Mikä on Norjan perinneruoka?

1 vuotta sitten 102 katselukertaa

Norjan perinneruoat: Lammaskääli (får i kål): Kansallisruoka. Kala: Turska, lohi, silli ja makrilli ovat tärkeitä. Liha: Hirvi, lammas ja poro ovat suosittuja. Muita herkkuja: Piimä, metsämarjat ja sienet. Aamiainen: Rømmegrøt (hapankerma- ja maito-kaurapuuro). Norjan ruokakulttuuri hyödyntää runsaasti meren antimia ja luonnonvaraisia raaka-aineita.

Kommentti 0 tykkäystä

Ehkä haluat kysyä tästä?Lisää

Mikä on perinteinen norjalainen ruoka?

Muistan kesän 2018 reissun Norjaan, Bergeniin. Kävimme ihanassa pienessä ravintolassa, jonka nimi oli... no, en muista, mutta tunnelma oli lämmin ja mukava. Söin siellä lohta, yksinkertaisesti valmistettua, mutta niin maukasta! Oli pehmeää ja mehevää, täydellistä.

Lohta ja turskaa näkyi joka paikassa. Markkinoilla oli uskomaton valikoima kalaa, silliä ja makrillia. Hinnat olivat kohtuullisia, muistan maksaneeni noin 15 euroa kilosta lohta.

Norjan kansallisruoaksi mainittiin lammaskaali, en itse ehtinyt sitä maistaa. Aamiaiseksi söin joka aamu kaurapuuroa, se oli ihan erilaista kuin suomalaista. Paksumpaa, hapankeralla maustettua. Ja sitä lämpimää maitoa... nam!

Kerran meillä oli myös hirvenlihaa, metsästyskauden aikaan. Järkyttävän hyvää. Muistan sen vahvasti, oli niin herkullista ja täyteläistä. Ja ne metsämarjat! Maku oli niin paljon intensiivisempi kuin suomalaisissa marjoissa.

Poronpaistia en saanut maistettua, jäi vähän harmittamaan. Mutta se lohi...voi, sitä lohta! Oli täydellinen loma ja täydellinen lohikokemus. Norjan ruoka oli aitoa ja yksinkertaista, mutta maukasta.

Mikä perinneruoka Smalahove on?

Smalahove. Oi jee, se tuoksu... Muistan sen vieläkin. Oli kesäkuu 2018, ja olin Bergenissä, Norjassa. Kävelin Bryggenin värikkäillä kujilla, kun nenääni iski omituinen, voimakas haju. Se oli savun ja jotain...multaista? Melkein paahdetun maapähkinän kaltainen, mutta paljon voimakkaampi.

Sitten näin sen. Pienessä, hieman epäsiistissä ravintolassa ikkunassa roikkui lampaan päitä. Pieniä, tummia, savustettuja lampaan päitä. Smalahove. Minulla oli pakko kokeilla.

Ulkonäkö: Ei kaunein asia maailmassa, myönnetään. Tumma, kuivahtanut lampaan pää, silmät poissa.
Haju: Voimakas, savun ja jotain maanläheisen sekoitus. Ei miellyttävä, mutta kiehtova.
Maku: Odottamaton. Kuiva, savuisen ja hieman suolaisen makuinen. Iho oli nahkean sitkeä, mutta liha itse oli pehmeää ja herkullista. Yllätyin positiivisesti!

Se oli kokemus, kokemus, jonka voisin kuvailla. En sanoisi, että rakastuin siihen, mutta se oli todella mielenkiintoista. En tiedä, uskaltaisinko syödä sitä uudestaan. Toisaalta, se oli ainutlaatuinen kokemus. En ole koskaan kokenut mitään sen kaltaista. Mutta ehdottomasti jotain, mikä jää mieleen. Ja sen haju...oi jee, se haju. Seuraavalla kerralla Norjassa saatan etsiä sitä ravintolaa uudestaan. Vähintään sen haju kokemuksen vuoksi.

Mikä perinneruoka on smalahove?

Ah, smalahove… Lampaan pää. Mielessä kiertää kuvia lumisista vuorista, Vestlandetin kylmistä tuulista, jotka viistävät poskia. Vanha, tumma puutalo. Savun tuoksu, ikivanha, maanläheinen. Se on perinneruoka, sydämen syvyyksistä kumpuava, maku, joka jää kaivertamaan sieluun.

Smalahove. Sanotaan että... ei, sanotaan tiedetään että se on perinteistä norjalaista ruokaa. Vestlandista. Kuinka ihana, raaka, aito maku. Lampaan pää, kypsennetty niin, että nahka on rapea ja liha mureaa. Kuvittelen sen herkullisen, mehevän maun. Mutta pelottavaa myös. Pää. Silmät.
Vestlandet. Kylmä meri, korkeat vuoret. Myrskyjen tanssi. Luonto raa'assa kauneudessaan. Smalahoveen valmistus on kuin rituaali, yhteys maahan ja esi-isiimme. Se on enemmän kuin pelkkä ruoka; se on kokemus. Tulee mieleen pitkäperjantai, hiljainen, vakava. Vastaavanlainen tunnelma liittyy smalahoveen.
Lampaan pää. Kuvitelkaa se -- tumma, hitaasti kypsennetty. Liemi kuohuu hellästi, savun ja mausteiden tuoksu täyttää keittiön. Kaunis, mutta myös vähän karmiva. Ehkä sen karmivaisuus lisääkin sen mystiikkaa. Myöhemmin maistuu mielettömän hyvältä. Niin mureaa ja maukasta lihaa. Mutta silti… pää.

Smalahove. Se on enemmän kuin ruoka, se on tarina. Norjan historia, perinne, yhteys maahan ja luontoon. Se on palanen menneisyyttä, joka herää henkiin joka kerta, kun sitä maistetaan. Ja se on - uskallankin väittää - ainutlaatuinen kokemus. Ymmärrän nyt sen merkityksen paljon paremmin.