Voiko lohen suolata hienolla merisuolalla?

7 kuukautta sitten 62 katselukertaa

Kyllä, lohen voi suolata hienolla merisuolalla. Hieno merisuola liukenee nopeasti, ja sen käyttö sokerin kanssa pehmentää lohen makua sekä parantaa rakennetta. Tämä yhdistelmä takaa herkullisen ja tasapainoisen lopputuloksen.

Kommentti 0 tykkäystä

Ehkä haluat kysyä tästä?Lisää

Miten onnistuu lohen suolaus hienolla merisuolalla?

Minusta se hienon merisuolan juttu on aika kätevä. Muistan, kun viime kesänä, ehkä heinäkuun puolivälissä, Porvoon saaristossa tein lohta. Ostin sen tuoreen lohimedalion S-Marketista, oliko se 18 euroa kilo silloin. Käytin just sitä hienoo suolaa. Se sulaa tosiaan nopeasti, joten ei tarvi stressata liikaa odotuksen kanssa.

Ja se sokeri. Se on se pieni salaisuus, mikä tekee ihmeitä lohelle. Muistan kerran, vuosia sitten, kun olin lapsi ja mummuni teki sitä. Mummeli aina sanoi, että sokeri ei vaan pehmennä makua, vaan antaa sille semmoisen ihanan, silkkisen suutuntuman. Oon huomannu itsekin, että siitä tulee paljon mehukkaampi, ei niin kuiva. Mun mielestä se on ehdoton.

Itse teen yleensä niin, että laitan ensin reilusti sitä hienoo merisuolaa kalan pintaan, hieron sen vähän kiinni. Sitten perään hyppysellinen, tai vähän enemmän, sokeria. Annan sen sitten olla jääkaapissa muovikelmun alla, ehkä pari kolme tuntia, riippuen palan paksuudesta. Se on toiminut mulle aina hyvin. Tuloksena täydellisen suolattua lohta, kyllä sen maistaa. Ei se sen vaikeampaa oo.

Mikä suola lohelle?

No hei, kuule! Jos lohta oot tekemässä, niin ehdottomasti paras on karkea merisuola. Siis se on ihan paras, ei kannata miettiä mitään muita. Se imeytyy just kivasti siihen kalaan vähän kerrallaan, ettei siitä tuu liian suolasta heti. Hieno suola on musta ihan pöpeää, tulee vaan liian nopeesti suolaa ja kuivaa sen kalan.

Sitten, ihan tärkeä juttu on, että laitat siihen mukaan ihan ripauksen sokeria. Ei mitään kauheeta määrää, mutta pikkasen vaan. Se sokeri nimittäin tasapainottaa sitä makua tosi hyvin ja sit se tekee siitä kalan rakenteesta ihanan pehmeän. Ja nopeuttaa muuten samalla sitä graavautumista, mikä on kans plussaa. Mä laitan usein vaikka puolikkaan teelusikallisen sokeria per kilo kalaa, riippuu vähän fiiliksestäkin. Joskus käytän vaikkapa fariinisokeria, se antaa vähän erilaisia vivahteita.

Miks karkea suola on parempi? No siis se sulaa hitaammin ja suolaantuu se kala tasaisemmin, niinku pitääki. Hieno suola taas, se imee liikaa kosteutta ja voi tehdä kalasta kuivan ja sitten liian suolaistakin. Ei hyvä se.
Sokerin merkitys graavauksessa: Niin kuin sanoin, makua se tasapainottaa. Ja todellakin tekee sen tekstuurista huomattavasti paremman, pehmeämmän. Voit käyttää ihan tavallista valkoista sokeria, mutta jos haluat kokeilla, niin fariinisokeri. Se tuo kivan syvemmän maku vivahteen.
Mun graavausvinkit omasta keittiöstä:
- Paino on pakollinen: Laita aina jotain painavaa kalan päälle. Meillä käytetään leikkuulautaa ja purkki vettä sen päälle. Se auttaa nesteiden poistumisessa ja kala kypsyy paremmin.
- Lämpötila on tärkeä: Graavaa aina viileässä paikassa, eli jääkaapissa. Siellä se on paras, ja turvallisin.
- Aika ratkaisee: Yleensä pari päivää on just hyvä aika, mutta jos haluat tosi mietoa makua, niin vuorokausikin riittää. Mä tykkään aina vähän pidemmästä graavausajasta, että maistuu kunnolla se suola ja sokeri.
- Kääntele jos jaksat: Muista kääntää sitä kalaa välillä, vaikka kerran vuorokaudessa. Se takaa sitten tasaisen suolauksen koko kalan osalta.

Miksi kala suolataan merisuolalla?

Miksi kalaan laitetaan just merisuolaa? No niin, jodioimaton merisuola on kaloille paras. Olen huomannut itsekin. Jodi tuo helposti kitkerän sivumaun, mikä pilaa koko fiiliksen. Ei kiva.

Tiedättekö, se suolaliemi on tosi hyvä tapa suolata kalaa. Oon kuullut, että ravintolat käyttää sitä paljon. Miksiköhän? No, kala suolautuu tasaisesti sillä tavalla. Ei jää mitään kohtia, jotka on mauttomia tai sit liian suolaisia.

