Mitä Amerikassa syödään aamupalaksi?

Mitä tarkoittaa continental breakfast?

Okei, okei, mannermainen aamiainen… Siis, muistan kerran, oltiin perheen kanssa Roomassa, ihan lähellä Piazza Navonaa pienessä hotellissa. Aamiaisella oli just niitä kuivia croissantteja, jotain valkoista leipää, marmeladia sellaisissa pikkupaketeissa ja todella laihaa kahvia. Ei mitään verrattuna siihen espressoon, mitä sai kadunkulmasta.

Siis, pohjimmiltaan:

• Leipää tai sämpylöitä (usein valkoista, ei mitään ihmeellistä)
• Makeaa: Croissantteja, pasteijoita, keksejä
• Marmeladia, hilloa, hunajaa (pienissä annospakkauksissa tietenkin)
• Juomaa: Kahvia (usein laimeaa), teetä, mehua (usein "mehutiivistettä")
• Joskus: Muroja, jogurttia, hedelmiä (yleensä pari omenaa tai appelsiinia)

Ei siis mitään pekonia ja munia, ei puuroa, ei juustoja, ei leikkeleitä. Joskus jopa mietin, että olenko jossain painajaisessa, kun yritän syödä sitä kuivaa leipää ilman mitään makua. Mutta hei, se kuuluu kokemukseen, eikö niin? Se oli toukokuussa 2018, ja muistan miettineeni, että miksi ihmeessä kukaan haluaa tällaista aamiaista. Kai se on jotenkin eurooppalaista, hienoa tai jotain. Mutta jos haluat kunnon aamiaisen, suosittelen maksamaan ekstraa kunnon buffetaamiaisesta!

Mikä on suomalainen aamupala?

Aamu. Hiljaisuus. Valo tunkee verhojen välistä, hento viiva.

Suomalainen aamupala, se on kuin muisto mummolasta...

• Kahvi, tummaa, vahvaa. Se herättää, lämmittää sisintä. Äiti joi aina aamukahvinsa samasta sinisestä kupista. Se kuppi on minulla vieläkin.

• Juusto- tai kinkkuvoileivät, ruisleipää, tietysti. Ohut kerros voita, juustoa, ehkä tomaattia. Yksinkertaista, mutta niin hyvää. Ruisleipä, se tuoksuu kodilta.

• Puuro, kaurapuuroa, riisipuuroa, mannapuuroa. Kanelia, sokeria, loraus maitoa. Lämmin syli vatsassa. Jouluna syötiin aina riisipuuroa, manteli piilossa.

• Viljatuotteet, aina läsnä. Leipää, puuroa, mysliä. Energiaa päivään. Isä teki parasta ruisleipää, salaisella reseptillä.

• Maitotuotteet, jogurttia, viiliä, maitoa. Raikasta, kevyttä. Maito lasissa, se oli lapsuuden aamu.

• Leikkeleitä tai kananmuna, proteiinia, voimaa. Kinkkua, juustoa, keitetty muna. Sunnuntaiaamuisin paistettiin aina munakasta.

• Juomat, kahvia, teetä, maitoa, tuoremehua, kaakaota. Jokaiselle jotakin. Kaakao, se oli lapsen herkku. Isoäiti teki parasta kaakaota, kermavaahdolla.

Aamupala, se on enemmän kuin vain ruokaa. Se on tunnelma, muisto, perinne. Se on hetki, jolloin pysähdytään, ladataan akkuja, valmistaudutaan päivään.

Mitä kuuluu hotelliaamiaiseen?

Okei, hotelliaamiainen... Se oli viime kesänä, heinäkuussa. Oltiin Helsingissä, siinä Clarionissa Jätkäsaaressa. Oltiin menossa moikkaamaan mun siskoa ja sen perhettä, mutta päätettiin vetää yö hotellissa, kun oltiin molemmat ihan poikki töiden jälkeen.

Aamiainen oli siis ihan jees, ei mitään fine dining -settiä, mutta perusvarmaa kamaa.

• Pekonia oli, sellaista rapeaa, ei mitään läskisoossia.
• Munakokkelia, vähän kuivaa ehkä, mutta menetteli.
• Croissantteja, niitä saattoi olla pakasteesta, en tiedä.
• Puuroa, en ottanut, en oo mikään puuroihminen.
• Hedelmiä oli, vesimelonia ja jotain viinirypäleitä, ihan ok.

Parasta oli se näköala. Katoin ikkunasta kun ihmiset meni töihin, ja ite vaan mässäilin pekonilla. Siis ihanaa.

Mietin siinä, että pitäis ehkä useammin tehdä tällaisia minilomia. Vaikka vaan yhden yön jossain hotellissa. Tekis varmaan hyvää. Ja se sisko, sen näkeminen on aina vähän... No, hankalaa. Ollaan niin erilaisia. Mutta pakko se on yrittää.

Kasvisjuttuja oli, joo, jotain soijajogurttia ja kasvisleikkeleitä. En niistä hirveesti välittänyt. Mutta joku varmaan tykkää.