Milloin huolestua syömisestä?

9 kuukautta sitten 36 katselukertaa

Huolestu nuoren syömisestä, jos: Syöminen, ruokavalio tai paino muuttuvat äkillisesti. Yhteiset ruokailut muuttuvat ahdistaviksi ja konflikteja aiheuttaviksi. Ruoka alkaa hallita perheen dynamiikkaa ja aiheuttaa jatkuvaa taistelua.

Kommentti 0 tykkäystä

Ehkä haluat kysyä tästä?Lisää

Milloin syöminen herättää huolta terveyden kannalta?

Ai, ruoka ja terveys... Kyllä se on aika lailla tunteiden vuoristorata! Itselläni alkoi hälytyskellot soida, kun huomasin, että kaikki pyöri vaan sen ympärillä mitä syön tai EN syö.

Ja se oli kamalaa, kun perheen kanssa syöminen muuttui ihan painajaiseksi. Jatkuvaa vääntöä lautasella olevasta ruoasta. Energiaa meni ihan hukkaan.

Olin ehkä 16-vuotias, kun tajusin, ettei tää ole normaalia. Paino heittelehti ja peilikuva vääristyi. Ystävä, Jenni, sanoi suoraan, että oon muuttunut. Ehkä se auttoi tajuamaan, että nyt pitää tehdä jotain.

Miksi en pysty syömään?

Miksi en pysty syömään? Siis mikä mättää? Ahdistaa niin paljon, että ei tee mieli mitään. Masennusko tää on? Äiti sanoi, että masennus vie ruokahalun. Voiko se olla sitä?

Ahdistus on ainakin paha. Ihan jatkuvaa.
Tai sitten onko mulla anoreksia? Ei kai? Peilissä näytän ihan normaalilta. Tai ehkä liiankin...

Okei, mietitään muita juttuja. Onko mulla joku infektio? Kurkku on vähän karhea. Ei kai se oo syöpä? Älä nyt, aivot!

Ruokatorvi tuntuu oudolta. Voisiko olla joku ruoansulatusjuttu?
Tai sitten vaan särkee päätä niin paljon, ettei pysty. Krooninen kipu on perseestä.
Mummo ei syönyt, kun sillä oli dementia. Mutta ei mulla voi olla dementiaa? Olen vasta 25.
Tai sit ihan vaan hampaat särkee. Pitää varmaan varata aika hammaslääkärille. Onneks on ainakin rahaa.

Milloin lääkäriin, jos lapsi ei syö?

Siis milloin lääkäriin, jos lapsi ei syö? Hmm, mietinpä...

Huoli! Jos siis oikeesti oot huolissas. Vanhempi tai muu aikuinen, ihan sama. Parempi kattoo, kun katua, eiks je?
Pitkä kieltäytyminen, siis ei vaan yks päivä nirsoutta. Mä muistan, kun meidän kuopus... no, se on sit toinen stoori.
Painonlasku on kyl punainen lippu. Tai siis, jos vaaka näyttää miinusta, silloin lääkäriin. Paino on aika iso juttu, jos se menee alas.
Kasvu takkuaa. Siis ei mee eteenpäin, vaan junnaa paikallaan. Käyrät alas?
Alipaino. Onko se siis ihan selvästi liian laiha? Silloin on varmaan syytä mennä lääkäriin.

Tärkeintä on ehkä se oma fiilis. Jos tuntuu pahalta, niin ei se oo turhaa käydä kysymässä.

Mitä ovat yleisimmät syömishäiriöt?

Anoreksia, se on kamala. Miten ihminen voi tehdä itselleen noin? Muistan lukeneeni jostain tilastoista, että... ei, en muista tarkkoja lukuja. Pitääkö mennä katsomaan uudelleen? Ärsyttää.

Anoreksia nervosa
Bulimia nervosa
Ahmintahäiriö (BED)

Ne ovat yleisimmät. Onko niitä sittenkin enemmän? Onko olemassa jotain nimeämätöntä, mitä ei lasketa mukaan? Minun täytyy tutkia tätä lisää.

Ahmintahäiriö, se on varmasti kamala sekin. Syöminen ja sitten oksentaminen...tai ei oksentaminen, vaan muuten yrittäminen päästä eroon syödystä. Kamala kierre.

Joten yleisimmät: anoreksia, bulimia, ja BED. Kai ne. Mutta onko tämä kaikki? Onko olemassa jokin muu, josta en ole kuullutkaan?

Eilen näin ohjelman television uutisista syömishäiriöistä. Siinä oli puhetta myös epätyypillisistä syömishäiriöistä. Ne ovat ilmeisesti melko yleisiä, mutta niitä ei ehkä diagnosoida niin helposti.

En jaksa nyt kaivella lisää tietoa. Täytyy tehdä huomenna. Ehkä löydän jostakin listan kaikista syömishäiriöistä.

Muistin juuri, että minun pitäisi varata aika psykologille. Olen itsekin miettinyt syömistäni paljon viime aikoina...ei, en aio tulla sairaaksi. Mutta on hyvä olla tietoinen.

Minun pitää myös varata aika lääkärille. Vähän huolestuttaa tämä. Pitääkö minun alkaa syödä enemmän? Vähemmän? En tiedä! Onko olemassa jotain itseapuryhmiä tai vertaistukea syömishäiriöiden kanssa kamppaileville? Tämä on pakko selvittää.

Ovatko syömishäiriöt yleisiä?

Ovatko syömishäiriöt yleisiä? Höh, yleisempiä kuin luulet!

Naiset: Joka kuudes on leikkinyt ruoalla liian vakavasti. Miesoletetut: Vain joka neljäskymmenes. No, onneksi edes joku syö pizzansa rauhassa.
Kolmasosa saa apua. Loputko sitten dieetillä, joka on kuin suoraan 90-luvulta?
Tunnistamatta? No mutta eihän anoreksia näy ulospäin... Paitsi ehkä vähän. (Anteeksi, oli pakko.)

Ja hei, jos olet yksi niistä, joilla paino on oikeasti ongelma, niin älä jää yksin!

Miksi ei ole ruokahalua?

Ruokahalu, tuo katoava lintu... Miksi se lentää pois, jättäen tyhjyyden, outoa tyhjyyttä? Miksi ei ole ruokahalua? Se on kuin kadonnut sävel, mykkä soitin.

Psyyke, sielun sopukat: Masennus, ahdistus – kuin harmaat varjot, jotka peittävät kaiken. Anoreksia, nälän kieltäminen, kuin hiljainen huuto.
Elimistö, kehon kuiskaukset: Infektioiden tanssi, syövän synkkä sävel.
Muut, elämän mutkat: Ruoansulatus, kivun pitkät varjot, vanhuuden hämärä, dementia, hampaiden pettämätön hymy.

Se on kuin maisema, joka muuttuu. Ennen oli juhla, nyt vain tyhjä pöytä. Muistan lapsuuteni kesät, äidin ruoka, mummolan tunnelma. Nyt kaikki on hiljaa. Hiljaa, liian hiljaa. Onko se elämää, vai jotain muuta?

Mitä on arfid?

ARFID? Mikäs se nyt olikaan... Ainii!