Mikä liha ei ole punaista?

8 kuukautta sitten 124 katselukertaa

Etsitkö vaihtoehtoa punaiselle lihalle? Siipikarja, kuten broileri, kalkkuna, ankka ja hanhi, ei kuulu punaiseen lihaan. Tämä monipuolinen proteiininlähde tarjoaa samat tärkeät ravintoaineet (poislukien raudan) kuin punainen liha, mutta usein edullisemmalla rasvakoostumuksella. Terveellinen ja herkullinen valinta ruokapöytään.

Kommentti 0 tykkäystä

Ehkä haluat kysyä tästä?Lisää

Mitkä lihat lasketaan valkoiseksi lihaksi punaisen sijaan?

Minulle valkoinen liha on selkeästi siipikarja. Puhun siis broilerista ja kalkkunasta, niitä syön eniten.

Tein jossain vaiheessa ihan tietoisen valinnan vähentää punaista lihaa. Olo oli usein sellainen raskas aterian jälkeen. Sitten kun aloin katsoa tarkemmin, tajusin että vaikka ravinteet on muuten aika samoja, niin se rasvan laatu on ihan eri juttu siipikarjassa. Ei se rauta kaikkea ratkaise.

Marraskuun 12. päivä ostin Hakaniemen hallista kokonaisen kananpojan. Se maksoi 15,50 euroa. Siitä tuli niin hyvä fiilis, kun tiesin tekeväni paremman valinnan itselleni.

Ankka ja hanhi, nekin lasken valkoiseksi lihaksi. Ne on mulle sellaista juhlaruokaa, ei niitä tule arkena laitettua. Ankanrinta on ihan uskomattoman hyvää kun sen paistaa just oikein, nahka rapeaksi. Se rasva siinä on erilaista, sen tuntee jo suussa.

Oma nyrkkisääntö on yksinkertainen: jos sillä on siivet, se on minun lautasellani valkoista lihaa. Ja kroppa kiittää.

Mistä lohi saa punaisen värin?

Mistä tuo syvä, hehkuva punainen tulee? Se ei ole vain värjätty unelma, vaan elävä tosi. Lohen liha, se lihan oranssiin vivahtava, tuo syvyys, joka saa meidät huokaisemaan. Kasvatetun lohen tarina on sidottu yhteen erityiseen aineeseen, astaksantiiniin. Se on kuin pisara auringonlaskua suljettuna kalaan, piilossa syvyyksissä, odottamassa löytäjäänsä.

Astaksantiini. Sen nimen kuuleminenkin tuo mieleen jotain ikiaikaista, jotain luonnon voimasta. Se on karotenoidi, tuo pigmenttien perhe, johon monet luonnon kauniit värit kuuluvat. Kyllä, se on myös A-vitamiinin esiaste, tärkeä vitamiinin rakennuspalikka. Mutta kasvatetulle lohelle se on elintärkeä, se on rehun sydän, sydän joka pumppaa värin läpi lihasten.

Kuvittele villi lohi. Se vaeltaa. Sen väri tulee pienistä äyriäisistä, levistä, jotka se syö. Ne ovat täynnä tätä samaa astaksantiinia. Kasvattamoissa, me ihmiset annamme sen suoraan rehun mukana. Antaa lohelle sen tutun, toivotun sävyn. Se on kuin maalaus, jossa luonto on aloittanut, ja me olemme lisänneet viimeiset, rakastetut vedot.

Ja tuo väri, se ei ole vain silmän ilo, pelkkä kosmeettinen temppu. Ei. Se on paljon enemmän. Se on lupaus. Lupaus ravinnosta, lupaus elinvoimasta. Astaksantiinin voima ulottuu syvemmälle, syvälle solujen tasolle. Se on suoja, se on elämänlanka. Sillä on oma tarinansa.

Astaksantiini on luonnollinen karotenoidi.
Sitä löytyy runsaasti mikrolevistä (kuten Haematococcus pluvialis) ja äyriäisistä, jotka muodostavat villilohen ravinnon perustan.
Kasvatetun lohen rehuun astaksantiini lisätään yleensä joko synteettisesti valmistettuna tai luonnonlähteistä, kuten juuri noista mikrolevistä, uutettuna.
Värin lisäksi astaksantiini toimii voimakkaana antioksidanttina suojaamalla soluja hapettumisstressiltä.
Se tukee myös lohen immuniteettia ja edesauttaa kalan yleistä hyvinvointia kasvatusolosuhteissa.
Kuluttajien mieltymykset ohjaavat vahvasti lohen punaisuutta; vaalea lohi ei yleensä ole toivottavaa markkinoilla.
Värin voimakkuutta voidaan säädellä rehun astaksantiinipitoisuudella.
Villilohi saa luonnollisesti jopa yli 30 mg astaksantiinia per kilo ravinnostaan, mikä antaa sille intensiivisen värin. Kasvatetun lohen astaksantiinipitoisuus pyritään vastaamaan tätä.

Miksi lohen liha on punaista?

Tämä on pohjimmiltaan klassinen tapaus siitä, miten sanonta "olet mitä syöt" realisoituu kirjaimellisesti biokemian tasolla. Väri ei ole lohen omaa tuotantoa, vaan se on peräisin sen ruokavaliosta.

Seuraavassa on erittely mekanismista:

Lihan punaisen värin lähde on astaksantiini. Tämä on voimakas antioksidantti ja karotenoidi, eli se kuuluu samaan pigmenttiryhmään kuin esimerkiksi porkkanan beetakaroteeni.
Astaksantiini on rasvaliukoinen yhdiste. Tämän ominaisuuden vuoksi se ei poistu elimistöstä veden mukana, vaan varastoituu tehokkaasti lohen lihaskudokseen ja mätiin.
Ravintoketjun alkuperäinen lähde ovat mikroskooppiset levät. Ne syntetisoivat astaksantiinia suojautuakseen UV-säteilyltä.

Koko prosessi on elegantti osoitus aineen kiertokulusta. Levät tuottavat pigmentin, pienet äyriäiset, kuten krillit, syövät levät ja keräävät pigmentin itseensä, ja lopulta lohi syö äyriäiset. Astaksantiini siirtyy ja keskittyy ravintoketjussa ylöspäin.

On olennaista erottaa luonnonvarainen ja viljelty lohi.

Luonnonlohi hankkii astaksantiininsa luonnollisesta ravinnostaan, pääasiassa krilleistä ja katkaravuista. Tämän vuoksi luonnonlohien väri voi vaihdella huomattavasti riippuen niiden elinympäristöstä ja ruokavalion koostumuksesta.

Viljelty lohi (ns. kassilohi) elää altaissa, eikä sen ruokavalioon kuulu luonnostaan äyriäisiä. Jotta sen liha olisi kuluttajille tutun punertavaa, sen rehuun lisätään synteettistä tai hiivalla (Phaffia rhodozyma) tuotettua astaksantiinia. Ilman tätä lisäystä viljellyn lohen liha olisi harmaata.

Pigmentillä ei ole ainoastaan esteettistä merkitystä. Se on lohelle itselleen kriittisen tärkeä. Astaksantiini suojaa sen soluja hapettumisstressiltä, erityisesti rankan ja lihaksia kuluttavan kutuvaelluksen aikana. Se myös suojaa mätiä, mikä takaa jälkeläisten paremman selviytymisen. Sama ilmiö värjää muuten flamingot vaaleanpunaisiksi – nekin olisivat valkoisia ilman pigmenttipitoista äyriäisravintoaan.