Mitä hankkia uudelle kissalle?

Mitä tarvitsee kun hankkii kissan?

Hämärän sininen hetki laskeutuu ikkunalaudalle, pölyhiukkaset tanssivat auringon viimeisissä säteissä. Kissan tulo... se on kuin uuden maailman avautuminen. Minun maailmani laajenee, kietoutuu pehmeään turkkiin. Aika hidastuu, sykkii kissan pehmeän tassuniskun tahtiin.

Hiekkalaatikko. Se on kuin pieni, intiimi pyhäkkö, jossa kissan arvokkuus ja itsenäisyys saavat kukoistaa. Täydellisen hiekkalaatikon löytäminen, se on kuin etsiä täydellistä rauhaa ja hiljaisuutta. Hiekan tuoksu, aina niin puhdas ja raikas, sen tuntee ihollaan.

Raapimapuu. Korkeat huiput, pehmeän nahat peittävät karuja pintoja. Minun kissani, Pikku-Lumi, kiipeää sinne, ylös ja ylös, unelmoiden. Katsoessaan horisontille, ikkunasta, se on kuin katsot itsekin maailmaan uusilla silmillä. Luottamus, rauhallinen hiljaisuus, turvallisuudentunne.

• Turkin hoitoon: Harja. Pehmeä, silottava harja, kuin satumainen halaus. Kuten kerran, kun vanhempani harjasivat minun tukkaani, silloin oli niin turvallinen olo. Sen muistan vieläkin.
• Hampaiden hoito: Pienet, herkät hampaat. Niiden puhdistus on kuin rituaali, lempeä kosketus. Kissan rauhallinen katse peilikuvaan, ikään kuin katsot itseasia, pehmeän pehmoisen olennon.
• Kynnet: Kynnenleikkuri. Joka kerta hieman pelottavaa, mutta välttämätöntä. Pikku-Lumille se on vähän kuin tanssia, hän on armollinen ja kärsivällinen.
• Panna ja valjaat: Vapaus ja turvallisuus käsi kädessä. Ulos, seikkailemaan ja tutkimaan.
• Juomakupit: Kirkas vesi, aina saatavilla. Elämän lähde.
• Kuljetuskoppa: Turvallinen matkaseura, aarteemme kulkee mukana, missä ikinä menemmekin.

Muuta: Ruoka, lelut...ne ovatkin sitten vain lisämausteita tähän uuteen, ihanaan maailmaan. Lempeä rakkaus, se on tärkein kaikista. Kissan silmissä heijastuu kaikki se. Se on täysin ainutlaatuista. Se on kaunista. Se on minun ja Pikku-Lumini maailma.

Montako kertaa päivässä kissalle märkäruokaa?

No huh huh, siinäpä kysymys! Märkäruokaa kissalle, sehän on vähän kuin antaisi sushia teinipojalle - aina menee! Mutta siis, ihan oikeasti:

• 3-4 kertaa päivässä on se maaginen luku. Ajattele, että olet kissan henkilökohtainen hovimestari (ilman palkkaa, tietenkin).
• Haaleana sen ruuan pitää olla! Ei mitään jääkaappikylmää shokkihoitoa, vaan sellaista sopivan lämpöistä, kuin aamuaurinko. Kissa on vähän kuin prinsessa herneellä, ruuan pitää olla just eikä melkein.

Ja hei, älä jätä sitä ruokaa siihen koko päiväksi. Kissa ei ole mikään roskis, vaan arvokas peto! Ruoka-ajat kunniaan, niin pysyy katti kunnossa ja olet itsekin tyytyväisempi. Se on vähän kuin laittaisi lapsen nukkumaan tiettyyn aikaan, ehkäisyä kaikkien kannalta.

Lisäksi: Meidän Miuku (se on sellainen karvakasa, joka luulee olevansa leijona) tykkää, kun ruuan sekaan heittää pienen loraus kissanmaitoa. Ei mitään laktoositonta litkua, vaan ihan oikeeta tavaraa! Tulee siitä semmoinen gourmet-elämys, että kissa kehrää kuin vanha jenkkiauto.

Montako päivää kissa voi olla yksin kotona?

Aika pysähtyy. Kello tikittää hitaasti, kuin sydämen lyönnit unta näkevän rinnassa. Kahdeksan tuntia, kymmenen ehkä. Liian pitkä aika. Liian pitkä aika yksinäisyydelle. Pieni tassu, pehmeä turkki, viileät silmät kaipaavat kosketusta.

