Voiko tonnikalaa syödä raakana?

Onko tonnikalaa turvallista syödä?

Siis tonnikala. Joo siis tonnikala, kai se on ihan ok syödä. Yksi purkki viikossa ei oo mikään juttu. Mutta sitten jos sitä vetää joka päivä, niin ei oo hyvä. Siinä on jotain elohopeaa, tai siis metallia, joka ei oo terveellistä.

• Säännöllinen tonnikalan syönti: Altistaa elohopealle.
• Yksi purkki viikossa: Turvallista.

Santa Cruzin yliopiston jengi on tutkinut tätä, ja kuulemma moni ei tiedä tätä. Opiskelijat kuulemma syö sitä joka päivä. Mietin vaan, että miten ne on päätyneet siihen tutkimukseen? Oliko joku kysely vai jotain?

Tää on siis ihan totta, ei mitään hölynpölyä.

Tässä jotain listattuna:

• Elohopeapitoisuus: Suurempi isoissa tonnikalalajeissa.
• Terveysriskit: Hermoston ja kehityksen ongelmat.
• Suositus: Vaihtele tonnikalan syöntiä muiden kalojen kanssa.

Ei oo siis mitään "ehkä" tai "luultavasti". Ihan varmasti se on noin.

Voiko tonnikalan syödä suoraan purkista?

Tonnikala purkista. Kyllä voi. Sitten vaan syömään. Ei tarvitse mitään.

Paperikääreissä olevat usein odottavat lämpöä. Pelti ei. Pelti on pelkkä suoja, ei keitin. Elämä on yksinkertaista, jos ei tee siitä hankalaa.

Tuoretta voisi käsitellä enemmän. Vähän vaivaa, sitten sushia. Tai ei. Makukysymys. Tai mukavuuskysymys.

• Tonnikala purkista: Syö suoraan. Ei sen kummempaa.
• Paperikääreet: Usein vaativat kypsennystä.
• Peltipurkit: Sisältö on yleensä valmista syötäväksi.
• Tuore tonnikala: Monipuolinen. Sushia, jos huvittaa. Tai vain sellaisenaan.

Aika moni asia on syötävissä sellaisenaan, jos vain uskaltaa. Todellisuus ei aina vastaa odotuksia, mutta se on myös osa hauskuutta. Ei kaiken tarvitse olla täydellistä.

Tosin onhan sekin totta, että jotkut jutut vain maistuvat paremmilta kuumana. Tai kylmänä. Tai tietyllä tavalla valmistettuna. Maailma on täynnä makuja ja tapoja. Ja mikä tärkeintä, on vapaus valita.

Jokainen päivä on mahdollisuus kokeilla jotain uutta. Tai palata vanhaan tuttuun. Vain oma mieli voi asettaa rajat. Tai ehkä ei sekään.

Purkkitonnikala on nopeaa. Se on helppoa. Se on ruokaa. Sitä voi syödä. Siinä kaikki. Ei tarvitse liikaa analysoida.

Mitä tonnikalaa on purkissa?

Purkkiin päätyy usein boniittia, se on vähän kuin tonnikalan serkku, ei mikään ihan puhdasverinen tonnikala. Se varsinainen, se Thunnus thynnus, se on se kuningas, Atlantin sinievätonnikala. Kuin suuri, mahtava urheilija kalojen joukossa, sen voimasta ja koosta voi vain unelmoida.

Joten kun availet sitä purkkia, muista että se saattaa olla vähän "huijari", mutta silti kelvollista evästä. Boniitti on yleisempi, koska se on helpompi pyydystää ja siten edullisempi. Se on vähän kuin ostaisit nimikkopaidan sijaan fanipaidan, mutta silti nautit pelistä.

• Boniitti: Tonnikalan "pikkuserkku", usein purkeissa.
• Thunnus thynnus (Atlantin sinievätonnikala): Se aito, arvostettu tonnikala.
• Syyt eroon: Saatavuus ja hinta tekevät boniitista suositumman säilykkeissä.

Saako purkki tonnikalaa syödä raskaana?

Kyllä, purkkitonnikalaa voi syödä raskaana ollessa. Tärkeää on kuitenkin ymmärtää tonnikalan lajien ja käsittelyn merkitys.

