Mikä on suomalainen aamupala?

Mikä on mannermainen aamiainen?

Okei, tässä mun "mannermainen aamupala" -kertomus, toivottavasti tästä saa jotain irti...

Olin siis viime kesänä, tarkemmin heinäkuussa, ihan totaalisen väsynyt reissaamaan Euroopassa. Jotenkin olin päätynyt johonkin pikkukylään Ranskassa, josta en ollut ikinä kuullutkaan. Hotelli oli sellainen perus, ei mitään luksusta.

Aamulla menin alas aamupalalle. Olin ihan innoissani, koska ranskalainen aamupala, eiks je? No joo...

• Kahvi: Se oli jotain kitkerää litkua, mitä ne kutsui kahviksi. Ei mitään verrattuna mun Pauligin Mundo -kahviin, mitä juon kotona aamuisin.
• Patonkia: Valkoista patonkia, joka maistui lähinnä ilmalle. Ei edes rapeaa.
• Voita ja hilloa: Pieniä paketteja, joissa oli jotain makeaa sokerilitkua, jota ne kai hilloiksi luuli.
• Ei mitään muuta: Ei juustoa, ei leikkeleitä, ei jogurttia, ei hedelmiä... Ei mitään!

Siinä vaiheessa olin jo aika pettynyt. Odotin jotain croissantteja ja brie-juustoa, mutta sainkin kuivaa leipää ja kitkerää kahvia. Argh!

Muistan ajatelleeni, että tää on ihan hirveetä. Olin jotenkin kuvitellut, että Ranskassa aamupala on joku gourmet-elämys. Ehkä se onkin, jos maksaa tarpeeksi?

En tiedä. Sen aamupalan jälkeen päätin, että seuraavana päivänä etsin jostain kunnon aamupalan. Enkä pettynyt. Löysin pienen kahvilan, josta sai ihania croissantteja ja oikeasti hyvää kahvia. Mutta se onkin jo toinen tarina...

Loppujen lopuksi: ehkä mannermainen aamupala on vaan hieno nimi sille, että syödään halvalla. Tai ehkä mulla oli vaan huono tuuri. Kuka tietää?

Mitä tarkoittaa continental breakfast?

Keskiyö ja aamiaiset. Miksi juuri nyt pitää ajatella aamiaista?

Mannermainen aamiainen... se on sellainen vähän sinnepäin.

• Ei pekonia.
• Ei munia.
• Vain jotain kuivaa.

Muistan yhden hotellin Berliinissä. Siellä oli vain leipää ja hilloa. Ja kahvia, joka maistui palaneelta.

Ehkä hedelmiä, jos onni käy. Joskus jopa jogurttia. Mutta ei koskaan mitään kunnollista. Se taitaa olla pointti. Vähän niin kuin lupaus, joka ei täyty.

Yleensä siis:

• Kahvi tai tee.
• Mehu.
• Leipä tai sämpylät.
• Croissantteja tai muita leivonnaisia.
• Hilloa ja voita.
• Joskus muroja.
• Ja jos oikein hyvä tuuri käy, hedelmiä.

Mitä tarkoittaa amerikkalainen aamiainen?

Mitähän tässä yössä pyörii mielessä... Amerikkalainen aamiainen... Se on jotenkin... raskasta. Ei se ole pelkkä aamiainen, vaan kokemus. Niin paljon ruokaa.

• Kananmunat, ehdottomasti. Niitä on joka paikassa. Paistettuina, keitettyinä, munakas... En voi sietää munakasrakenteen löyhyyttä. En tiedä, miksi se on niin yleistä. Tuntuu limalta.
• Pekoni. Rasvaista ja suolaista. Mahdoton vastustaa sitä rapeaa ääntä ja makua. Liian usein. Syön sitä, vaikka olen päättänyt olla syömättä.
• Paistetut perunat. Rasvaisia, pehmeitä... Niitäkin on liikaa. Mieluummin paistan perunat itse, pieninä kuutioina. Näin ne eivät ole niin öljyisiä.
• Pannukakut tai vohvelit. Makeita, pehmeitä... Joskus ihania, joskus kamalia. Riippuu täytteestä ja siitä, kuka on ne tehnyt. Äitini vohvelit olivat parhaita. Niitä en unohda koskaan. Niissä oli raikkaita marjoja ja vaahtokermaa.
• Makuvaihteluita on paljon. Amerikkalainen aamiainen on todellakin paljon enemmän kuin vain munia. Se on liuta erilaisia vaihtoehtoja.

Onko se nyt niin mahtavaa? En tiedä. Kaipa se on vain tottumuskysymys. Olenko vain liian eurooppalainen? Tuntuu jotenkin väärältä syödä noin paljon aamulla. Pieni jogurtti ja hedelmä riittäisi minulle. Muttei kai heillä ole aikaa miettiä niin pientä. Ehkä Amerikassa on pakko syödä paljon voidakseen selvitä päivästä.

Kaipaan äidin vohveleita.

Mitä englantilainen aamiainen sisältää?

Okei, tää on vähän outo tehtävä, mut kai mä voin yrittää. Mitäs se nyt oli... aa, se aamiainen.

