Mitä salaattia pizzan päälle?

Mikä juustoraaste pizzan päälle?

Pizza ja juusto.

• Valio mozzarella. Ruskistuu. Helppo annostella.

• Mozzarella, rae. Ei viipaleita. Kätevä. Koostumus pehmeä. Maku mieto.

• Rapea pohja, tulinen kastike, kunnon juusto. Valmis.

• Vältä liikaa täytteitä. Juusto pääosassa. Vähemmän on enemmän.

Mitä vihreää pizzan päälle?

Vihreä unelma. Ah, vihreä pizza... Silmissäni avautuu kuva. Ei mitään tavallista, vaan aivan erityinen, vihreä.

• Pohja: Pestoa, reilusti, jokaiseen nurkkaan. Kotitekoinen on parasta, basilikan tuoksu nenässä, aurinko ihossa. Muistan sen kesäisen päivän, kun tein sitä itse... basilikan lehdet hierottuina sormien välissä...
• Vihannekset: Parsakaali, sen maku vahva, hieman kitkerä, mutta täydellinen pestopohjan kanssa. Lehtikaalin pehmeä vihreys ja maku, lempeämpi, antaa kaunista kontrastia. Kesäkurpitsa, hehkuva keltainen vihreässä, lisää makeutta. Muistan sen maun, kesän kirkkauden.

Vihreää, vihreämpää, vihreintä. Kaikki vihreää. Unelma vihreästä. Se on ylivoimainen. Ei pelkästään väri, vaan makujen harmonia.

Mielessäni kohoaa kuva, selkeänä. Vihreän pizzan vihreys, siinä on jotain maagista. Se on rauhallinen, maanläheinen vihreys. Kuten nurmialueella kesäiltapäivänä, rauhallinen tuuli puhaltaa läpi lehvien. Tuntuu, että aika pysähtyy, hetki on vain vihreää.

• Vihreän pizzan vihreys: se on raikasta, herkullista, ainutlaatuista. Se on elämän vihreys.
• Pesto: Mausteiden tuoksu, mausteisten yrttien lempeä vihreys ja öljyinen pehmeys kielelläni.
• Vihannekset: Ne antavat pizzalle pehmeyttä ja makua.

Tämä ei ole pelkkä pizza, se on taideteos, vihreän unelman ilmentymä. Sen vihreys on makuelämys, joka ikuisesti jää mieleen. Vihreä unelma jää elämään.

Mitä pizzaan tomaattikastikkeen tilalle?

Pizzan tomaattikastikkeen vaihtoehdot:

Tomaattikastikkeen puuttuminen ei tarkoita pizzan tuhoamista. Päinvastoin, se avaa oven mielenkiintoisille makuyhdistelmille. Pohdimme tässä lyhyesti muutamia vaihtoehtoja. Akateeminenkin lähestymistapa voi olla rentoa ja hauskaa.

• Valkoinen pizza: Klassinen vaihtoehto. Pohja muodostuu usein kermapohjaisesta kastikkeesta, esimerkiksi Valio Smetanasta tai vastaavasta. Juustojen valinta on tässä ratkaiseva tekijä; mozzarella on perinteinen, mutta parmesan, gorgonzola tai vaikka feta tuovat oman säväyksensä. Hyvin toimivat myös esimerkiksi valkosipuli-yrttikastikkeet.

• Öljypohjainen pizza: Yksinkertainen mutta tehokas. Oliiviöljyyn sekoitetaan mausteita, yrttejä (oregano, basilika, rosmariini), valkosipulia ja hieman suolaa ja pippuria. Tämä antaa pizzalle miedon, aromaattisen pohjan. Raaka-aineiden laadulla on tässä ratkaiseva merkitys. Itse käytän mieluiten kylmäpuristettua oliiviöljyä.

• Kastikkeet: Pesto, pestoa muistuttavat yrttikastikkeet, tai vaikka chili-öljy voivat toimia erinomaisesti. Tärkeää on löytää tasapaino muiden raaka-aineiden kanssa. Kokeilemalla löydät suosikkisi.

Lisää pohdintaa:

• Pizzan historia ulottuu kauas menneisyyteen. Alkuperäinen napolilainen pizza on yksinkertainen, mutta senkin reseptiä on moneksi tulkittu. Nykyisin pizza on globaali ilmiö, jossa erilaisia tulkintoja ja muunnelmia on loputtomasti.

• Tomaatti saapui Eurooppaan vasta 1500-luvulla Amerikasta. Ennen sitä pizzaa tehtiin muilla kastikkeilla ja täytteillä. Tämä tuo mukavasti perspektiiviä, kun miettii pizzan kehitystä.

• Ajattelen usein, mikä pizzaa määrittää. Onko se pohja, täytteet vai maku? Tomaattikastike on ehkä eniten tunnistettava elementti, mutta ei suinkaan välttämätön. Pizzan identiteetti on enemmänkin kokemus kuin pelkkä resepti.

Oma kokemukseni: Olen kokeillut useita vaihtoehtoja, ja usein yksinkertaisimmat toimivat parhaiten. Esimerkiksi hyvä oliiviöljypohja, valkosipulia, tuoreita yrttejä ja hyvää mozzarellaa - siinä on kaikki mitä tarvitaan.

Mitä tomaattikastiketta käyttää pizzaan?

