Mistä lihan sitkeys johtuvat?

Mistä lihan sitkeys oikein johtuukin? Oi, se on minulle aina ollut vähän sellainen mysteeri, tiedättehän? Ihan kuin joku pieni salaisuus, jota en millään ole saanut selvitettyä kunnolla. Luin jostain, että se kaikki liittyy sidekudokseen – mitä enemmän sitä, sitä sitkeämpi liha. Niin loogista, mutta silti… eihän se aivan selkeä ole. Onkohan sitä sidekudosta sitten enemmän vanhemmilla eläimillä? No joo, kai se niin on. Muistan mummon kertomuksen siitä hirvenlihasta, mikä oli ihan kuin kengänpohja, niin sitkeää. Kesti tuntikaupalla haudutusta ennen kuin se edes vähän pehmeni!

Nuoren eläimen liha, se on pehmeää kuin unelma. Niin, kuin se olisi vasta alkanut elää, ja sidekudos…no, ei sitä vielä ole paljon edes kehittynyt. Aika ikävää ajatella sitä sidekudosta, kuin joku jäykkä, vastarannan kiiski, joka pitää lihan kurissa. Mutta hei, juuri tuo sitkeys tekee haudutuksista niin ihania! Muistan kerran tehneeni hirvenlihapadan, se oli niin sitkeää alunperin, että melkein luovutin. Mutta sitten, pitkän haudutuksen jälkeen, se oli kuin sulaa voita suussa! Se maku… ja rakenne… aivan uskomatonta. Se oli niin pehmeää ja mureaa, että liha suli kuin lumikino kielellä. Noin kymmenen tuntia haudutusastiassa, ja siitä tuli sitten ihan taivaallinen. Niin, just se sitkeys mahdollistaa tuon maagisen muutoksen. Muuten se olisi vain kuivaa ja sitkeää. Ainakin mun kokemuksen mukaan. Ja luulen, että juuri siksi niin moni rakastaa haudutuksia, vaikka ne vaatiikin aikaa ja kärsivällisyyttä. Ehkä se sitkeys onkin lopulta siunaus naamioituneena. Mitä te ajattelette?