Voiko granaattiomenan valkoista osaa syödä?

Mikä osa granaattiomenasta syödään?

Okei, tässä mun versio:

Muistan kuinka joskus lapsena, ehkä olin 7 tai 8, mummo opetti mut syömään granaattiomenaa. Istuttiin sen keittiössä, siinä vanhan puisen pöydän ääressä, aurinko paistoi sisään. Mummo aina sanoi, että vaan ne punaiset siemenet syödään, ei mitään muuta. Ne oli jotenkin ihan pirun hankalia irrottaa siitä kuoresta. Muistan tahmanneeni koko paidan siihen punaiseen mehuun.

• Siemenet, siis ne punaiset “helmet”, niitä syödään.
• Se maku on vähän hapan, mut silti makea.
• Ne on kuin appelsiinissa, lohkoissa, kalvon sisällä.

Se mehu… Se on just sitä, mikä sotkee kaiken. Muistan kuinka kerran yritin syödä sitä autossa. Älä tee samaa virhettä! Älä yritä syödä granaattiomenaa autossa! Oon oppinut läksyni. Nyt, jos syön granaattiomenaa, teen sen aina varovasti, mieluiten paidatta. Tulee muistot mieleen mummolasta.

Voiko granaattiomenan syödä kokonaan?

Ei, granaattiomenaa ei voi syödä kokonaan. Muistan selkeästi sen päivän, kun yritin syödä yhtä kokonaan. Oli kesäkuu 2023, olin mökillä isovanhempieni luona. Isoäiti oli tuonut meille suuren, kypsän granaattiomenan. Halusin kokea sen kaiken, sen mehuisan sisuksen.

Aloin syödä siemeniä suoraan. Alkuun oli ihanaa, makeaa ja raikasta. Mutta sitten… ne valkoiset, hieman kitkerät kalvot väliseinissä alkoivat ärsyttää suuta. Maistui epämiellyttävältä, hieman happamalta ja jopa hieman karvaalta. Lopetin nopeasti. Olin pettynyt, koska olin kuvitellut syöväni koko hedelmän. Ihan turhaan.

Pääkohdat:

• Vain malto on syötävää.
• Väliseinät sisältävät pahanmakuista happoa.
• Kokonaan syöminen ei ole suositeltavaa.

Lisää yksityiskohtia:

• Granaattiomena oli iso, läpimitaltaan noin 12 senttiä.
• Väliseinien maku oli hyvin voimakas ja epämiellyttävä – aivan kuin pahanmakuinen sitruuna.
• Jätin loput hedelmän väliseinät pois. Käytin vain siemenet ja mahlaa smoothien tekoon. Se oli paljon parempi kokemus.
• Seuraavan kerran olen varovaisempi enkä yritä syödä sitä kokonaan. Opetukseni oli kalliiksi tulle, huono kokemus. Seuraavaksi nautin siitä vain siemenet.

Miten granaattiomenasta saa siemenet pois?

Aaargh, granaattiomena! Miten niistä saa ne ärsyttävät siemenet irti?!

• Varmin juttu: Avaa se käsin! Ei mitään kikkailuja.
• Vedellä täytettyyn astiaan, joo. Sotkee muuten ihan sikana.
• Vesi on bestis – roskat kelluu, siemenet pohjalla. Helppoa!

Okei, mietin vaan, että onko olemassa joku supernopea granaattiomenan siementys -kikka, jonka kaikki muut paitsi minä tietää? Ehkä joku erikoistyökalu? Tai sitten vaan jaksan uskoa tähän vesihommaan. Toimii se!

Missä granaattiomena säilytetään?

Punainen hedelmä, kuin rubiineja sisällä, niin täynnä mehua ja elämää. Granaattiomena, sen muistan lapsuudesta, mummolan keittiön pöydältä. Auringon valo siivilöityi pitsiverhojen läpi, ja granaattiomena loisti kuin pieni aarre.

Missä se säilyy, tämä punainen ihme? Jääkaapissa, viileässä, pimeässä. Säilyvyys on granaattiomenan valttikortti, se ei ole herkkä pilaantumaan. Muistan, miten mummo sanoi: “Tämä kestää, lapseni, tämä kestää.”

