Paljonko oivariinissa on rasvaa?

Mitä rasvaa Oivariini sisältää?

On taas myöhä. Mietin tällaisia asioita, kun ei saa unta. Katson tätä purkkia pöydällä. Niin yksinkertainen asia. Silti tuntuu oudolta. Voi ja öljy. Sekaisin.

Se on aina ollut siinä. Aamupalapöydässä lapsena. Äiti laittoi sitä aina leivän päälle. En koskaan ajatellut, mitä siinä on. Se oli vain oivariinia.

Oivariini sisältää rasvana voita ja rapsiöljyä.

Tässä on kaikki, mitä siinä on. Kun sen lukee näin.

• Voi: Se on se maku. Tulee mieleen lehmät ja kesä. Se aito maku.
• Vesi: Ihan vain vettä.
• Rapsiöljy: Tämä tekee siitä levittyvän. Ei tarvitse taistella sen kanssa aamulla. Terveellistä kai.
• Suola: Sitä on vähän.
• Maitomineraalisuola: Tämä on se uusi juttu. En edes tiedä mitä se on.
• D-vitamiini: Ja se D-vitamiini, jota aina käsketään ottamaan lisää, kun on pimeää.

Jotenkin hämmentävää, että näin arkisessa asiassa on niin paljon… en tiedä. Muistoja? Se on vain rasvaa leivän päällä. Mutta ei se ole. Se on aamuja. Kiirettä. Rauhaa. kaikkea sitä.

Paljonko oivariinissa on kaloreita?

Oivariini kalorit 100g: 706 kcal Oivariini Vähärasvaisempi 100g: 507 kcal Oivariini Herkku 100g: 641 kcal Oivariini Vähärasvaisempi annos 10g: 53 kcal

Oivariini on suomalaisen aamupalapöydän pyhä kolminaisuus: voi, öljy ja katumus. Sen kalorimäärä on suoraan verrannollinen siihen, kuinka paljon iloa haluat elämääsi ja kuinka nopeasti haluat ostaa uudet housut.

Tavallinen Oivariini on rehellistä tavaraa. Se ei pyytele anteeksi olemassaoloaan. 706 kilokaloria sadassa grammassa on kuin pieni, kermainen energialataus, joka valmistelee sinut joko päivän töihin tai välittömään horrokseen sohvannurkkaan. Tämä on se versio, jota isoäitisi käyttäisi, koska "rasvassa se maku on". Ja oikeassahan hän oli.

Vähärasvaisempi versio on kuin laimennettu vitsi. Säästät melkein 200 kaloria, mutta samalla menetät osan sielustasi ja leipäsi kyvystä tuottaa aitoa onnea. Se on kompromissi, jonka teet järjellä, et sydämellä.

Se kuuluisa 10 gramman annos, 53 kilokaloria, on se määrä, jonka sipaiset näkkileivälle lääkärintarkastusta edeltävänä aamuna teeskennelläksesi hyveellisyyttä. Todellisuudessa kukaan ei käytä 10 grammaa. Se on myytti, kuten yksisarviset ja veronpalautukset.

Syvempi analyysi eri Oivariini-heimojen sielunelämästä:

• Täysrasvainen (n. 74 % rasvaa): Tämä on se aito ja alkuperäinen, synnin ja nautinnon lähde. Täydellinen uuden perunan kaveriksi, mutta vaarallinen kumppani pitkässä juoksussa, vähän kuin se hurmaava mutta täysin vastuuton exäsi. Maku on ylivoimainen, samoin sen vaikutus vyötärönympärykseen.

• Vähärasvaisempi (n. 58 % rasvaa): Kultainen keskitie. Tämän ostaja yrittää neuvotella itsensä kanssa: haluan makua, mutta en halua kuolla sydänkohtaukseen ennen viisikymppisiä. Minä ostan tätä ja valehtelen itselleni, että se on terveellistä. Toimii joka kerta.

• Extra-vähärasvainen (alle 40 % rasvaa): Tässä vaiheessa tuote lähinnä loukkaa voin ja öljyn muistoa. Rasvaa on niin vähän, että se on käytännössä keltaiseksi värjättyä vettä ja sakeuttamisaineita. Kaloreita on vähän, mutta niin on iloakin. Tämä on ihmisille, joilla on rautainen itsekuri tai jotka ovat luovuttaneet maun suhteen täysin.

Paljonko Oivariinissa on voita?

Oivariinissa on 65% voita. Se on Valion data. Maku on kuitenkin henkilökohtainen asia. Tuotteen kokonaisrasva on 75%. Voista on siis suurin osa siitä. Rypsiöljyä on 17%. Se on se toinen rasva. Antaa koostumuksen, tekee siitä levittyvän. Ei pelkkää voita. Ei mikään yllätys. Harva asia on täysin yhtä.

Tarkempi erittely:

• Voi: 65%
• Rypsiöljy: 17%
• Vesi
• Suola: 1,0%
• D-vitamiini

Elinkaari lyhyt. Leivälle ja sitten mahaan. Kaikki on ohimenevää. Paitsi ehkä rasva, joka tarttuu. Mieti sitä.