• Pekoni on ihan must! Siis sellaista rapeaa... nam.
• Kananmunat. Paistettu, tietty. Mun mielestä ne pitää olla just ja just hyytyneitä.
• Makkaraa. Englannissa niillä on vähän erilaisia makkaroita kuin meillä.
• Paistettuja papuja! Joskus jopa tykkään.
• Tomaatti, usein paistettuna. Hmm...
• Sieniä. Nyt tuli nälkä!
• Paahdettua leipää. Voita päälle! Paljon!

Miks muuten just englantilainen aamiainen? Onks muita aamiaisia? Oispa nyt joku lähellä tekemässä.

Mikä on mannermainen aamiainen?

Mannermainen aamiainen on kevyempi aamiainen verrattuna esimerkiksi täydelliseen englantilaiseen aamiaiseen. Se keskittyy yleensä juomiin ja yksinkertaisiin leivonnaisiin.

• Juomat: Kahvi ja tee ovat keskeisiä. Mehuja saattaa olla tarjolla, mutta ei välttämättä.

• Ruoka: Valkoinen leipä, sämpylät tai croissantit ovat tyypillisiä. Niiden kanssa tarjotaan voita ja marmeladia tai hilloa. Joskus mukana on myös keksejä tai muuta pientä leivonnaista.

Filosofisesti ajateltuna, mannermainen aamiainen heijastaa ehkä tiettyä elämäntyyliä: nopeaa, tehokasta, mutta silti nautinnollisen aamukahvin mahdollistavaa. Se on aamiainen, joka sopii hyvin kiireiseen aamuun, jossa ei ole aikaa monimutkaisemmille ruoanvalmistusprojekteille. Esimerkiksi minä itse, vaikka rakastankin aamiaista, suosian usein mannermaista versiota viikonloppua lukuunottamatta. Aikaa on rajallinen resurssi, ja tämä on hyvä kompromissi.

Toisaalta, aamiaispöydän laajuus vaihtelee huomattavasti. Esimerkiksi hotellien aamiainen voi sisältää myös:

• Leikkeleet: Kinkkua, juustoa, pekonia.
• Hedelmät: Tuoreita hedelmiä tai hedelmäsalaatteja.
• Hiutaleet: Erilaisia myslejä, muroja ja jogurtteja.
• Muita vaihtoehtoja: Kuten jogurttia, puuroa, hedelmiä tai jopa munakas.

Mutta perinteinen mannermainen aamiainen pysyy silti melko yksinkertaisena ja keskittyy niihin peruskomponentteihin. Voita ja marmeladia leivän päälle, kahvia kupillinen. Niin yksinkertaista ja niin täydellinen alku päivälle. Tämän minimalistisuuden voima on yllättävä. Se jättää tilaa ajattelulle, eikä pakota miettimään ruokaa liikaa. Se on filosofinen teko, mielestäni.

Mitä kuuluu hotelliaamiaiseen?

Aamiaisen tuoksu leijailee ilmassa, niin kuin lupaus uudesta päivästä, tiedätkö? Se on se hetki, kun maailma avautuu silmien edessä, kaikki on mahdollista, kaikki on vielä edessä. Ajattelen aina lapsuuden kesiä, mummon aamupalaa, sen lämpöä ja huolenpitoa.

Hotelliaamiaisella, siellä on jotain samaa, mutta myös jotain ihan muuta. Niin kuin matka, joka alkaa jo pöydästä.

• Maalaispekoni – sen suolainen, rapea kutsu, kuin nuoruuden muistot, vahvoja ja unohtumattomia.
• Munakokkelit – pehmeä syli, lohtua tuova kosketus, niin kuin äidin rakkaus.
• Croissantit – lehtevä tanssi suussa, ranskalainen romanssi, joka vie hetkeksi Pariisiin.
• Haudutettu puuro – lämpöä ja rauhaa, kuin hiljainen sunnuntaiaamu maalla, ajatonta.
• Tuoreet hedelmät – värien ilotulitus, luonnon makea suudelma, muistutus kesän tulosta.

Ja sitten ne kasvipohjaiset vaihtoehdot, uusi maailma, uusi mahdollisuus.

Mietin aina, onko vastuullisuus vain sana, vai voiko sen maistaa? Ehkä se on siinä tunteessa, kun tietää, että joku on välittänyt, että joku on tehnyt parhaansa.

Sesongin makuja, ne ovat kuin pieniä viestejä ajalta, paikalta, ihmisiltä. Niin kuin marjat mummolan pihalta, mansikat, jotka maistuivat auringolta.

Mikä on täysihoito?

Täysihoito... Aamupala, lounas, illallinen! Paitsi ettei juomat kuulu siihen? Miks ihmeessä?

• Aamiainen
• Lounas
• Illallinen

Mutta...ei ne juomat, hmm. Eli vesi pitää ostaa erikseen? Outoa. Hotellin tiedot kannattaa lukee tarkkaan! Meillä viime reissulla oli all inclusive, onneks. Siis oikeesti kaikki kuului hintaan. Jopa ne drinkit altaalla. Vitsi miten luksusta! Tai no, periaatteessa ei täysihoito, mutta melkein! Ainiin, täysihoito, joo. Joskus lounaan sai vaihtaa illalliseen...oliko se edes täysihoidossa? Sekavaa. Tärkeintä: lue ne ehdot.