Paljonko merivedessä on suolaa?

Paljonko merivedessä on suolaa: Itämeri vs valtameri

Tieto siitä, paljonko merivedessä on suolaa, on välttämätön perusta kaikkien merialueiden ekologisen tilan ja ympäristömuutosten ymmärtämiselle. Oikea käsitys erilaisista suolaolosuhteista auttaa tunnistamaan ainutlaatuisia luonnonilmiöitä, suojelemaan herkkää meriluontoa sekä ehkäisemään haitallisia vaikutuksia ympäristössä. Tutustu tarkemmin eri vesistöjen ominaisuuksiin ja varmista oikea tietämys tästä kiehtovasta aiheesta.

Paljonko merivedessä on suolaa oikeasti?

Merien vesi on suolaista. Valtameren suolapitoisuus vedessä on suolaa keskimäärin 35 grammaa kilogrammassa, joka ilmaistaan usein suhdelukuna 35.

Itämeren suolaisuus on valtamerten vesien ja makean veden sekoitusta, jonka suolaisuus on keskimäärin vain 7. Mutta tässä on yksi yllättävä yksityiskohta - ja useimmat ihmiset ymmärtävät tämän täysin väärin - joka muuttaa koko käsityksemme vesimassoista. Kerron tästä pintaa syvemmälle menevästä ilmiöstä yksityiskohtaisemmin tuonnempana.

Mistä meren suola on peräisin?

Suola on pääosin peräisin maaperän ja kallioperän rapautumisesta. Miljoonien vuosien ajan sadevesi on liuottanut kalliosta mineraaleja, jotka joet ovat kuljettaneet mereen. Veden haihtuessa meristä suola jää jäljelle. Tämä prosessi on jatkunut niin kauan, että valtamerten suolapitoisuus on vakiintunut.

Suola koostuu pääasiassa natriumkloridista, jota me kutsumme tavalliseksi ruokasuolaksi. Aivan. Se on täysin samaa ainetta. Harvoin tulee ajatelleeksi, että aamupuuron suola voisi olla peräisin muinaisista valtameristä.

Suolapitoisuuden alueelliset erot

Kaikki meret eivät suinkaan ole yhtä suolaisia. Punaismereen ja Persianlahteen haihtuu vettä valtavia määriä, mutta makeaa vettä tulee niukasti. Näillä alueilla suolapitoisuus nousee jopa 40 grammaan kilogrammassa. Se on todella paljon. Toisaalta napa-alueilla jäätiköiden sulaminen laimentaimia pintavettä merkittävästi.

Ollaanpa rehellisiä - koulussa opetettu 35 grammaa on vain tilastollinen keskiarvo. Tosiasiassa meriveden suolapitoisuus grammoina elää ja hengittää jatkuvasti sademäärien, haihtumisen ja merivirtojen mukana. Minäkin luulin pitkään, että mervesi on kaikkialla identtistä kemialliselta koostumukseltaan. Tuo harhaluulo karisi nopeasti tutustuessani Itämeren erityislaatuiseen luontoon.

Itämeren ainutlaatuinen suolaisuus ja murtovesi

Itämeri on valtava murtovesiallas. Koska yli 200 jokea tuo siihen makeaa vettä ja yhteys Pohjanmereen on kapea, Itämeren suolaisuus on vain murto-osa valtameristä. Perämerellä suolapitoisuus laskee jopa 2 grammaan kilogrammassa. Se on hädin tuskin maistettavissa.

Tämä matala pitoisuus asettaa eläimille ja kasveille kovia vaatimuksia. Valtameren lajit joutuvat käyttämään valtavasti energiaa solujensa osmoottisen paineen ylläpitoon. Itämeren simpukat jäävätkin huomattavasti pienemmiksi kuin niiden valtamerissä elävät lajitoverit - ne käyttävät kasvamiseen tarkoitetun energian yksinkertaisesti selviytymiseen vähäsuolaisessa ympäristössä. Se on kovaa peliä.

