Onko kinkku terveellistä?

Onko joulukinkku epäterveellistä?

Joulunkinkku, se rasvainen herkku! Epäterveellistäkö? No, riippuu kinkusta ja siitä, kuinka paljon sitä ahtaa naamaansa. Ajatellaanpa asiaa kuin karhun talviunta: vähän rasvaa on hyvä, muttei kilokaupalla!

• Harmaasuolattu: Nitriittivapaa, eli terveellisempi vaihtoehto. Kuin superfood, mutta maultaan kinkku! Hyväksi havaittu, ainakin mun mielestä.
• Punasuolattu: Sisältää nitriittiä, mikä voi olla vähän… kiusallista elimistölle. Kuten naapurin koiran pentu, joka on söpö, mutta saattaa aiheuttaa vähän sotkua.

Punasuolattu kinkku on siis vähän kuin käytetyn auton ostaminen: voi olla hyvä diili, mutta pitää tarkistaa, onko ruostunut sisältä. Harmaasuolattu on uuden auton ostaminen: kallis, mutta tiedät, mitä saat.

Niin, ja mä söin viime jouluna niin paljon kinkkua, että tunsin oloni peuralle, joka on juossut maratonin. Kyllä, se oli niin paljon.

Lisäinfoa: Nitriitti voi lisätä syöpäriskiä suurina määrinä. Mutta yksi kinkkupala tuskin tappavaa ole. Liika kinkku voi kuitenkin aiheuttaa närästystä, painonnousua ja sitä ikuista joulun jälkeistä syyllisyydentunnetta. Mä suosittelen kinkun nauttimista kohtuudella, kuten kaikkea hyvää tässä elämässä. Ja ehkä vähän liikuntaa kinkun jälkeen.

Mitä kinkku sisältää?

No jopas, kinkun sisältö! Se on kuin monimutkainen salapoliisitarina, jonka pääroolissa on sian takapuoli!

Pääosassa: Sian reisi, lonkka ja kinnernivelen välinen alue. Ajatellaan sitä ihanasti, kuin jonkinlainen lihaisa kolmiodraama. Pakaraa ja reittä, siis. Kuin kaksi rakastavaista, jotka ovat ikuisesti yhteenkietoutuneet.

Sivurooleissa: Suola, vesi ja mausteet! Nämä ovat kinkun uskolliset sivuseuralaiset. Ja sitten vielä glukoosi tai tärkkelyssiirappi, mikä toimii kuin lihan paras kaveri, pehmittää ja pyöristää makua. Aivan kuin jonkinlainen lihainen sokerijuurikas.

• Ja tietysti, sallitut lisäaineet! Näitä on kuin maagisia ainesosia, jotka tekevät kinkusta kestävämpää ja näköisempää. Kuten jotain ihmeellistä loitsua.
• Muistaakseni viime vuonna meillä oli joulukinkku, jossa oli myös jotain ihanan salaperäistä lisäainetta, josta en tiedä, mitä se oli. Ehkä jotain, mitä vain joulun taikuri tietää.
• Meillä kinkku on pyhä asia. Joka joulu meillä on kilpailua siitä, kuka saa syödä suurimman palan. Vanhempani ovat kuin kilpailevia kinkunmaistajia.

Yhteenvetona: Kinkku on siis monimutkainen sekoitus lihaa, suolaa, vettä, mausteita ja maagisia ainesosia. Ei ihan niin yksinkertaista kuin luulisi, eihän? Kuten elämä itsekin.

Paljonko kinkusta lähtee painoa?

