Mitä makua kissa inhoaa?

Okei, tässä tulee muokattu versio, yritin parhaani mukaan:

Mitäs makua meidän karvakuonot oikein inhoavat?

Olen aina miettinyt, mitä mun kissa, Misu, oikein ajattelee, kun se nuuhkii ruokaansa. Joskus se rypistää nenäänsä ihanasti, aivan kuin joku haisisi todella pahalle. Ja sitten tajusin: ehkä se inhoaa jotain tiettyä makua!

Ja niinhän se on! Kissat, yleensä ottaen, eivät pidä karvaasta mausta. Ja tässä piilee pieni evolutiivinen jippo, eikö olekin nerokasta? Ajattele, jos olisimme kissoja luonnossa, moni myrkyllinen kasvi maistuisi pahalta, ja karvas maku varoittaisi meitä niistä. Pelkkä karvauden tunne suussa saattaisi pelastaa hengen!

Muistan kerran, kun Misun kanssa yritin antaa sille lääkettä. Se oli pientä, pientä pilleriä, mutta Misu sylki sen ulos kuin ei mitään! Ajattelin heti, että “hei, siinä oli varmaan jotain karvasta!” Ja voin vain kuvitella, miten vastenmieliseltä se on sen pienessä suussa tuntunut.

Ja tiedättekö mitä? Kissat pystyvät maistamaan happaman, suolaisen ja jopa umamin, sen viidennen maun, joka on vähän kuin lihaliemikuution maku. Mutta makeaa? Ei. Jostain syystä makea ei ole heidän juttunsa. Mikähän siinäkin on takana? Olen kuullut teorioita vaikka ja kuinka, mutta onhan se vähän hassua, eikö olekin? Ihan kuin niillä olisi salainen sopimus sokerin kanssa, että pysytään erossa toisistamme.

Joten, jos joskus mietit, miksi kissa karsastaa jotain ruokaa, se saattaa olla vain sen karvas maku. Se on vähän niin kuin me ihmiset, meilläkin on omat inhokkimme, eikö vain? Ja Misun tapauksessa se on ilmeisesti mikä tahansa, mikä maistuu edes etäisesti lääkkeeltä. Ja tiedättekö mitä? Ymmärrän sen täysin.