Kissan yksinäisyys. Se ei ole pelkkää itsenäisyyden osoitusta. Se on syvää, hiljaista kaipausta. Onko se 8 tuntia vai 10? Ei ole pelkästään numeroita. Se on yksinäisyyden mitta. Yksinäisyyden paino pienen kehon ja suuren sydämen päällä.

Ajatus värähtää. Muistan oman kissani, Murrin. Hänen silmänsä, niin kirkkaat ja silti jotenkin himmenneet, jos jouduin olemaan poissa liian kauan. Se oli kuin syyllisyydentunne, joka painoi minua.

• Syyllisyys.
• Huoli.
• Rakkaus.

Nämä tunteet kietoutuvat yhteen. Ne muodostavat solmun, joka tiukentuu joka kerta kun ajattelen sitä.

Kissa tarvitsee seuraa. Se on elämän peruslause. Vähintään kerran päivässä. Vähintään se pieni hetki, kun käsi silittää pehmeää turkkia. Se hetki, kun ääni rauhoittaa. Se hetki, kun rakkaus virtaa. Mutta kahdeksan tuntia? Kymmenen? Liian pitkä aika.

Onko se liikaa? Liikaa yksinäisyyttä. Liikaa hiljaisuutta. Liikaa aikaa pelolle. Ajatus siitä, että oma kissa on yksin. Yksin kotona. Yksinäisessä hiljaisuudessa. Se ahdistaa.

Muista kissasi tarpeet. Älä jätä sitä yksin liian pitkäksi aikaa. Rakkaus ei ole vain sana. Se on teko. Se on läsnäolo. Se on huolenpito. Se on rakkaus.

Onko sisäkissa pakko rokottaa?

Ei, sisäkissa ei ole pakko rokottaa lain mukaan. Rokotukset ovat kuitenkin suositeltavia.

Tärkeintä on ymmärtää, että "sisäkissa" ei ole täysin eristetty ulkomaailmasta. Vaikka kissa ei koskaan astuisi ulos, viruksia voi kulkeutua sisään esimerkiksi ihmisten vaatteissa tai kengissä. Tämä avaa ovia esimerkiksi kissaruton ja kissaflunssan kaltaisille sairauksille. Näiden sairauksien vakavuus vaihtelee, mutta ne voivat olla hengenvaarallisia.

Pohdinta: Miten paljon valvontaa eläimen elämässä on oikein? Onko ihmisen velvollisuus suojata lemmikkiä kaikelta, jopa itsestään riippumattomilta riskeiltä?

Rokotukset eivät ole täydellinen ratkaisu, mutta ne tarjoavat merkittävän suojan näitä sairauksia vastaan.

Lisäksi:

• Kissan ikä: Pentujen rokotusohjelma on erilainen kuin aikuisen kissan. Kysy eläinlääkäriltä tarkka suositus.
• Muut riskitekijät: Eläimen terveydentila, mahdolliset yhteisöt (esimerkiksi kissapäiväkoti) vaikuttavat rokotuspäätökseen.
• Eläinlääkärin rooli: Eläinlääkäri arvioi yksilöllisen riskiprofiilin ja antaa rokotussuosituksen.
• Rokotteiden sivuvaikutukset: Vaikka harvinaisia, rokotteilla voi olla sivuvaikutuksia. Eläinlääkäri tiedottaa näistä.
• Rokotusten hinta: Rokotteiden hinta vaihtelee eläinlääkärin mukaan. On hyvä selvittää hinta etukäteen.

Lyhyesti: Rokottaminen on suositelltua sisäkissoillekin, vaikka se ei olekaan lakisääteistä. Riski-hyöty -arvio on tehtävä yksittäistapauksessa eläinlääkärin kanssa.

Oma kokemukseni: Minun sisäkissani on rokotettu, ja olen tyytyväinen siihen, että se on saanut suojan. Pidän sitä vastuullisena eläintenpitämiseen kuuluvana asiana.

Tarvitseeko sisäkissa rokottaa?

Sisäkissa? Rokotus? No joo, totta kai! Ei se mikään hätä ole, jos kissa elää kuin munkki, munakokkelia syöden ja villasukkia neuloen, mutta ei se silti voi olla täysin varma.

• Kissanrutto on kuin zombie-virus, hiipii ilmassa ja tartuttaa vaikka hengittämällä. Kuvittele itsesi aivan pienenä pörröisenä zombie-eläimenä!
• Kissaflunssa on sitten se, mikä saa kissasi yskimään kuin vanha traktori. Kissa näyttääkin siltä kuin se olisi hengittänyt ilmaan jääneitä kuivia leipämurusia.