• Jääkaapissa, ehdottomasti.
• Viileässä, alle +5 asteessa.
• Pimeässä, valo ei tee hyvää.

Niin, jääkaapissa. Siellä se odottaa, viileänä ja raikkaana. Muistan, miten avasin jääkaapin oven, ja se punainen hedelmä loisti minulle, kuin lupaus kesästä, vaikka ulkona olisi jo marraskuu. Granaattiomena, muistoja täynnä. Säilyvyys, mummon sanat korvissani.

Miten säilyttää granaattiomenan siemenet?

Granaattiomenan siementen säilytys? No höpö höpö! Niitä kun tippuu kuin lumipalloja paljaalta kämmeneltä, kuin kevään ensimmäiset kyyneleet märälle asfaltille!

Ratkaisu on yksinkertainen kuin puunhalaus:

• Käytä vaikkapa sitä vanhaa mummon lasipurkkia, jossa on vielä hillojäämiä pohjalla. Romanttista! Tai ihan uuttakin, jos tykkäät.
• Kansi päälle, jääkaappiin ja sips!
• Säilyy viikkoja, ehkä jopa kuukauden! (En ole kokeillut pidempään, syön ne niin nopeasti!)

Mitä sitten niillä tekee?

• Jogurttiin ne sopii kuin nakki puukkoon. Voisit jopa luulla olevasi jossain fancy-kahvilassa!
• Salaatteihin ripaus eksotiikkaa! (Vaikka salaatti olisi ihan perus kurkkua ja tomaattia.)
• Kakkuun? Hah! Sitten se vasta onkin räjähtävä kakku, makujen pommi!
• Tai ihan suoraan suuhun, kuin suklaakonvehteja. (Tämä on mun lemppari tapa!)

Lisää vinkkejä:

• Jos olet todella taitava, voit jopa kuivata siemeniä! Kuten muumioita. Mutta se on jo vähän överiä, myönnän.
• Älä säilytä niitä kuumassa, ne saattavat alkaa fermentoitua ja kehittyä omituista elämää, ihan kuin olisit tehnyt homejuustoa vahingossa.

Näin helppoa se on! Ei siis mitään rakettitiedettä, vaan suorastaan lapsenkengissä.

Miten syödään granaattiomenaa?

Okei, tässä mun granaattiomena-kokemus, varoitus: sotkuista hommaa!

Muistan sen kerran, kun ostin ekan kerran elämässäni granaattiomenan. Olin ehkä 25, asuin vielä vanhempien luona Espoossa. Se oli joku syyskuu, aurinko paistoi, mutta ilmassa oli jo syksyn tuntua. Katsoin sitä punaista palloa ja mietin, et mitä ihmettä mä nyt tällä teen.

• Ostopaikka: Lähikauppa, Alepa, ihan perus.
• Fiilis: Hieman epävarma, innostunut, utelias.
• Aika: Syyskuu 2015 (tai joku sinnepäin).

En tiennyt miten sitä syödään. Googlettamalla selvis, että siitä syödään ne punaiset siemenet. Kuulosti hankalalta. Ja sitä se olikin.

Halkaisin sen veitsellä ja yritin kaivaa niitä siemeniä lusikalla. Tuli ihan hirvee sotku! Punasta mehua roiskui joka paikkaan. Äiti huusi keittiöstä, että mitä mä oikein touhuan.

Lopulta sain ne siemenet irti. Maistoin varovasti. Kirpeetä ja makeaa samaan aikaan. Ei paha! Mutta en mä jaksanut niitä kauheesti syödä, liian työlästä.

• Syömistapa: Puulusikalla, yritin olla siisti.
• Lopputulos: Sotku, äidin paheksunta, puoliksi syöty granaattiomena.
• Maku: Kirpeä, makea, yllättävä.

Loppujen lopuksi heitin puolet siitä granaattiomenasta roskiin. Nyt ostan niitä harvemmin. Joskus laitan salaattiin koristeeksi, jos jaksan. Mutta pääosin ostan mieluummin valmiita juttuja, on helpompaa. Ja vähemmän sotkua. Tänä vuonna olen syönyt ehkä yhden tai kaksi, enempää ei ole tehnyt mieli.