Purkkitonnikalassa käytetään tyypillisesti pienempiä tonnikalalajeja, kuten skipjack-tonnikalaa, jotka keräävät elohopeaa selvästi vähemmän kuin suuremmat, pitkäikäisemmät lajit, kuten bigeye- tai bluefin-tonnikala. Tämä johtuu ilmiöstä nimeltä biomagnifikaatio, jossa haitallisten aineiden pitoisuudet kasvavat ravintoketjussa ylöspäin. Aika hauskaa, miten tässäkin pienempi koko ja lyhyempi elinkaari voi olla viisaampi valinta.

Siksi vältä kokonaisesta tonnikalasta leikattuja paloja, kuten pihvejä, jotka ovat useimmiten peräisin näistä suuremmista tonnikalalajeista. Kohtuudella nautittu purkkitonnikala tarjoaa silti tärkeitä ravintoaineita. Kalavalinnat voivat vaikuttaa monimutkaisilta, mutta peruslogiikka on usein selkeä: pienempi ja lyhytikäisempi kala on yleensä turvallisempi.

Muikku, seiti ja siika ovat erinomaisia valintoja raskaana olevalle. Nämä luonnonkalat sisältävät runsaasti D-vitamiinia ja omega-3-rasvahappoja, jotka ovat äidin ja vauvan kehitykselle olennaisia. Ne ovat myös ravintoketjun alapäässä, mikä minimoi haitallisten aineiden, kuten elohopean, kertymisen riskin. Mietin usein, kuinka luonnon omat, yksinkertaiset valinnat ovat usein ne parhaat, kunhan vain osaamme kuunnella.

Lohi ja muut lohikalat, kuten nieriä ja taimen, ovat myös erittäin suositeltavia, kunhan ne eivät ole peräisin Itämerestä tai Suomen sisävesistä. Syynä tähän on Itämeren ja monien sisävesien historiallinen kuormitus dioksiineilla ja PCB-yhdisteillä. Nämä rasvaliukoiset ympäristömyrkyt kertyvät kalan rasvakudokseen. Onhan tämä aika surullista, että vuosikymmenien takaiset päästöt vieläkin vaikuttavat siihen, mitä lautaselle voi laittaa.

Tässä tiivistelmä kalavalinnoista raskauden aikana:

Suositellut kalat (turvallisia ja ravintoarvoiltaan hyviä):

• Purkkitonnikala: Kohtuudella, mieluiten skipjack-lajikkeesta valmistettu.
• Muikku: Loistava valinta, matala haitta-ainepitoisuus.
• Seiti: Erinomainen, vähärasvainen ja puhdas.
• Siika: Hyvä valinta, kotimainen ja turvallinen.
• Lohi, nieriä, taimen: Vain, jos pyydetty muualta kuin Itämerestä tai Suomen sisävesistä. Esimerkiksi norjalainen viljelty lohi on hyvä vaihtoehto.

Vältettävät kalat (korkeamman riskin vuoksi):

• Kokonaisesta tonnikalasta leikatut pihvit tai palat: Yleensä suuremmista tonnikalalajeista, sisältävät enemmän elohopeaa.
• Itämeren lohikalat (lohi, taimen, silakka): Sisältävät liikaa dioksiineja ja PCB-yhdisteitä.
• Suurten järvien petokalat (esim. hauki, iso ahven): Voivat kerätä elohopeaa.

Ymmärrän, että ruokavaliosuositukset voivat tuntua monimutkaisilta, varsinkin raskaana ollessa. Mutta pienellä tiedonhakulla ja harkituilla valinnoilla voi varmistaa parhaan mahdollisen alun uudelle elämälle. Eikös se niin ole, että tieto on usein se paras ravinto?

Saako kissalle antaa tonnikalaa?

Tonnikalaa. Harvoin. Pieni pala. Kissa kehrää, hetken. Sitten se unohtaa. Sinä et. Se ei ole ruokaa.

Älä anna liikaa. Älä anna usein. Pelkkä tonnikala tappaa, hitaasti. Puutokset iskevät. Se ei ole tarpeeksi. Ikinä.