Voiko oivariiniä käyttää paistamiseen?

Kyllä, Oivariiniä voi käyttää paistamiseen. On jopa hieman hämmentävää, että tätä kysytään, ikään kuin kyseessä olisi jokin alkemiallinen salaisuus.

Valio Oivariini sopii paistamiseen, leivontaan ja leivän päälle.

Se on kuin voin ja öljyn salaa solmima liitto, jossa molempien parhaat puolet yhdistyvät ja huonot on lakaistu kätevästi maton alle. Pannulla se sihisee kuin salaliittoteoreetikko internetin foorumilla, mutta lopputulos on yleensä herkullinen. Eilenkin paistoin sillä kananmunat, eikä keittiö näyttänyt napalm-iskun jäljiltä.

Tässä miksi se toimii yllättävän hyvin, paremmin kuin pelkkä voi:

• Korkeampi savuamispiste kuin voilla. Rapsiöljyn ansiosta Oivariini ei pala karrelle yhtä nopeasti kuin se aito ja alkuperäinen maitorasvatiili. Tämä antaa anteeksi pienenkin herpaantumisen kokin tarkkaavaisuudessa.
• Maku on tallella. Saat sen voin ihanan, pähkinäisen maun ruokaan ilman täydellistä keittiökatastrofia ja palohälyttimen testausta.
• Levittyy ja sulaa tasaisesti. Ei tarvitse hakata jääkylmää voikimpaleita pannuun ja toivoa parasta. Oivariini on yhteistyökykyinen heti jääkaapista otettuna.

Valio tietenkin kehuu sen maasta taivaaseen lisäaineettomana ja luonnollisena valintana, ja miksipä ei, onhan se keltainen pyhättö jääkaapissa monelle tuttu.

Kyseessä on voi-kasviöljyseos. Normaali suolainen Oivariini sisältää 75 % rasvaa, josta 57 % on maitorasvaa (eli voita) ja 18 % rypsiöljyä. Tämä suhde on avain sen monikäyttöisyyteen. Se ei ole täydellinen friteeraukseen tai muuhun äärimmäisen kuumaan käsittelyyn, mutta peruspaistamiseen se on enemmän kuin pätevä.

Milloin Voimariini muuttui oivariiniksi?

Voimariini muuttui Oivariiniksi vuonna 2005. Sen kyllä muistan kirkkaasti, olin silloin juuri muuttanut omilleni, opiskelija-asuntoon, ja kaupassa käynti oli vielä vähän sellaista uuden oppimista. Menin Lidliin tai Prismaan, ja etsin sitä tutun näköistä keltaista pakettia. Se oli aina ollut meillä kotona, isä erityisesti tykkäsi Voimariinista leivän päällä.

Sitten se vain oli Oivariini. Olin vähän hämmentynyt ja jopa pettynyt. Miten niin nimi vaihtuu? Ajattelin, että onko tämä nyt joku huijaus, että onko sisältökin muuttunut? Paketti näytti samalta, mutta se nimi. Se tuntui oudolta suussa, Oivariini. Voimariini oli niin luonnollinen, voita ja margariinia, voimaa. No, ostin sen silti, kun siinä luki Valio ja näytti muuten samalta. Onneksi maku oli tuttu. Pieni helpotus, vaikka se vanha nimi jäi kaihertamaan mieltä pitkäksi aikaa.

Se oli joku tavaramerkkikiista, muistan siitä kuulleeni. Joku toinen tuote oli ehkä liian lähellä "Voimariini" nimeä. Harmittavaa, että vanha nimi piti vaihtaa pois tällaisen takia. Mutta onneksi nimi ei tosiaan pilaa tuotetta. Se on edelleen mun peruslevite, ollut jo vuosikymmeniä. Vaikka aluksi sitä ehkä kutsuikin vielä "Voimariiniksi", ihan vahingossa.

Tässä vielä vähän taustaa ja tietoa:

• Valio toi Voimariinin markkinoille alun perin jo vuonna 1979. Se oli mullistus monelle, kun tuli pehmeä voin ja kasviöljyn seos, joka levisi helposti kylmänäkin.
• Nimenmuutoksen syynä oli tosiaan pitkään jatkunut tavaramerkkikiista. Valion oli pakko muuttaa nimi, ettei syntyisi sekaannusta toisen yrityksen tuotteen kanssa.
• Oivariinin koostumus on pysynyt samana vuosikymmeniä, vaikka nimi muuttui. Se on juuri sitä tuttua sekoitetta voita ja rypsiöljyä.
• Se on edelleen yksi Suomen suosituimmista leipärasvoista, monessa kodissa se perusvalinta.
• Nykyään valikoimassa on myös kevyempiä versioita ja erilaisia pakkauskokoja, mutta se perinteinen keltainen paketti on aina se tunnistettavin.

Ja hei, toinen juttu, moni varmaan vieläkin kutsuu sitä Voimariiniksi, vaikka virallinen nimi on ollut Oivariini jo kohta kaksi vuosikymmentä. Se on sitä vanhan muistin voimaa. Kyllä ne asiat jäävät päähän.