Voiko 3 vuotta vanhoja marjoja syödä?

Okei, tässä vähän intiimimpi ja “ihmismäisempi” versio:

Voiko kolme vuotta vanhoja marjoja syödä? No, mietitäänpä…

“Ei suositella.” Tuo lukee aina pakastimen ovessa, ainakin mun päässäni, kun katson niitä puolukoita, jotka on todennäköisesti olleet siellä iäisyyden. Pakastetut marjat… ne on vähän kuin parisuhteet. Vuosi on vähän kuin “häämatka” – kaikki on ihanaa ja tuoretta.

No, virallisesti ne säilyvät parhaimmillaan sen vuoden pakastettuna. Mutta eikö me kaikki tiedetä, että “parasta ennen” ei ole sama asia kuin “menehtynyt”? Mun äiti aina sanoi, että “hajuaistit ja maalaisjärki” on parasta ennen -merkintää parempi mittari!

Kahden vuoden jälkeen… no, laatu alkaa jo vähän heiketä. Ne ei ehkä ole enää niin mehukkaita, eikä se maku ole enää ihan niin… bäm! Mutta usein ne on ihan ok vielä. Ehkä niistä ei enää tee smoothieta, mutta piirakkaan ne menee ihan hyvin.

Mutta kolme vuotta? Hmm… kolme vuotta on jo pitkä aika. Olen itsekin löytänyt sellaisia “muinaismuistoja” pakastimesta. Muistan, kun löysin kerran pussin mustikoita, jotka oli pakastettu silloin, kun esikoinen syntyi. Tai ainakin luulen niin, en oo ihan varma. Niiden maku oli… noh, sanotaanko, että se oli enemmänkin “muisto mustikasta” kuin aito makuelämys.

Ja turvallisuus… Se onkin juttu. Mitä pidempään marjat (tai mikä tahansa ruoka) on pakastettuna, sitä suurempi riski on sille, että ne ei enää ole turvallisia syödä. Bakteerit, homeet… ei kiitos. Ei ole sen arvoista pilata vatsaa, eihän?

Joten, vaikka ehkä teknisesti ne marjat ei ole “myrkyllisiä”, onko se sen arvoista? Onko kolmen vuoden ikäiset marjat enää edes nautinnollisia? Oikeasti, heitätkö niitä pakastepullia edes suuhun vai päätyvätkö ne biojätteeseen? Ehkä kannattaa investoida uuteen pussiin tuoreita marjoja ja nauttia niistä täysillä. Elämä on liian lyhyt huonoille marjoille, eikö? 😉