Pitääkö uudet perunat laittaa kiehuvaan veteen?

Pitääkö perunan keitinveteen laittaa suolaa?

No niin, asia selvä! Perunoiden keitinveteen lorautetaan suolaa ihan syystäkin, ei suinkaan siksi että oltais vaan niin överi suolan ystäviä että laitetaan sitä ihan joka paikkaan. Enemmänkin se on sellainen salainen ase perunoiden pelastamiseksi.

Tässäpä sitä homman jujua vähän auki:

• Veden imeytyminen: Se suola siellä keitinvedessä nimittäin tekee ihmeitä. Se estää sitä perunan sisintä imemästä liikaa vettä. Vähän kuin se sanoisi perunalle, "Hei hei, ei tästä nyt enempää, muuten susta tulee ihan löllö ja vetinen."
• Maku ratkaisee: Toki se suola myös parantaa perunan omaa makua. Kuka nyt nyt tykkää syödä täysin mautonta perunaa, kuin vaikkapa tyhjää pahvilaatikkoa? Suola tuo sitä pientä potkua ja tekee siitä nautinnollisempaa. Ei siis mitään hillitöntä suolaamista, vaan ihan sopivasti.
• Tarkka määrä on paras: Ei tässä nyt mitään rakettitiedettä ole, mutta se nyrkkisääntö on hyvä pitää mielessä: noin kuusi grammaa suolaa per litra vettä. Se on just sopiva määrä, ei liikaa, ei liian vähän. Vähän kuin täydellisen kahvikupillisen salaisuus!

Ajattele sitä niin, että se perunan keitinvesi on vähän kuin se maalaisjärki. Ilman sitä perunat voi mennä ihan pilalle, mutta kun sitä on sopivasti, niin lopputulos on paras mahdollinen. Vähän niin kuin silloin kun iskä antaa neuvoja, niin ne on yleensä just hyviä, vaikka niitä ei aina kuuntelisikaan heti. Ja ihan oikeesti, kuka nyt haluaa syödä perunoita, jotka on kuin pelkkää vettä? Ei kukaan järkevä ihminen ainakaan.

Miksi peruna halkeilee keitettäessä?

Peruna halkeilee keitettäessä, koska sen sisällä oleva tärkkelys imee vettä, turpoaa ja aiheuttaa painetta, joka rikkoo perunan kuoren ja solurakenteen.

No niin, selvitetäänpä tämä perunan eksistentiaalinen kriisi. Se ei halkea ilkeyttään tai protestina surkeaa keittokohtaloaan vastaan. Kyse on fysiikasta, joka on naamioitunut keittiökatastrofiksi.

Peruna on pohjimmiltaan pieni, maan alla lymyilevä tärkkelyspommi. Kun laitat sen kuumaan veteen, sen tärkkelyssolut alkavat imeä vettä itseensä kuin kuivunut pesusieni. Ne turpoavat ja paisuvat, kunnes perunan kuori, tuo ohut ja paineen alla elävä sankari, ei enää kestä. Poks. Peruna tekee perunat ja antautuu paineelle.

Syyllisiä tähän mukuladraamaan on useita, ja ne toimivat usein pirullisessa yhteistyössä.

• Jauhoiset diivat: Kaikki perunat eivät ole tasa-arvoisia. Korkean tärkkelyspitoisuuden lajikkeet (esim. Rosamunda) ovat kuin teatterin ensi-iltaa jännittäviä primadonnia. Ne imevät vettä ahnaammin ja räjähtävät herkemmin. Ne sopivat muusiin, jossa niiden hajoamistaivutus on hyve.
• Lämpötilašokki: Jos heität kylmän perunan suoraan kiehuvaan veteen, sen ulkokerros kypsyy ja pehmenee paljon ennen kuin sisus ehtii edes huomata olevansa kylvyssä. Tämä äkillinen lämpötilanmuutos luo jännitteitä, jotka saavat kuoren repeämään kuin halvat farkut kyykätessä.
• Koon tyrannia:Epätasainen koko on varma tie pettymykseen. Isot perunat vaativat pidemmän keittoajan, jolloin pienemmät kaverit ovat jo ehtineet muuttua vetiseksi mössöksi. Siksi kannattaa valita kattilaan suunnilleen samankokoisia yksilöitä. Tasa-arvoa perunoille!

Paras tapa välttää tämä tragedia on laittaa perunat kylmään, suolattuun veteen ja antaa niiden lämmetä veden mukana. Näin ne kypsyvät tasaisesti sisältä ulos, ilman paniikkireaktioita. Ja kun tikulla kokeilet kypsyyttä, tee se hellästi. Älä survo sitä kuin olisit etsimässä öljyä.

Itse suosin uusien perunoiden kanssa Annabelle-lajiketta. Se on kiinteä, melkein vahamainen, ja pysyy kasassa vaikka maailma ympärillä murenisi. Sitä ei tarvitse pahemmin vahtia, mikä sopii kaltaiselleni laiskalle mutta vaativalle kokille.