• B-vitamiinit: Tonnikalasta ne puuttuvat. Kissa tarvitsee niitä. Paljon. Elämään.
• Tauriini: Ehdoton. Tonnikalassa sitä on vähän. Sydän. Silmät. Ne tarvitsevat.
• Kalsium: Luusto rapistuu ilman sitä. Kala ei riitä.
• Elohopea: Kerääntyy. Myrkyttää.
• Suola: Usein liikaa säilykkeissä. Munuaisten vihollinen.

Nyrkkisääntö on selkeä: Kissan ruokavaliosta korkeintaan 10 prosenttia saa olla muuta kuin täysravintoa. Kymmenen. Loput on suunniteltua, tieteellistä. Ei sinun mutua.

Näin se on. Oma kissani saa tonnikalaa ehkä kerran kuukaudessa, pieni lusikallinen. Sitten se menee elämässä eteenpäin. Niin sinunkin pitäisi. Ymmärrä vastuu.

Onko sillissä omega-3?

Silli: Pieni kala, suuret teot sydämelle.

Kyllä, silli on omega-3:n mestariteos. Ajattele sitä kuin pientä, hopeista supervoimien kantajaa meren syvyyksistä, joka tanssii lautasellamme terveyden puolesta. Eikä tässä vielä kaikki, tämä suolainen merenelävä on myös perunan kiistaton kumppani, eli ei vain hyvää ruokahalua herättävä, vaan myös varsinainen terveyspommi.

• Omega-3: Sydämen paras kaveri. Silli pullistelee näitä hyvänolon rasvahappoja, jotka tekevät ihmeitä sydämellesi. Ne ovat kuin pieniä rakennusmiehiä, jotka pitävät valtimoitasi tikissä ja vähentävät tulehdusta. Kuin pieni huoltomies sydämellesi, joka tekee ylityötä.

• Päivän annos yhdellä puraisulla. Muutama silliherkku, ja olet jo lähellä päivittäistä omega-3-suositusta. Ei siis tarvitse syödä kilokaupalla rasvaista kalaa, vaan silli hoitaa homman kätevästi. Kuin pieni pikakuvake terveelliseen elämään.

• Ei pelkkää omega-3:a. Silli tarjoaa myös hyvän annoksen proteiinia, D-vitamiinia ja seleeniä. Nämä yhdessä muodostavat tehokkaan tiimin, joka tukee immuunijärjestelmää ja luustoa. Silli on siis monipuolisempi kuin miltä ensisilmäyksellä näyttää, kuin pieni monitoimityökalu ruokavaliossa.

Silli ei ole vain perunakaveri, se on terveellinen elämäntapa. Sen nauttiminen ei vaadi suuria uhrauksia, vain hyvää ruokahalua ja ehkä pientä harkintaa niiden suolaisimpien versioiden kanssa. Mutta kokonaisuudessaan, tämä pieni kala tekee valtavan palveluksen kehollesi.

Saako lakkaa syödä raskauden aikana?

No tottahan toki sitä lakua ja salmiakkia voi popsiakin raskausaikana! Eihän sitä nyt niin vakavasti oteta, että pienet herkkujen nautiskelut pitäisi heti jättää sikseen. Suurin osa meistä suomalaisista on kasvanut ihan kelvollisesti, vaikka äidin kupissa silloin tällöin viiksien allekin on lipsahtanut vähän glykyrritsiinipitoista herkkua. Ei se ole niin paha kuin joku voisi kuvitella, enemmänkin sopivassa suhteessa.

Iso kuva on se, että ei kannata murehtia liikaa pienistä määristä. Tutkijatkin sanovat, että suomalaisista suuri osa on altistunut sikiöaikana glykyrritsiinille. Eli joskus pari palaa lakua tai muutama salmiakkikalanen ei ole maailmanloppu. Se on vähän kuin ajaa moottoritietä – välillä voi pitää pienen tauon ABC:llä, ei se ajoa keskeytä.