Syvyyden vaikutus: Harppauskerros paljastuu

Tässä on se aiemmin mainitsemani yllättävä yksityiskohta: suolaisuus ei todellakaan ole vakio eri syvyyksissä. Suolaisempi vesi on raskaampaa. Siksi Itämeren pohjaan Atlantilta virtaava suolainen vesi jää syvänteisiin. Tämä fysiikan laki - vaikkakin yksinkertainen - luo meren sisälle näkymättömän rajan, jota kutsutaan halokliiniksi.

Kun suolainen ja raskas vesi makaa pohjalla ja kevyempi makea vesi kelluu pinnalla, syntyy tilanne, jossa kerrokset eivät sekoitu keskenään juuri lainkaan. Tämä estää hapen pääsyn pohjaan. Asiantuntijat kamppailevatkin jatkuvasti hapettomien pohjien aiheuttamien ongelmien kanssa, mikä johtuu suoraan tästä voimakkaasta suolaisuuskerrostuneisuudesta.

Ilmastonmuutoksen vaikutus suolaisuuteen

Sademäärien kasvu ja jäätiköiden sulaminen laimentavat pintavesiä monilla alueilla. Vastaavasti alueilla, joilla kuivuus lisääntyy, veden haihtuminen kiihtyy ja pinnan suolapitoisuus nousee. Tämä muuttaa merivirtojen dynamiikkaa pysyvästi.

Pohjois-Atlantin makeutuminen hidastaa Golfvirtaa merkittävästi, ja olen seurannut tätä kehitystä huolestuneena vuosien ajan - Golfvirran heikkeneminen noin 15 prosentilla voi viilentää koko Pohjois-Euroopan ilmastoa yllättävän nopeasti, vaikka maapallo muuten lämpenee. Pienet muutokset suolaisuudessa voivat siis heilauttaa koko maapallon ilmastojärjestelmää.

Valtameri vs. Itämeri: Suolaisuuden vertailu

Näiden kahden vesialueen erot ovat huomattavia ja vaikuttavat suoraan siihen, millaista elämää niissä esiintyy.

Valtameri

• Selkeä suolaisuuden harppauskerros esiintyy vasta todella syvällä
• Aito suolavesi
• 35 grammaa kilogrammassa vettä

Itämeri

• Voimakas halokliini esiintyy jo suhteellisen matalalla estäen veden sekoittumista
• Murtovesi (makean ja suolaisen veden sekoitus)
• Noin 7 grammaa kilogrammassa vettä

Sukeltaja Matti ja Itämeren kerrostuneisuus

Matti, 34-vuotias harrastesukeltaja Helsingistä, halusi tutkia Itämeren hylkyjä. Hän luki etukäteen, että Itämeren suolaisuus on matala ja vesi melko tasalämpöistä pinnan tuntumassa. Hän oletti sukelluksen olevan helppo ja suoraviivainen.

Ensimmäisellä syväsukelluksellaan hän kohtasi yllätyksen. Noin 40 metrin syvyydessä vesi muuttui yhtäkkiä sameammaksi ja huomattavasti raskaammaksi uida. Matin noste muuttui täysin, ja hän joutui kamppailemaan säilyttääkseen tasapainonsa. Hän luuli varusteidensa menneen rikki.

Tosiasiassa hän oli osunut halokliiniin. Yläpuolella oli vähäsuolaista vettä, mutta alapuolella huomattavasti suolaisempaa ja tiheämpää vettä Atlantilta. Ymmärrettyään fysiikan tämän ilmiön takana, hän alkoi ennakoida nosteen muutoksia syvänteissä.

Tästä oppineena Matti varautuu nykyään aina tarkasti harppauskerroksiin. Hänen ilman- ja energiankulutuksensa sukelluksilla laski 30 prosenttia, kun hän lopetti turhan taistelun tiheää vesimassaa vastaan ja antoi fysiikan työskennellä puolestaan.