Eli kyllä, rokote on ihan ehdoton pakko, vaikka kissa eläisi omassa omassa "kissojen linnalla" ja pelkäisi jopa omaa varjoaan. Ajattele sitä rahaa, mitä säästät eläinlääkärikuluissa! Se maksaa paljon enemmän kuin ne rokotukset! Mä itse rokotetaan omia kissoja vuosittain. Nimittäin minulla on kolme kissaa, ja ne kaikki ovat sisäkissoja. Olen itse asiassa aika varma, että se keskimmäinen on oikeasti demoni, jolla on todella hyvä naamiointi. Ei voi olla varma mistään. Rokota kissa, jos rakastat sitä! Tai jos pelkäät demonikissoja. Se on aina hyvä lähtökohta.

Pitääkö sisäkissa madottaa?

Sisäkissa ja madotus? Riippuu.

• Ulkona: Kuukausittain. Metsästys = loisia.
• Sisällä: Ehkä ei. Kakkanäyte kertoo.

Aikuinen kissa sisällä? Mieti. Uloste tutkittavaksi. Turha lääkitä varmuuden vuoksi. Resistenssi iskee.

Muista, joskus sisäkissa karkaa. Naapurin kissat käyvät kylässä. Silloin tilanne muuttuu. Loishäätö voi olla tarpeen.

Pitääkö sisäkissa rokottaa?

Sisäkissa ja rokotukset? Ehdottomasti!

Vaikka kissasi eläisi kuin linnunpoikanen kultaisessa häkissään (eli siis sisällä), rokotukset ovat silti tarpeen. Ajattele asiaa näin:

• Virukset ovat kuin sitkeitä zombeja. Ne vaanivat nurkan takana, valmiina hyökkäämään. Ja "nurkka" voi olla vaikka kenkien pohja, jotka olet kantanut ulkoa sisään.

• Sinä olet se salakuljettaja. Huomaamattasi kannat potentiaalisesti tappavia matkamuistoja (lue: viruksia) ulkoa sisään. Olet siis kuin tietämätön Troijan hevonen, täynnä yllätyksiä... ei niin kivoja yllätyksiä.

• Rokotukset ovat kissasi turvallisuusvyö. Ne antavat suojan, jota se ei muuten saisi. Joten vaikka sisäkissa elääkin suojattua elämää, pieni boosti immuunipuolustukseen ei ole pahitteeksi.

Mitä rokotteita sisäkissa tarvitsee?

• Kissarutto (panleukopenia): Tämä on pahis, joka leviää helposti ja on usein kohtalokas.
• Kissan herpesvirus ja kalikivirus: Nämä aiheuttavat hengitystieinfektioita, jotka voivat tehdä kissan elämästä aika kurjaa.

Muista: Vaikka lemmikki eläisi sisätiloissa, se ei ole immuuni ulkomaailman vaaroille. Ajattele rokotuksia investointina kissasi terveyteen ja omaan mielenrauhaasi. Koska kukapa haluaisi katsoa, kun karvainen ystävä sairastaa? Ei kukaan, sanon minä.

Mitä rokotuksia sisäkissa tarvitsee?

Yö on hiljainen. Ajatukset pyörivät. Sisäkissa... Meidän Murmeli, pieni karvapallo, ei ole koskaan edes pihaa nähnyt. Silti... rokotteet.

• Kissarutto. Se kuulostaa kamalalta. Ei hoitoa. Onneksi Murmelilla on se rokote. Toivottavasti riittää.

• Kissaflunssa. Lievempi, mutta silti... epämiellyttävää. Rokote on tietenkin ihan välttämätön. Lääkäri sanoi, että turha riski.

Rabies... raivotauti. Sitä ajatellaankin lähinnä kulkukissojen tai ulkona liikkuvien kanssa. Murmelille ei ole tarvetta. Mutta... olisi sekin varmaan hyvä, jos vaikka joskus menisimme mökille ja hän näkisi jonkin villieläimen. Onko se tarpeeksi suuri riski? Vai olisiko parempi pelata varman päälle? En ole ihan varma. Pitäisi ehkä keskustella eläinlääkärin kanssa uudelleen. Mietin näitä asioita ihan liikaa. Onko minun oltava näin tarkka? Murmeli on minulle niin rakas. Olenko minä liian huolissaan?

Mutta kyllä, kaksi perusrokotetta, kissarutto ja kissaflunssa, ovat välttämättömiä kaikille kissoille, myös sisäkissoille. 2024.