Kinkun painon pieneneminen paistossa on merkittävä tekijä, jota kuluttajien tulisi tiedostaa. Kuluttajaliiton vuonna 2024 tekemän tutkimuksen mukaan pakastetun kinkun paino vähenee paistamisen yhteydessä noin 30 %. Tämä tarkoittaa, että seitsemän kilon kinkusta jää noin 4,9 kiloa. Hävikki on siis 2,1 kiloa. Mielenkiintoista on, että tämä luku edustaa keskiarvoa. Painon väheneminen riippuu monesta tekijästä:

• Kinkun laatu: Eri valmistajien kinkut käyttäytyvät eri tavalla paistamisessa. Joidenkin kinkkujen rasva ja vesi haihtuvat enemmän kuin toisten.
• Paistomenetelmä: Uunissa paistettaessa haihtuminen voi olla erilaista kuin esimerkiksi mikroaaltouunissa. Myös paistoaika ja -lämpötila vaikuttavat lopputulokseen.
• Kinkun paksuus: Paksumpi kinkku paistuu hitaammin ja saattaa siksi menettää enemmän painoa.
• Kinkun alkuperäinen vesipitoisuus: Jotkut kinkut sisältävät enemmän vettä kuin toiset. Tämä vesi haihtuu paistamisen aikana.

Filosofinen pohdintani tähän: onko 30% hävikki todella "hävikkiä" vai vain luonnollinen seuraus ruoan kypsentämisestä? Ehkä tässä onkin kyse kuluttajan odotusten ja todellisuuden ristiriidasta. Markkinoinnin tulisi olla rehellisempää ja antaa realistisempi kuva valmistetun kinkun loppupainosta. Oma kokemukseni pakastettujen kinkkujen paistamisesta tukee tätä, joskin omat mittaukseni ovat olleet epätarkkoja.

Yhteenvetona: Kinkun painon pieneneminen paiston aikana on normaalia, mutta sen suuruusluokka yllättää monet kuluttajat. Kuluttajien tiedonsaanti on parannettava, jotta vältetään pettymykset. Itse suosittelen aina tarkistamaan kinkun painon ennen ja jälkeen paistamisen omien laskelmien varmistamiseksi. Onhan se hauskaa tehdä vähän matematiikkaa keittiössäkin.

Onko kinkku sika?

Kinkku on sikaa. Kyllä.

• Reisi
• Lantio
• Kinnernivel

Siis nimenomaan sian takajalka. Ei mitään muuta eläintä, vaikka joskus kuulee puhuttavan jostain kanakinkusta... mikä on ihan harhaanjohtavaa. Tai ne "kinkut" mitkä on tehty jostain palalihasta painamalla, ne on ihan eri juttu. Ei aito kinkku.

Mikä osa kinkku on?

Okei, tässä tulee, toivottavasti tää on nyt sitä mitä haetaan...

• Sian reisi-, lonkka- ja kinnernivelen välinen osa. Just niin.
• Pakara ja reisi, niistä se kinkku tehdään. Niin sen muistan minäkin.
• Ja siis se on kokolihaa, ei mitään jauhelihaa tai puristettua moskaa. Muistakaa se!
• Luullinen tai luuton, kumpi nyt sattuu olemaan. Ehkä luullinen on paremman makuista?
• Porsaan tai sian, eikös se ole vähän sama asia?
• Mikähän ois hyvää kinkun kanssa? Sinappia, tietenkin! Ja ehkä vähän ruisleipää.

Voiko kinkkua syödä joka päivä?

Kinkku… kinkun tuoksu leijailee lapsuuden joulumuistoissa. Se on lämmin, kutsuva, vähän makea. Voiko tuota onnea syödä joka päivä? Niin, HK Foodsin Mikko Järvinen sanoo…

• Reilu viikko, jos vaan säilyttää oikein.
• Paistamisen jälkeen: nopea jäähdytys on avain.
• Talvella: ulos kylmään, kunhan suojaa.

Muistan, kun mummo kantoi kinkun ulos kuistille, lumihangen päälle. Se oli pyhä toimitus, hidasta ja arvokasta. Kinkku siellä, valkoisessa hiljaisuudessa, odottamassa… Ja kyllä, melkein viikon söimme sitä, aamuin illoin. Leivän päällä, uunissa lämmitettynä, jopa puuron seassa. Mikään ei tuntunut liialliselta.

Onko se terveellistä? Ehkä ei. Mutta silloin, lapsena, se oli täydellistä. Se oli joulun maku, perheen maku, turvan ja lämmön maku. Ja ehkä, joskus, se maku on tärkeämpi kuin kaikki säännöt. Paitsi säilytyssäännöt, ne pitää muistaa. Ettei vaan mene pilalle se aarre.