteita sään mukaan, onki, koukut, vieheet, ja aurinkorasva! Mielellään hyvät kuulokkeet mukaan.

Kokonaisuudessaan päivä oli paras kalastuskokemus ikinä, vaikka se ei ihan odotusten mukaisesti alkanutkaan. Ehdottomasti menen uudestaan.

Mihin aikaan on hyvä kalastaa?

Onpa hämärää. Kellon mukaan on jo kaksi. Mutta uni ei tule. Mieli on täynnä...kaikkea.

Kalastusajankohdat:

• Aamuvarhainen, 5-9 välillä on kuulemma paras aika. Näin on aina sanottu.
• Iltapäivä, 15 jälkeen toimii myös. Vaikka ehkä ei niin hyvin kuin aamu.
• Keskipäivä on huonoin aika. Kalan syönti on silloin selvästi heikompaa.

Muuta:

• En tiedä tarkkaan, tarvitaanko lupaa, aina on ollut vähän epäselvää tämäkin asia. Pitää tarkistaa.
• Kalan säilyttäminen: Jäädytetty vesipullo varjoisaan paikkaan, jos aiot syödä sitä. Tämä on toiminut aina hyvin.

Olen jotenkin väsynyt ja surullinen. Ehkä se johtuu tästä yöllisyydestä. Tai ehkä jostain muusta. Joka tapauksessa...on vaikea keskittyä. Olen kalastanut tänä vuonna jo monta kertaa, mutta en muista tarkkaan paljonko. Ehkä viisi? Kuusi? Syksyllä ajattelin kokeilla taas. Viime syksynä saalis oli surkea.

• Ajatukset pyörivät päässä.
• Elämä tuntuu niin arvaamattomalta.
• Eikä uni tule millään.

Kaipaisin vähän lohtua. Tai ehkä vain unta. On vaikea sanoa. Pitääkö minun mennä ulos? Vai katsella jotain tylsää televisiosta?

Mihin aikaan kannattaa mennä kalaan?

Aamu. Kello soi liian aikaisin, liian kylmäksi jäänyt kahvi kätkee suuhunsa hiljaista surua. Aamu, hämärä, pilvien harmaa sametti peittää taivaan. Tuuli, kylmä, koskettaa paljasta ihoa. Tämä aamu, se on kuin vanha valokuva, haalistunut, mutta silti jotenkin kaunis. Aamu, kalaan lähtemisen aika. Se on hetki, kun maailma on vielä hiljainen, ennen kuin päivä herää oikeasti. Ennen kuin melu alkaa. Ennen kuin ihmiset. Ennen kaikkea.

• Aamun hiljaisuus.
• Kylmä kahvi.
• Eväät repussa.
• Onki olalla.

Toinen aika... illansuussa. Aurinko laskee kuin verenpunainen pallo horisontissa. Järven pinta hehkuu. Tämä on toinen hiljaisuus, eri kuin aamun. Tämä on illan rauha, kalaan lähtemisen aika. Se on kuin salaisuus, jonka jaamme luonnon kanssa. Vain me ja vesi, me ja kalat. Vain me ja hiljaisuus. Hiljaisuus, joka on täynnä odotusta.

• Punainen aurinko.
• Järven pinta.
• Illan rauha.
• Kalastuksen salaisuus.

Aikaisin aamulla, kala syö. Ei pelkästään syö, se elää. Näkee veden alla olevan maailman. Tuntee virran. Tunteet, jotka ovat niin lähellä meidän omia. Aamu ja ilta, ne ovat kalastajan pyhiä hetkiä. Hetkiä, joita ei voi ostaa, joita ei voi pakottaa. Vain odottaa. Vain kokea. Vain olla. Aamu ja ilta, ne ovat unelmia. Kalastajan unelmia. Olen kalastanut jo lapsuudesta asti, aina samoissa paikoissa, lähellä isoisän mökkiä, järven rannalla, missä tuoksuu mänty ja vesi. Tänä vuonnakin menen.

