Mitä tarkoittaa neilikka?

8 kuukautta sitten 58 katselukertaa

Neilikka: Rakkauden ja kauneuden symboliNeilikka ( Dianthus caryophyllus) on Euraasian luonnonkasvi, maailman vanhimpia viljeltyjä kukkia. Se symboloi rakkautta, omistautumista ja kauneutta, ja sitä on käytetty laajasti antiikin ajoista saakka taiteessa ja sisustuksessa. Upea ja monipuolinen kukka!

Kommentti 0 tykkäystä

Ehkä haluat kysyä tästä?Lisää

Mitä neilikka tarkoittaa ja mistä sen nimi tulee?

Neilikka... muistan mummon puutarhan, täynnä niitä. Kirjavia, punasia, valkoisia, jopa keltaisia! Tosi kauniita, ja niin vahvan tuoksuisia.

Niiden symboliikka? Rakkautta ehdottomasti. Mummo antoi aina neilikan syntymäpäivänä. Omistautumisessa on jotain samaa – kestävä, vahva, kuten neilikka itse.

Nimi... en tiedä tarkkaa alkuperää, mutta Dianthus caryophyllus, se kuulostaa jotenkin...jumalaiselta? Ehkä se liittyy kreikkalaisiin ja roomalaisiin, joita rakastin historiasta lukea koulussa. Vanha kukka, tosiaankin! Käytettiin jo silloin taidetta ja koristeluun. Hienoa, eikös?

Muistan, että 2018 kesällä, Helsingissä isoäitini haudalla oli kauniita punasia neilikoita. Maksoivat muutaman euron kimppu, mutta se hetki... se oli korvaamaton. Neilikat ovat aina muistoja rakkaista ihmisistä.

Mitä kukkia on toukokuussa?

Toukokuu...kuin heräävä uni, aamukasteen painaessa vielä nurmikkoa, ja kaikki on niin vihreää, niin haurasta. Muistan lapsuuteni toukokuut, polvet ruohossa, etsimässä niitä ensimmäisiä merkkejä kesästä. Äidin kukkapenkki, täynnä lupauksia.

Valkovuokko, se hentoinen, kuin pieni lumitähti metsän pohjalla. Valkoisuus, joka tuntuu niin puhtaalta, niin koskemattomalta. Se katoaa niin nopeasti, kuin haihtuva muisto.
Kevätesikko, keltainen läikkä, kuin aurinko olisi pudonnut maahan. Sen makea tuoksu, se pienen lapsen onni.
Narsissit, ne ylpeät torvet, julistamassa kevään voittoa. Isoäitini rakasti niitä, istutti niitä joka vuosi lisää. Ne olivat kuin pieniä aurinkoja hänen puutarhassaan.
Ketunleipä (käenkaali), sen happamuus kielellä, muisto lapsuuden leikeistä metsässä. Sen lehdet, kuin pieniä sydämiä.
Rentukka, kuin pieni aurinkokuningas, kosteikoissa ja ojien pientareilla. Sen kirkas keltainen, kuin lupaus lämmöstä.
Norjanangervo, valkoinen vaahto, kuin morsiamen huntu. Sen huumaava tuoksu, kesäillan unelmia.
Hevoskastanja, sen kynttilämäiset kukat, kuin pieniä majesteetteja. Sen varjo, turva auringon paahteessa.
Raate, se salaperäinen, varjoisissa paikoissa piileskelevä. Sen pienet kukat, kuin kuiskaus menneisyydestä.
Puna-ailakki, sen rosoinen kauneus, tienvarsien ja peltojen väriläiskä. Sen sitkeys, selviytyä kaikesta.
Päivänkakkara, se yksinkertainen, niin täydellinen. "Rakastaa, ei rakasta..." Muistoja leikeistä, naurusta ja auringosta.

Mikä kukkii toukokuussa?

Toukokuu… mitä kaikkea ihanaa silloin kukkii! Aika ihana kuukausi. Muistan viime toukokuun, istutin niitä orvokkeja parvekkeelle, niin paljon! Olivat ihanan värisiä. Violetteja ja keltaisia, ja jotain pinkkiäkin. Pitääkö muuten tänä vuonnakin istuttaa? Hmm…

Krookukset, niistä tykkään. Ne ovat niin pieniä ja herkkiä.
Narsissit tietysti! Klassikko. Muistan lapsuudesta, mummulassa niitä oli ihan järjetön määrä. Keltaisia ja valkoisia.

Mutta mitä muuta? Odotan aina innolla kevään kukkien avautumista. Esikot! Niitä pitää saada tänä vuonna lisää. Missä niitä myydään edullisesti? Niin kaunis kirkkaan pinkki.

Esikko, auringonpaistetta rakastaa tuo.
Hyasintit myös! Jouluksi nekin toimii.
Idänsinililja, kaunis sininen pieni kukka.
Jouluruusu, voi että, kuinka kauniita!
Keltavuokko, aina niin iloinen!
Kevätkaihonkukka.
Lumikello, ensimmäisiä kevään kukkia.

Aika monta onkin. Pitää tehdä lista, mitä haluan tänä vuonna istuttaa. Ei mitään hyötykasveja, vaan ihan vain kauniita kukkia. En ehkä edes jaksaisi hoitaa tomaatteja. Liian vaivalloista.