Voiko suolan korvata merisuolalla?

7 kuukautta sitten 43 katselukertaa

Mineraalisuola vs. Merisuola: TerveysnäkökulmaKyllä, merisuola voi korvata ruokasuolan, mutta mineraalisuolalla on terveysetu. Vaikka joidenkin mielestä merisuola tai sormisuola maistuvat paremmalta, mineraalisuolan matalampi natriumpitoisuus on merkittävä etu. Verenpaineongelmista kärsiville mineraalisuolaa suositellaan merisuolan sijaan.

Kommentti 0 tykkäystä

Ehkä haluat kysyä tästä?Lisää

Voiko tavallisen suolan korvata merisuolalla ruoanlaitossa?

Mä oon vaihtanu tavallisen suolan melkein kokonaan merisuolaan. Se on jotenki... rouheampaa ja maku tuntuu puhtaammalta, varsinkin kun keittää perunoita tai tekee pastavettä. Siihen se sopii täydellisesti.

Mutta on siinä eroja. Sormisuola on ihan oma juttunsa, sitä mä käytän vaan viimeistelyyn, vaikka hyvän pihvin päälle suoraan lautasella tai kesätomaattien siivuille. Siinä se rouskuu kivasti. Merisuola taas on mun yleissuola, se toimii melkein missä vaan.

Sitten on tää mineraalisuola. Isäni joutu vaihtamaan siihen verenpaineen takia jo vuosia sitten, ja siit se tarttu mullekki. Käytän sitä nykyään arjen perusruoanlaitossa.

Aluks se mineraalisuola, siis se Pansuola mitä ostin K-Marketista joskus viime keväänä, maistu vähän oudolta, ehkä vähän metalliselta. Mutta siihen tottuu tosi nopeesti. Nykyään laitan sitä kaikkiin patoihin ja kastikkeisiin, eikä kukaan perheessä oo huomannut mitään eroa.

Eli joo, ehdottomasti voi korvata. Mä pidän kaikkia kolmea kaapissa ja käytän tilanteen mukaan, ei siinä oo yhtä ainoaa oikeeta tapaa. Se on ihan fiiliksestä kiinni.

Millä voi korvata suolan?

Jahas, lääkäri taas paasasi, että verenpaine on kuin Vesuviuksen huippu juuri ennen purkausta. Suola pitäisi kuulemma heivata sinne, minne päivä ei paista. Mutta miten ruoasta saa maistumaan muulta kuin märältä sanomalehdeltä ilman sitä pirun natriumkloridia?

Ei hätää, kyse on vain aivojen totaalisesta harhauttamisesta. Makuhermoja pitää hämätä niin ovelasti, että ne unohtavat koko suolan olemassaolon. Se on kuin taikurin temppu: heilutetaan toisella kädellä värikästä huivia, kun toinen käsi tekee sen oikean työn.

Tässä arsenaali, jolla käyt sotaan mauttomuutta vastaan:

HAPOKKUUS: Sitruunan tai limen mehu on kuin piristysruiske kuolleelle ruoalle. Lorauta kalakeittoon tai salaattiin, niin johan alkaa tapahtua. Etikat toimivat myös, ihan mikä vaan omenaviinietikasta balsamicoon. Se on ruoan herätyskello.
YRTIT JA MAUSTEET: Tuoreet yrtit ovat aivan oma lukunsa. Ne ovat kuin pieniä vihreitä ilotulitteita suussa. Kuivatutkin käyvät, mutta ne ovat vähän kuin se serkku, joka tulee juhliin myöhässä ja on jo vähän nuutunut. Rosmariini, timjami, basilika, oregano – koko paletti käyttöön.
POTKUA JA POLTETTA:Chili, cayennepippuri ja savupaprika eivät korvaa suolaa, ne potkaisevat oven sisään ja huutavat niin kovaa, että unohdat koko suolan olemassaolon. Erityisesti savupaprika tuo sellaista syvyyttä, että luulet syöväsi jotain aivan laitonta.
SUOLATTOMAT MAUSTESEOKSET: Kaupan hyllyltä löytyy näitä, mutta lue tuoteseloste kuin piru Raamattua. Monesti niihin on piilotettu suolaa ovelammin kuin pääsiäismuna risukkoon.
UMAMI – SE VIIDES MAKU: Tämä on se salainen ase. Sitä löytyy luonnostaan tomaatista (erityisesti pyreestä), sienistä (kuivatut herkkutatit!), soijakastikkeesta (vähäsuolaisena versiona) ja ravintohiivahiutaleista. Ripottele hiutaleita popcornin päälle, niin et enää muuta kaipaakaan.
SIPULIPERHE: Valkosipuli ja kaikki maailman sipulit, paahdettuna, kuivattuna jauheena tai tuoreena. Ne tuovat ruokaan pohjan ja makeutta, kun niitä kärventää pannulla tarpeeksi kauan. Kärsivällisyys palkitaan, kuten aina.