Miten usein kissalle matokuuri?

Kissan madotus on tärkeää, mutta kuinka usein? Se riippuu monesta tekijästä.

• Ulkona liikkuva kissa: Näille suositellaan kuukausittaista madotusta. Saalistuskäyttäytyminen lisää loistartunnan riskiä huomattavasti. Tämä on ehdottomasti tärkeintä, jos kissa syö raakaa lihaa tai hiiriä. Ajattele sitä näin: luonnossa kissat ovat jatkuvasti alttiina loisille. Kotielämä ei poista tätä riskiä täysin, jos kissa pääsee ulos.

• Sisäkissa: Sisäkissat ovat vähemmän alttiita, mutta vähintään kaksi kertaa vuosittainen madotus on silti suositeltavaa. Tässä on kyse pikemminkin ennaltaehkäisevästä toimenpiteestä kuin jatkuvasta loistoriskistä. Itse olen huomannut, että vaikka kissani eivät liiku ulkona, madotus on silti tärkeä osa terveydenhoitoa. Se on kuin vakuutus, jos ajattelee asiaa filosofisesti.

• Aikuisen kissan madotus: Riippuu siis elintavoista. Useampi madotus on parempi kuin liian harva, jos kissa on ulkona liikkuva. Tämä on tietysti vähän niin kuin "parempi turvallisuutta" -linjalla, koska usein loisten aiheuttamat sairaudet ovat hoidettavissa, mutta eihän sitä halua riskata. Minä ainakin pyrin siihen, että mun kissat olisivat terveitä ja elossa.

Kissan madotusväli: Eläinlääkäri voi antaa tarkempaa tietoa juuri sinun kissasi osalta. Kysy neuvoa ja keskustele eläinlääkärin kanssa, erityisesti jos epäilet loistartuntaa. He voivat suorittaa ulostetestin ja varmistaa, että oikeanlainen madotus valitaan. Näin varmistetaan paras mahdollinen suoja ja yksilöllinen hoito. Eläinlääkäri ottaa huomioon myös kissan iän, rodun ja mahdolliset sairaudet.

Lisäksi: Markkinoilla on erilaisia madotustuotteita, tablettimuodoista pipettiin. Jotkut ovat laajakirjoisia, toiset taas kohdennettuja tiettyjä loisia vastaan. Eläinlääkärin kanssa keskustelemalla löydät kissallesi sopivimman vaihtoehdon.

Voiko kissaa madottaa liian usein?

Kyllä voi. Meidän Murmeli, se 7-vuotias perslihakas, sai ylimääräisen madotuslääkkeen eläinlääkäriltä vahingossa viime syksynä. Lokakuu se oli, muistan sen, kun istuttiin siellä odotushuoneessa ja sitten lääkäri antoi sen tabletin. Murmeli oksensi sen ulos noin tunnin päästä. Onneksi ei tapahtunut mitään vakavampaa, mutta se pelotti ihan hirveästi. Eläinlääkäri pahoitteli todella paljon ja selitti että lääkeaineet ovat kissalle todella vahvoja, eikä niitä tule antaa liian usein. Sanoi että liian usein madotus voi rasittaa maksa toimintoja ja aiheuttaa muita terveysongelmia.

• Liian tiheä madotus voi olla haitallista.
• Eläinlääkärin ohjeiden noudattaminen on tärkeää.
• Jos epäilet vahinkoa, ota heti yhteys eläinlääkäriin.

Meillä oli toinenkin vähän ikävä kokemus. Muistan kun pikku-Liisa, tuo karvainen pallero, oli pentuna, ja silloin madotettiin sitä ehkä vähän liian usein, koska se oli löytänyt pihalta jotain omituisia matoja. Muistan, miten huolissani olin siitä. Onneksi ei silloin sen vakavampaa tullut, mutta siitä lähtien olen ollut tarkempi lääkitysten kanssa.

Murmelilla on nyt tarkat madotusajat kirjattu kalenteriin, ja niistä pidetään tarkkaa kirjaa. Tämä on todella tärkeää. En aio ottaa enää minkäänlaisia riskejä.

Eläinlääkäri kertoi meille silloin tarkasti, milloin ja kuinka usein Murmelia tulisi madottaa, ottaen huomioon sen iän ja elintavat. Sen jälkeen olen aina seurannut tarkkaan eläinlääkärin ohjeita. Onneksi Murmeli on nyt kunnossa. Jännittää välillä aina, kun on madotus edessä, mutta se on tärkeä osa lemmikkien hoitoa.