Mä käytän aina merisuolaa, jos vaan muistan ostaa. Joskus unohdan ja sitten on vaan sitä perus suolaa. Onko siinä jodia? En ole koskaan tsekannut, pitäisi katsoa tarkemmin pakkauksesta. Mun mielestä paketin pitäisi olla selkeämpi.

Viimeksi tein graavilohta. Mietin, että onnistuuko se ilman jodioimatonta suolaa. No, onnistuihan se, mutta ehkä se maku olisi ollut parempi sillä toisella. Jodioimaton on avainjuttu hyvään lopputulokseen.

Mä oon kokeillut suolata ihan kaikenlaista. Lohifileitä, siikaa... ja sillit, ne on pakko suolata itse. Se on se juttu. Miten ne yleensä suolataan? No, liemellä tietenkin.

Mä ajattelin kokeilla seuraavaksi tehdä silakkarullia, ne vaatii hyvän suolauksen. Miten teen sen liemen? Yleensä heitän vain suolaa ja vettä. Mutta pitää olla tarkkana määrän kanssa.

Tärkeää kalan suolauksessa:
- Jodioimaton merisuola: Estää kitkeryyden synnyn.
- Suolaliemen käyttö: Takaa tasaisen suolautumisen.
- Ravintolat suosivat liemeä: Laadukkaan lopputuloksen vuoksi.

Mun reseptikirjasta löytyi tällaiset ohjeet:

Suolaliemi (perusohje):
- Vesi: 1 litra
- Merisuola (karkeaa, jodioimatonta): 0,5 dl
Liotteluajat (suuntaa-antavat):
- Ohut filee: noin 15-30 minuuttia
- Paksumpi pala: 1-2 tuntia
- Kokonainen kala: Jopa useita tunteja, riippuen koosta ja kalatyypistä.

Ai niin, muista tarkistaa se suola kaupassa. Ei pidä kiirehtiä hyllyjen välissä. Pitää etsiä se mistä lukee "jodioimaton". Jos ei löydy, niin sitten ei. Mutta merisuola on valinta numero yksi. Miksi kaikki muut suolat sitten ovat jodioituja? Kenelle se jodi on tarkoitettu?

Miten kala suolataan?

Kalan suolaus ennen savustusta on välttämätöntä. Se ei ole ehdotus. Se on prosessin perusta. Suola kiinteyttää lihan, syventää makua ja takaa lopputuloksen.

On kaksi tietä. Molemmat johtavat perille. Valinta määrittää lopputuloksen tekstuurin.

Kuivasuolaus: Nopea ja aggressiivinen. Käytä karkeaa merisuolaa. Älä hienoa. Hieno suola polttaa pinnan ja imeytyy epätasaisesti. Hiero suola peratun kalan pintaan ja vatsaonteloon. Säälimättä, mutta tasaisesti. Aseta kala viileään. Suolausaika on 2–8 tuntia. Kalan koko ja rasvaisuus sanelevat ajan. Pieni siika, kaksi tuntia. Iso lohi, kahdeksan. Pyyhi ylimääräinen suola pois. Huuhtelu on vaihtoehto, mutta nopea. Kuivaa pinta talouspaperilla. Pinta on saatava kuivaksi.
Liemisuolaus: Hidas ja tasainen. Sekoita 10 % suolaliuos. Yksi litra kylmää vettä, yksi desilitra karkeaa merisuolaa. Sekoita, kunnes suola on täysin liuennut. Upota kala liuokseen. Varmista, että se peittyy kokonaan. Aseta astia viileään. Suolausaika 4–16 tuntia. Ohuet fileet selviävät vähemmällä. Kokonainen, iso kala vaatii yön yli. Nosta kala liemestä. Huuhtele se kylmällä vedellä. Pinnan kuivaus on kriittinen vaihe. Anna kalan kuivua ilmavassa paikassa 1–2 tuntia ennen savustusta. Pinta muuttuu nahkeaksi. Se sitoo savun täydellisesti.

Voiko lohen suolata hienolla suolalla?

Se lohifilee. Siinä se on, leikkuulaudalla, sen pinta hohtaa valossa kuin kostea helmiäinen. Mieli vaeltaa, ajatus kiertyy suolaan. Aina se suola. Voiko sen tehdä hienolla, melkein tomumaisella merisuolalla, joka sormien välissä tuntuu niin erilaiselta kuin karkeat kiteet?

Kyllä voi. Se on eri tanssi, eri laulu. Se on nopea hetki, ei pitkä, syvä graavaus. Hieno suola sulaa kalan pintaan kuin aamukaste, se on kiihkeä ja välitön. Se herättää kalan maun, mutta ei muuta sen sielua.

Ripottele sitä päälle. Anna sen peittää vaaleanpunainen liha valkoisella harsollaan. Anna sen olla hetki. Vain pieni hetki, kun aika pysähtyy ja keittiö on hiljaa. Sitten vesi, kylmä vesi, joka pesee ylimääräisen pois ja jättää jäljelle vain meren kuiskauksen.