Ja sitten on se virallinen huijaus: mineraalisuola. Siinä osa natriumista on korvattu kaliumkloridilla. Maistuu melkein suolalta, jos siristät silmiäsi ja toivot oikein kovasti. Vähän kuin alkoholiton olut – ajaa melkein asiansa.

Mikä ero on merisuolalla ja suolalla?

Muistan sen maun, kesäpäivän jälkeen, kun meri on kuivunut iholle. Se on suolaa, paljaana ja aitona. Auringon ja tuulen jättämä lahja. Sellaista on merisuola.

Tavallinen suola tuntuu toiselta. Se on terävää, puhdasta, melkein ankaraa. Riisuttu kaikesta muusta paitsi ytimestään. Se on vain maku, ei muistoa.

Mutta merisuola… se kantaa mukanaan kaikua aalloista. Siinä on jäljellä ripaus merta, tuulta ja aurinkoa. Siksi se maistuu pehmeämmältä, elävämmältä. Se ei ole vain ainesosa, se on tarina. Tarina paikasta, josta se on syntynyt.

Ne kiteet sormien välissä. Epätäydellisiä, rosoisia, jokainen omanlaisensa. Kuin pieniä muistoja valtamerestä. Pöytäsuola on vain valkoista pölyä. Tehokasta, mutta sielutonta.

Merisuolan valmistus: Valmistetaan haihduttamalla merivettä auringon lämmön ja tuulen avulla matalissa altaissa. Prosessi on hidas ja luonnonmukainen. Puhdistus on minimaalista, jotta mineraalit säilyvät.
Pöytäsuolan valmistus: Louhitaan maanalaisista suolakaivoksista tai valmistetaan teollisesti puhdistamalla merivettä tai suolaliuosta. Prosessissa poistetaan lähes kaikki muut mineraalit paitsi natriumkloridi.
Koostumus ja maku: Molemmat ovat pääasiassa natriumkloridia (yli 97 %). Merisuolaan jää pieniä määriä hivenaineita ja mineraaleja, kuten magnesiumia, kalsiumia ja kaliumia. Nämä antavat sille monivivahteisemman ja pehmeämmän maun.
Jodi: Pöytäsuolaan lisätään usein jodia struuman ehkäisemiseksi. Merisuola sisältää luonnostaan jodia, mutta määrä on hyvin pieni ja vaihteleva, eikä se riitä täyttämään päivittäistä saantisuositusta.
Rakenne ja käyttö: Merisuola on usein karkeampaa ja sopii erinomaisesti ruoan viimeistelyyn, lihan suolaamiseen ja grillaukseen. Sen kiteet rouskuvat suussa. Hienoksi jauhettu pöytäsuola liukenee nopeasti ja sopii leivontaan ja keittämiseen.

Ei se terveysero ole suuri. Ne mineraalit siinä ovat niin pieniä pitoisuuksia. Mutta se tunne. Se on se ero. Kuin ripottaisi ruokaan pienen palan rantaa, pienen hetken, jolloin aurinko kosketti merta. Toinen on tarina, toinen on vain suolaa. Niin se vain on.