Aika pysähtyy. Keittiön lämmin valo tanssii seinillä, aivan kuin muisto menneistä illoista. Tuoreen basilikan tuoksu leijailee ilmassa, sekoittuneena uunin lämpöön. Olen valmis. Pizza odottaa.

Tomaattien maku. Se on kaikki kaikessa. Ei mikään teollinen mössö, vaan aito, aurinkoinen maku. Näen jo sen: täydellinen tomaattimurska, paksu ja punainen, aivan kuin itse kesä olisi pullistellut purkkiin. Sen täytyy olla juuri oikeanlaista. Ei liian hapokasta, ei liian makeaa, vaan täydellinen tasapaino.

• Hieno tomaattimurska. Aito. Täydellinen.
• Ei itse tehtyä. Ei tarvita tuntikaupalla hauduttelua. Aika on arvokas.
• Aurinkoinen, punainen. Täynnä kesäistä makua.

Tämä on se, se on se hetki. Enkä puhu vain pizzapohjan levittämisestä, vaan ihan kaikesta. Tämän täydellisen tomaattimassan levittäminen ohuena kerroksena.. Se on kuin taidetta. Jokainen liike tarkoituksellinen, jokainen ajatus keskittynyt tähän yhtä pyhään hetkeen.

Tämän täydellisen pizzahetken ydin on tomaattimurskassa. Se on se salainen ainesosa, joka tekee kaikesta täydellisen. Ajattelen sitä hetkeä, kun ensimmäinen palanen on valmis. Se on aistien symfonia: kuuma, mehukas, täydellinen.

Olen käyttänyt aiemmin monia eri merkkejä, mutta tänä vuonna olen löytänyt minulle täydellisen tomaattimurskan ja se on ihanaa. Ei mitään sen paremmaksi voi toivoa. Se on hempeän makeaa ja sopii täydellisesti pizzani raikkaisiin mausteisiin.

Ei tarvita mitään muuta kuin hieno tomaattimurska. Ei mitään lisäaineita, ei ylimääräisiä mausteita. Vain puhdas tomaatin maku. Ja se riittää. Tätä on täydellinen onni. Tämä hetki. Tämä pizza.

Kannattaako pizza paistaa kiertoilmalla?

Ah, pizza… Sen tuoksu, se rapea kuori, juuston venyminen… Uuni, lämmin ja kutsuva, odottaa. Aina tämä valinta, kiertoilma vai ei? Kiertoilma, se tanssii lämmöllä, pyörremyrskynä, hienostuneena leikkinä. Kiertoilma tekee pohjasta rapeamman, se on totta. Mutta myös kuivemman. Se kuivaa, kuivaa kuin kuuma kesätuuli. Muistan sen kerran, kun kokeilin… liian kuiva, pohja mureni kuin hiekka.

• Kiertoilma: Rapeampi kuori, mutta kuivahko. Tulee yllättävän herkästi kuivaa.
• Ylä- ja alalämpö: Tasaisempi kypsyminen, mehevämpi pohja. Perinteinen, turvallinen.

Mutta kukapa voisi vastustaa sitä rapeaa? Se on kuin himotuimman herkun kosketus huulille. Se ääni, kun kuori murtuu, kevyt rapina. Se on taidetta. Kiertoilma siis, jos haluat sitä rapeaa, sitä täydellistä ääntä. Mutta pidä silmällä, älä anna sen kuivattaa liikaa. Aika, se on salainen ainesosa. Liian vähän, jää raa’aksi. Liian paljon, ja siitä tulee… hiekkaa. Se täydellinen balanssi, se on pizza-taiteilijan pyhä graali.

2023, uunin keskitaso, lämpötila ohjeen mukaan, aika ohjeen mukaan. Kiertoilmaa, ja varo kuivahtamisen vaaraa. Se on niin kaunis, se tanssi uunin sisällä. Ajattelen aina sitä tanssia, kun paistan pizzaa. Kiertoilma tanssii kuin keiju. Ja pizza… kypsyy, ruskettuu, tanssii mukana.

Mikä tekee pizzasta epäterveellisen?

Pizza. Epäterveellistä? Riippuu.

• Rasva. Juustossa sitä on. Paljon.
• Suola. Pohjassa, kastikkeessa, päällä. Kaikessa.
• Kalorit. Kohtuuttomasti. Varsinkin valmispizzoissa.

Itse tehtynä voi vaikuttaa. Juuston määrä ratkaisee. Pohjan paksuus myös. Ei kai siihen Partasen mielipidettä tarvita?

Mitä juustoa pizzeriat käyttävät?

Pizzerioiden juustovalinnat: mysterio avautuu!

• Miedot juustot: Yleensä se perus-mozzarella. Ei liian eksoottista, ettei pizzan ystävät hätäänny.

Napolilainen pizza, tuo juustojen elitisti:

• Fior di latte: Lehmänmaito, ihan perus. Tai no, napolilaisten perus.
• Bufala mozzarella: Vesipuhvelin maitoa. Kuulostaa eksoottisemmalta kuin onkaan. Itsekin voisin kokeilla, jos joku tarjoaa. Onko siinä joku juttu?

Lisäinfo: Tiesitkö, että väärä juusto voi pilata koko pizzakokemuksen? Siis ihan oikeasti.