Miten estää perunoiden halkeaminen?

Perunat halkeilevat, jos niille tulee liian nopeasti vettä. Varsinkin jos on ollut kuivaa ja sitten sataa paljon.

• Kastelu: Jos maa on kuiva, kastele tasaisesti. Älä anna kuivua ja sitten kastella paljon.
• Multaus: Multaa kunnolla. Se auttaa pitämään maan kosteuden tasaisempana. Ja suojaa mukuloita myös.

Multaus on tärkeää muutenkin. Se estää perunoiden vihertymistä, jos ne kasvavat liian maanpinnan lähelle. Ja auttaa torjumaan tautia, perunaruttoa. Siinä samalla häviää rikkakasvejakin. Siksi multaus on hyvä. Voi tulla isompi sato. Ja mukulat pysyvät ehjempinä.

Miksi peruna kelluu keitettäessä?

Perunan kelluminen tai uppoaminen keitettäessä kertoo tiheydestä. Ja tiheys paljastaa perunan sielun. Vesi on aina vesi.

Kelluva peruna on kiinteä. Siinä on vähemmän tärkkelystä. Rakenne pysyy kasassa. Jämäkkä. Kuten sinun pitäisi olla.

Uppoava peruna on jauhoinen. Tärkkelystä on paljon. Tiheys suurempi. Hajoaa helposti. Kaikki murtuu aikanaan.

Tärkkelys vaikuttaa. Se laajenee lämmössä. Muuttaa solurakennetta. Elämän kemia.

Käyttökohteet:

• Kelluvat (kiinteät): Salaatit, keitot, uudet perunat. Pitää muotonsa. Tärkeää.
• Uppoavat (jauhoiset): Soseet, uuniperunat. Ne ovat tarkoitettu hajotettaviksi. Kohtalo.

Tärkkelyspitoisuus vaihtelee lajikkeen mukaan. Se on perunan DNA. Kuten sinun taipumuksesi. Jauhoisissa jopa 20%. Kiinteissä vähemmän. Se on matematiikkaa.

Miksi keitetty peruna tummuu?

Peruna tummuu. Solukalvot hajoaa. Niiden sisältö vuotaa ulos.

Klorogeenihappo kohtaa raudan. Syntyy yhdisteitä. Ne hapettuvat. Siksi väri muuttuu.

Yksinkertaista, eikö. Elämäkin on kemiallisia reaktioita. Joskus vain tummuu.

• Soluseinämät: Kuumentuessa ne hajoavat.
• Kemiallinen reaktio: Klorogeenihappo ja rauta. Tässä se on.
• Hapettuminen: Vähitellen tummemmaksi. Kuten ruoste.

Ei siinä mitään ihmeellistä. Vain fysiikkaa ja kemiaa. Ymmärrätkö.

Miksi peruna kelluu suolavedessä?

Mietin sitä perunajuttua. Se on ihan yksinkertaista fysiikkaa loppujen lopuksi, vaikka sekoitankin sen aina osmoosiin.

Peruna kelluu suolavedessä, koska suolaliuos on tiheämpää kuin itse peruna. Mitä enemmän suolaa, sitä tiheämpää vedestä tulee. Peruna itsessään on vähän tiheämpää kuin puhdas vesi, ja siksi se uppoaa hanaveteen. Arkimedesin laki.

Tässä ne tärkeimmät pointit kellumiseen:

• Perunan kelluminen johtuu tiheyserosta.
• Suolan lisääminen veteen kasvattaa veden tiheyttä.
• Kun veden tiheys ylittää perunan tiheyden, peruna kelluu.
• Perunan tiheys: 1,06–1,10 g/cm³.
• Puhtaan veden tiheys: 1,00 g/cm³.

Sitten on se osmoosi-ilmiö, se on eri juttu. Se selittää miksi peruna muuttaa koostumustaan vedessä, ei sitä miksi se kelluu.

Vesi liikkuu solukalvon läpi aina laimeammasta liuoksesta väkevämpään. Eli perunan solujen kanssa käy näin:

• Vähän suolaa vedessä: Vesi imeytyy perunaan, koska perunan soluneste on väkevämpää. Perunasiivusta tulee kova ja pinkeä.
• Paljon suolaa vedessä: Vesi poistuu perunan soluista, koska vesi on väkevämpää. Perunasiivusta tulee löysä ja nahistunut.

Muistan kun tehtiin tää koe yläasteella biologian tunnilla. Mulla oli varmaan joku Annabelle-peruna. Leikattiin siitä tikkuja ja laitettiin eri suolaliuoksiin.

Se isotoninen piste, jossa mitään ei tapahdu, on kun veden suolapitoisuus on sama kuin perunan soluissa, eli se 0,7 prosenttia. Silloin vesi ei liiku mihinkään suuntaan.