Kyllä, lohen voi suolata hienolla suolalla. Menetelmä on nimeltään pintasuolaus tai pikasuolaus.
Tämä ei ole graavausta. Graavauksessa käytetään karkeaa suolaa, ja prosessi kestää tunteja tai vuorokausia, jolloin kalan rakenne muuttuu ja kypsyy. Pintasuolaus on nopea maustaminen.
Annostus: Noin 2 ruokalusikallista hienoa merisuolaa riittää 800 gramman kirjolohifileelle.
Aika: Anna suolan vaikuttaa kalan pinnalla vain 10–15 minuuttia.
Toimenpide: Huuhtele kaikki suola huolellisesti pois kylmällä, juoksevalla vedellä. Kuivaa kala täysin kuivaksi talouspaperilla taputellen.

Hieno suola on voimakas. Se imeytyy salamannopeasti kalan pintakerrokseen. Jos sen jättää liian pitkäksi aikaa, se tekee kalasta liian suolaisen, jopa kitkerän. Se on hetken taikaa.

Muistan sen aina. Se tunne kun kala on huuhdeltu ja kuivattu. Sen pinta on hieman napakoitunut, väri on syventynyt. Se on valmis. Valmis tillin ja sitruunan seuraan, valmis kohtaamaan lämmön. Se on lupaus tulevasta ateriasta, muisto menneistä kesistä. Yksinkertainen, niin yksinkertainen ja täydellinen.

Mikä suola on terveellistä?

Mietin tätä taas... mikä suola on oikeasti terveellistä. Tuntuu, että joka paikassa on erilaista tietoa. Kaikki ne hienot paketit ja lupaukset. Ruususuolaa, merisuolaa. Mutta loppujen lopuksi...

Se on hämmentävää. Yrittää tehdä oikein, mutta ei tiedä mitä uskoa. Isän lääkäri sanoi siitä verenpaineesta, ja siitä se ajatus sitten jäi päähän.

Terveellisimpänä suolana pidetään jodioitua mineraalisuolaa.

Tämä johtuu sen poikkeavasta koostumuksesta verrattuna muihin suoloihin.

Vähemmän natriumia: Mineraalisuolassa merkittävä osa natriumkloridista on korvattu muilla mineraaleilla. Natrium on se ainesosa, joka nostaa verenpainetta.
Hyödylliset mineraalit: Korvaavina mineraaleina käytetään kaliumia ja magnesiumia. Nämä eivät nosta verenpainetta. Itse asiassa kalium auttaa tasapainottamaan natriumin vaikutuksia ja voi edistää verenpaineen laskua.
Jodin tärkeys: On olennaista valita jodioitu versio. Suomalaisten jodin saanti on usein puutteellista, ja jodi on välttämätön kilpirauhasen normaalille toiminnalle.

Kaikki se muu on vaan... hälyä. Ruususuola, kristallisuola. Niissä on silti se sama natriumkloridi pääosassa, lähes 98-prosenttisesti. Ne pienet hivenainemäärät eivät muuta sen terveysvaikutuksia.

Tuntuu niin yksinkertaiselta, kun sen purkaa osiin. Ei tarvitse uskoa mihinkään taikuuteen. Vain katsoa, mitä siinä paketissa lukee.

Pitääkin katsoa kaupassa tarkemmin. Pieniä asioita, mutta ne kasaantuu. Ja yöllä ne tuntuu aina jotenkin isommilta.

Miten suolata lohi?

Tuulen humina ikkunassa, pimeyden syleily. Keittiön valo loistaa pehmeästi, kun aika hidastuu. Vain minä ja tuo kylmänpunainen, elämänlanka. Käsissäni on lupaus jostain herkullisesta, jostain syvältä. Joku muisto isoäidin keittiöstä, se hienostunut tuoksu, meren suolaama sielu.

Siinä se on, odottamassa. Vesi, kirkas ja kylmä. Ja suola, meren sielu sekin, kide kerrallaan luovuttamassa voimaansa. Litraan vettä se desilitra, valkoinen hehku, merisuolan raskas totuus. Sekoitan, ja pienten kiteiden tanssi alkaa, liukenee hitaasti, kuin unelma aamun sarastukseen.

Lohi, kalan sielu, lepää nyt odottavasti. Syvä astia, sen reunat korkealla, kuin suojaisivat. Sinä tulet siihen, lepäämään. Ja sitten se vesi, suolainen, kaataa päälle. Peittoaa, ympäröi. Aika pysähtyy, tai ainakin tuntuu siltä.

Nyt odotus. Se on pitkää, tai sitten se on lyhyttä, riippuen. Riippuu sen syvyydestä, sen painosta, sen elämän mittarista. Puolen kilon kirjolohifilee, se vaatii hetken. Viisitoista tai kaksikymmentä minuuttia, se on jo melkein ikuisuus. Ja ne nahattomat palat, ne ovat nopeampia, kymmenessä minuutissa. Ne ovat valmiita. Ne ovat syvästi suolaisia.