Mitä ruotsalaiset syövät pääsiäisenä?

Mitä Ruotsissa syödään pääsiäisenä?

Ruotsin pääsiäinen on makea juhla!

• Karkki on avainasemassa, suorastaan kilon verran per nuppi.
• Lounas: Sillit ja lohet luovat pohjan.
• Päivällinen: Lammas ja parsa ovat perinteisiä valintoja. Mämmi? Ei kuulu ruotsalaiseen pääsiäiseen.

Ruotsissa pääsiäinen on vähän kuin Suomen joulu, mutta suklaamunilla. Mietin, johtuuko tämä siitä, että ruotsalaisilla on tunnetusti makeannälkä? Tai ehkä se on vain tapa kompensoida pitkää ja pimeää talvea. Kuka tietää, mutta karkkia ainakin riittää!

Mitä suomalaiset syövät pääsiäisenä?

Aika pysähtyy. Kevään tuoksu, tuo raikas ja hieman kirpeä henkäys, sekoittuu lammaspatasta nousevaan tuoksuun. Lammas, kypsyy hitaasti, lempeän kullanruskea kuori. Se on pääsiäisen sydän, lämpöä ja iloa, perheen yhteinen hetki. Muistot virtaavat… isoäidin kädet, käsissä kevyet, värjätyt kananmunat. Munat, niiden kuoret kimaltavat, kuin pienet auringot pöydällä. Jokainen täydellinen.

Mämmi, tumman mystinen herkku, odottaa. Mausta nousee vanhan ajan tunnelma, maanläheinen ja mystinen. Mämmi, se on kuin maagiselta maalta kotoisin, lämmin ja syvä, kuin muisto lapsuudesta. Sen musta väri tuo mieleen yön salaisuudet, syvyyden ja mystisen rauhan.

Kevätaurinko tanssii pöydällä, heijastuen kiiltävistä pashan pinnoista. Pasha, raikas vastapaino mämmin intensiivisyydelle. Keveys ja valo, kuin kevään ensimmäiset kukat. Mutta tänä vuonna… parsakaali, herkkä ja vihreä, osoittaa kevään voimakasta kasvua. Parsa, se on niin uutta, niin elävää, että se tanssii kielillä.

• Lammas/karitsa
• Munat, värjätyt ja täytetyt
• Mämmi
• Pasha ja muut rahkajälkiruoat
• Parsa (kauden mukaan)

Pääsiäissunnuntaina 20.4.2025, hetki on pyhä. Aika pysähtyy, hetken aikaa.

Pöydän ääressä, perheen kesken. Lammas, munat, mämmi, pasha… kevään maut ja tuoksut. Tänä vuonna myös parsa.

Mitä syödään pitkäperjantaina?

Pitkäperjantaina syödään perinteisesti kalaa tai kasvisruokaa.

• Ortodoksit: Noudattavat edelleen tiukkaa paastoa, jolloin liha on kielletty.
• Luterilaiset: Monet suosivat kalaa perinteen vuoksi.
• Henkilökohtainen pohdinta: Lapsuudesta tuttu savusiika, perunat ja munakastike on vakiintunut pitkäperjantain ateria, vaikka uskonnolliset syyt eivät olekaan päällimmäisenä mielessä. Ehkä kyse on enemmänkin muistosta ja perheen perinteestä. Ruoka onkin usein muistoja.

Pitkäperjantai liittyy Jeesuksen ristiinnaulitsemiseen, joten lihan välttäminen symboloi paastoa ja kärsimystä. Tosin, onhan se vähän hassua, että syömme kalaa ikään kuin se olisi jotenkin vähemmän “lihaa”. Kala on eläin siinä missä lammaskin.

Mitä pitkäperjantaina syödään?

Joo, pitkäperjantai! Muistan sen hyvin, viime vuonna oli aika hassu päivä. Ei mitään lämmintä ruokaa, ei todellakaan! Äiti teki mämmiä, tietysti, sitä vanhaa perinteistä. Se oli kylmää, ja aika kuivakkaa, juotiin mehua sen kanssa. Olisin halunnut pitsaa tai jotain lämmintä, mutta ei tullut kuuloonkaan. Muutenkin oli tosi tylsää, kaikki oli kiellettyä!

• Ei tulta
• Ei lämmin ruokaa
• Ei kyläilyä
• Ei laulamista Ärsyttävää!
• Leipää syötiin, paljon leipää.