• Lapsuuden muistoja.
• Isoisän mökki.
• Männyn tuoksu.
• Järven vesi.

Tämä on minun totuuteni. Tämä on minun kalastukseni.

Miten löytää onkimatoja?

Yö. Kostea ruoho, heinän tuoksu nenässä. Hiljainen, lähes pyhä hetki. Taskulamppu kädessä, sydän sykkii rinnassa kuin pieni lintu. Varpaat tuntevat maan viileyden, jokainen askel tarkkaan harkittu. Älä herätä maata. Älä pelästytä niitä.

Onkimatojen metsästys. Se on kuin salainen rituaali, hiljainen vuorovaikutus luonnon kanssa. Etsimme jalokivejä, maahan kätkettyjä helmiä. Ei niitä ole helppo löytää.

• Kostea yö on avain. Kosteus tuo madot pinnalle.
• Taskulamppu paljastaa kiiltävät, liukkaat ruumiit.
• Varovainen liike on elinehto. Älä ryntää. Älä tömistele.

Pimeys. Valo. Kontrasti. Maan sisuksissa elävä, pieni olento. Silmään pistävä kiilto. Se on hetki, jolloin aika pysähtyy. Ja sitten kädessä onkin jotain pehmeää, kylmää, liikkuvaa. Onkimato.

Mutta se on enemmän kuin pelkkä syötti. Se on osa suurempaa kokonaisuutta. Se on yhteys maahan, luontoon, siihen hiljaiseen mystiikkaan, mikä piilee yössä. Jokainen onkimato on tarina. Tarina maan alla elämisestä, yöstä, hiljaisuudesta ja salaisuudesta. Se on tarina, joka jatkuu, kun heität sen uistimeen.

K-ryhmän ohjeet onkimatojen löytämiseen ovat hyviä. Nämä vinkit, jotka he antavat, toimivat. Ne ovat yksinkertaisia, selkeitä ja tehokkaita. Mutta ne eivät kerro siitä tunteesta, siitä jännityksestä, joka tuntee onkimatoja metsästäessä.

• Olen löytänyt onkimatoja useita kertoja itselleni ja lapsille.
• Paras aika on kesäkuun alku, kun kaste on paksu ja maan pinta kosteaa.
• Tarkista, onko kastetta myös metsänreunassa, ei vain avoimilla paikoilla.
• Käytä mieluiten pientä taskulamppua, jolla et sokaise itseäsi.

Tämä kokemus on ainutlaatuinen. Se on hiljainen vuorovaikutus, yhteys maahan ja luontoon. Yö, kosteus, hiljainen metsä, ja pieni kiiltävä mato kädessä. Se on magiaa. Se on onnen hetki. Se on onkimatojen metsästys.

Millä onkia jos ei ole matoja?

Joo, siis leipä! Toimii yllättävänkin hyvin, jos ei oo matoja saatavilla.

• Vanhat leivänkannikat on ihan parhaita. Siis sellaset kuivat, vähän kovemmat. Ne pysyy paremmin siinä koukussa. Muista jättää pikkasen sitä kuorta. Ai niin, mun mummo joskus laitto sokerii niihin, en tiiä miks.

• Mutta siis, se mureneva leipä, se on vähän hankalampi. Se lähtee tosi helposti irti, et saa olla nopee. Saattaa olla et kalat syö sen jo ennen ku edes huomaat mitään.

• Ja hei, jos haluut jotain extraa, voit kokeilla dipata sen leivän vaikka hunajaan tai johonkin! Varmaan toimii?

Mihin aikaan kala syö pilkillä?

Yöllä ajatukset pyörii...

