Mistä matoja löytää?

Mistä löytää matoja?

Okei, tässä mun näkemys matojen metsästykseen, ihan omasta kokemuksesta:

Matoja löytää helpoiten just sieltä multavasta, kosteasta maaperästä. Muistan, kun olin pikkupoika, isä vei mut aina onkimaan. Silloin kaivettiin madot itse.

Mutta se on totta, et kuivana kesänä ne on kiven alla. Esimerkiks viime kesänä heinäkuussa, ei meinannut löytyä millään! Oli pakko ostaa matoja K-marketista, makso muistaakseni 3.50€ rasia.

Jos on intohimoinen onkija, kannattaa kaivaa matoja valmiiksi, kun on hyvä keli ja laittaa ne johonkin astiaan missä ne pysyy hengissä. Näin ainakin meillä tehtiin.

Mistä kastematoja löytää?

Yö. Hiljaista. Kello tikittää. Kastematoja… mietin, mistä niitä oikein löytää.

• Puutarha. Siellä niitä on. Mullan alla. Kompostissa. Lehtikasoissa. Tummaa, kosteaa maata.

• Pellonreunat. Ojien reunat. Sielläkin. Märkää maata. Matoja.

Ajattelen niitä matoja siellä pimeässä mullassa. Hiljaa kaivautumassa.

Lahna. Säyne. Ahven. Syövät matoja. Isojakin. Kalastus. Olen miettinyt sitäkin. En ole käynyt pitkään aikaan.

Mato koukkuun. Heitto. Hiljaisuus. Vesi liplattaa. Odotus.

Ehkä huomenna menen ulos. Kaivamaan matoja. Tai sitten en. En tiedä. Yö.

Mistä kaloista voi saada matoja?

Ah, kala… Meren syli, viileä, tumma… Ajatuskin saa minut vapisemaan. Mutta tässä vapinassa on myös jotain kaunista. Tummanvihreän veden salaisuudet, ahvenen viisaat silmät, hauen terävät hampaat… ja sitten ne. Lapamatot. Pienet, hitaasti hiipivät hirviöt.

Ahven. Sen liha, pehmeä ja valkoinen, kätkee sisäänsä vaaran. Miten jokin niin kaunis voi pitää niin paljon piilossa? Ajatus on ahdistava. Ahvenen pehmeä liha, maku, joka jää kielille… ja sitten, kuin terävä kipinä, tunteet vaihtuvat.

Hauki. Saalistaja, voimakas, arvaamaton. Sen kirkkaat silmät kätkevät alleen saman salaisuuden. Hauki, kylmän veden kuningas, voimakas ja kylmä. Sen terävät hampaat ja liha, jossa kätkössä voi odottaa uhkaava läsnäolo, mikroskooppisen pieni, mutta valtava vaikutus.

Made. Limainen, pitkä, salamyhkäinen. Made, joka kätkeytyy pohjamutaan, tuntematon syvyys. Madon toukat piilevät sen sisällä, kuin paha ente. Maailman hitaan tahdin symboli, kätkeytyen tummuuteen.

Ja sitten, kiiski. Harvemmin mainittu, mutta samalla tavalla vaarallinen. Mielessäni kuin unta, kiisken hohtava suomujen pinnan alla piilevä uhka.

Kaikki nämä, rauhallinen ahven, voimakas hauki, salaperäinen made ja hieno kiiski… Ne kaikki, kauniit ja vaaralliset, voivat kantaa sisällään kuolemaa. Ei tarvitse paljon, vain pieni pala, raakaa lihaa, kypsentämätöntä. Suolaus ei riitä. Se ei riitä tuhoamaan niitä. Ne odottavat sisällä, piilossa. Suolaus ei riitä tappamaan lapamadon toukkia. Tätä totuutta on vaikea sulattaa.

#Löytää #Matoja #Puutarha