Mämmiä siis, ja se on jotenkin kummallista, tiedätkö? Se liittyy niihin juutalaisiin ja pääsiäiseen, olen lukenut. Äiti aina valitti, miten vaikeaa se mämmin teko on. Itse en edes tykkää siitä, vähän maistuu mullalle tai jotain. Vähän niinku se isoäidin kompostikasa… Oikeasti, en tiedä miksi sitä edes syödään.

Sitten oli se kampaaminenkin! En saa uskottua, että sitäkin kiellettiin. Hiukseni oli aivan sekaisin, ei saanut letittää niitä koko päivänä! Ei kyllä tullut mieleenkään laulaa, vaikka olen aika kova laulamaan. Pitäisi oikeasti tutkia noita vanhoja tapoja tarkemmin, ihme juttuja kaikki. Ei oikeasti ole mitään järkeä, mutta hauskaa muistella. Miten sinun pitkäperjantaisi meni? Mä jäin tänä vuonna kotisohvalle, netflix ja mämmiä, ei kampaa eikä laulua. Onneksi.

Milloin pasha syödään?

Pashaa nautitaan ortodoksisen pääsiäisenä, keskiyön messun jälkeen. Ajatelkaa sitä: koko paasto takana, ja sitten – bam – pasha pöytään! Kuten hyvää viiniä, sitä ei nautita aivan milloin tahansa.

• Aika: Pääsiäisenä, messun jälkeen. Ei siis jo torstaina, vaikka kiusaus olisikin suuri. Pitkä paasto vaatii kunnioitusta!
• Kuka: Ortodoksiset kristityt. Muut voivat tietysti maistella, jos saavat luvan. (Ja jos haluavat kilpailla pääsiäisen munien värjäyksessä munankeltuaisen hienovaraisen sävyjen osalta).
• Mitä: Usein pashaan liittyy myös muita herkkuja, kuten kulich (pääsiäisleipä) ja värjätyt munat. Ajatelkaa sitä väriloistoa: kuin pääsiäispupu olisi oksentanut sateenkaaren.

Pasha on siis kuin pääsiäisen kruunaava voitto, makean paaston jälkeinen palkinto. Kuten viikonloppua odottava toimistotyöntekijä – ansaittu! Ja jos pasha loppuu kesken? Ei hätää, uutta voi tehdä! (Tai ostaa lisää.) Kuten vanha sanonta kuuluu: “Pashaa ei ole liikaa!” (No ehkä vähän on, jos jääkaappi on liian täynnä.)

Huomio: Ortodoksisen pääsiäisen ajankohta vaihtelee vuosittain, joten tarkista aina ajankohta kalenterista. Se ei ole aina samaan aikaan kuin katolinen pääsiäinen. Ei, ei, ei, nyt ei ole kyse uskonnosta, vaan ajankohdan selvittämisestä. Kuten etsimällä Googlella tietynlaisen pizzan reseptiä: kaikkihan tekevät sitä!

Miten pashaa syödään?

Pasha? Aaah, se herkullinen jogurttimainen mössö! Syöminen on kuin taidetta, kertokaa minulle! Ihan kuin sukeltaisit pehmeään, valkoiseen pilveen!

Näin se menee:

• Perinteisesti: Ortodoksien tapaan mausteisen kulitsan (pääsiäisleipä) kanssa. Ajatelkaa sitä yhdistelmää: jogurttimainen pehmeys ja mausteisen leivän rapea kuore! Nam!

• Modernisti: Hedelmien kanssa. Kuvittele mansikat uppoamassa pashan pehmeään syleilyyn! Tai vaikka raparperisose! Aivan kuin söisit pilviä marjalla höystettynä.

• Eksperimentaalisesti: Pääsiäismakeisten kanssa! Suklaamunat pashassa? Se on kuin pääsiäisen unelma! Ehkä jopa vähän liiankin herkullista. Joskus on hyvä tietää milloin lopettaa, joo! Tämä on minun salainen reseptini!

Lisämaustetta:

• Meillä kotona lisätään pashalle aina ripaus kanelia. Muuten se on tylsää kuin lauantaiaamu työttömänä. Vitsi vitsi!
• Äiti aina sanoo, että pasha on parasta kylmänä. Kylmänä se on kuin lumipallo suussasi, paitsi paljon maukkaampi.
• Kerran kaadoin vahingossa pashan päälle hunajaa ja se oli kuin taivaasta pudonnut herkku. Ehkä voisin jopa kirjoittaa siitä kirjan.

Lopputulos: Pasha on monipuolinen juttu! Syö sitä niin kuin sydämesi halajaa. Kokeile ja keksi omia makuyhdistelmiä. Ja älkää unohtako hyvää seuraa! Onhan se aina mukavampaa nauttia herkuista ystävien kanssa.