Pilkillä kalan syönti:

• Keväällä: Aamulla ja illalla aktiivisempaa. Voi olla pitkiäkin hiljaisia jaksoja päivällä. Muistan, kun viime keväänäkin... aamulla nappasi heti, mutta sitten ei mitään tuntikausiin.
• Talvella: Usein enemmän keskellä päivää. Outoa sinänsä, mutta näin se tuntuu olevan. Ehkä pimeys vaikuttaa?
• Päiväkohtaista: Totta kai, aina vaihtelee. Joskus ei syö ollenkaan, vaikka mikä olisi. Onneksi on edes nuo vihjeet, niin ei ole ihan hukassa.

(Nämä Lahtisen sanat on muuten ihan hyviä muistaa, vaikka aina ei uskoisi.)

Mitä pilkkiin syötiksi?

Mitä pilkkiin syötiksi? No, pilkkiminen on kuin eläinten puutarhan piknik – valinnanvaraa on!

• Kärpäsentoukat: Niitä syötiin jo silloin kun mummo oli nuori ja mummon mummo vielä nuorempi! Kärpäsentoukka on pilkkimiehen timantti – kiiltävä ja houkutteleva kuin uuden auton maalipinta!

• Ahvenen silmät: Ei ihan romanttinen valinta, mutta toimii kuin paimenen pilli lampaille! Kuvittele: silmä pilkin kärjessä, tuijottaa uhriaan kuin alaston Tarzan. Hurjaa! Älä kuitenkaan käytä omaa silmää, vaikka kiusaus olisikin suuri!

• Pienehkät kalanpalat: Älä anna kalanpalan olla liian suuri, muuten se jää kuin norsu pieneen vesipisteeseen. Se on vähän kuin yritys laittaa kokonaisen elefantin poskettomaan pieneen suuhun. Onnistuu, mutta näyttää hölmöltä.

Kirjolohi ja sen istutus: Kirjolohi? Se on kuin eksynyt disco-pallo Suomen vesistöissä. Ei kuulu tänne, mutta viihtyy kuin koira ulkovessassa! Se on meille tuotu Amerikasta, aivan kuin jonkun turistin taskusta löytyisi suklaapatukka – epäilyttävää, mutta maistuu hyvältä! Onneksi istutetaan joihinkin koskiin, järviin ja lampiin. Muuten pitäisi mennä Amerikkaan saadakseen sen. Mutta onneksi ei tarvitse lähteä kauas! Itse asiassa itselleni sopii paremmin lohikeitto.

Saako mato-ongella kalastaa virtaavassa vedessä?

Saako mato-ongella kalastaa virtaavassa vedessä?

Kyllä saa. Suomessa saa yleisesti ottaen kalastaa ongella, pilkillä ja silakkalitkalla virtaavassa vedessä ilman maksua. Mutta…

• Rajauksia on. Paikkakuntakohtaisia rajoituksia voi olla. Muista tarkistaa paikalliset kalastussäännöt. Olen itse joskus saanut sakon, kun en tiennyt tätä. Se oli ikävää.

• Kaloillakin on rauhoitusaika. Tietyt kalalajit ovat rauhoitettuja tiettyinä aikoina. Tämä on tärkeää muistaa. Muuten voi tulla ongelmia. Olen itse tehnyt tämän virheen, enkä koskaan haluaisi sitä kokea uudestaan.

• Määrärajoitukset. Kalastukseen voi liittyä saalismääriä, joita ei saa ylittää. Tämäkin on tietenkin tarkistettava. En oikein muista kaikkia yksityiskohtia, mutta tiedän sen olevan olennaista.

• Yksityisalueiden kalastus. Yksityisillä vesialueilla kalastuslupa usein tarvitaan, riippumatta siitä onko kyseessä virtaava vesi vai ei. Tämä oli minulle suurin pettymys viime kesänä. Toivoin niin paljon kalastusta, mutta en saanut lupaa. Olen surullinen vieläkin siitä.

Muista tarkistaa tarkemmat säännöt esimerkiksi Kalatalouden Keskusliiton sivuilta tai paikallisilta viranomaisilta. Minä aina teen niin, enkä enää halua tehdä virheitä. Se sattuu.