Tärkeintä on kuitenkin pysyä kohtuudessa. Ei sitä nyt kuitenkaan kannata litratolkulla hotkia kuin viimeistä päivää. Sellainen pieni maistelu silloin tällöin, kuin juhannuksena pari mansikkaa, on ihan eri juttu kuin koko marjatarhan tyhjentäminen. Pidetään siis suhde oikeana, eikä mennä överiksi. Kuten sanonta kuuluu, ”vähän niin kuin kissan silmässä”, eli sopivasti ja hallitusti.

Lisätietona, glykyrritsiini on se aine, joka antaa lakritsille sen ominaisen maun. Sitä esiintyy luontaisesti lakritsijuuren juuresta. Suuri glykyrritsiinialtistus raskausaikana on yhdistetty joihinkin terveysriskeihin, kuten ennenaikaiseen syntymään ja sikiön painoon, mutta tämä on yleensä silloin, kun sitä nautitaan erittäin suuria määriä säännöllisesti.

Saako raskaana ollessa syödä silliä?

Raskauden aikana Itämeren silliä ja silakkaa tulee välttää korkeiden dioksiini- ja PCB-pitoisuuksien vuoksi. Muilta vesialueilta peräisin olevaa silliä voi syödä kohtuudella, 1-2 kertaa viikossa.

Tuon sillin kanssa on hyvä ottaa vähän etäisyyttä, jos se on kotoisin Itämereltä. Ymmärrän, että perinne ja maku houkuttelisivat, mutta tässä on kyseessä ihan konkreettiset terveyssyyt. Dioksiinit ja PCB-yhdisteet ovat rasvaliukoisia ympäristömyrkkyjä, jotka kertyvät ravintoketjussa kalojen rasvakudokseen, erityisesti Itämeren alueella. Ne voivat vaikuttaa haitallisesti kehittyvän sikiön hermoston ja hormonitoiminnan kehitykseen.

Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten tieteellinen ymmärrys haastaa vanhoja käytäntöjä. Miettikää, miten isovanhemmat söivät silliä ja silakkaa jatkuvasti, eikä kukaan puhunut tällaisista asioista. Silloin ei vain tiedetty paremmin. Nykytieto pakottaa meidät tekemään tietoisempia valintoja, ja se on hyvä asia, vaikka se joskus vaatii mukavuusalueelta poistumista. Minäkin aina mietin, että mistä tämä kala on peräisin, kun kaupan tiskillä sitä tutkin. Se on vähän kuin etsisi elämän tarkoitusta, mutta ruoan kohdalla.

Tässä vielä lista kalalajeista, joita kannattaa välttää tai rajoittaa raskausaikana:

• Itämeren lohi, taimen ja nieriä: Näitä ei pidä syödä ollenkaan. Ne ovat isoja petokaloja, joihin kertyy myrkkyjä paljon.
• Itämeren silakka ja silli: Vältä tai ainakin erittäin harvoin ja pieniä määriä. Rajoitus koskee siis vain Itämerestä pyydettyä.
• Hauki ja made: Vältä kaikkialta, korkea elohopeapitoisuus on riski.
• Isot, vanhat ja petokalana eläneet järvikalat: Myös näihin voi kertyä elohopeaa.

Se on oikeastaan sellainen periaatepäätös, että vauvan terveys menee kaiken edelle. Vaikka sipulisilli olisi kuinka hyvää ja perinne kuinka vahva, on tärkeämpää varmistaa mahdollisimman puhdas ja turvallinen ruokavalio. En itse osaa ottaa sitä hirveän vakavasti, että joku kalaruoka jää väliin, kun tiedän syyn. Elämässä on muitakin nautintoja. Tämä on sellaista elämän optimointia, jonka hyväksyn.

Onneksi on paljon turvallisia ja terveellisiä kalavaihtoehtoja:

• Kasvatettu kirjolohi ja lohi (ei Itämerestä): Loistava omega-3-rasvahappojen lähde.
• Seiti ja turska: Vähärasvaisia ja puhtaita.
• Pakastekala: Usein peräisin puhtaammista, avomeren vesistä.
• Pienet järvikalat (muut kuin petokalat), kuten muikku ja ahven (kohtuullisesti).
• Tonnikala säilykkeenä (vain vaalea tonnikala, kohtuudella): Rajoita käyttöä 1-2 kertaan viikossa korkean elohopean takia. Tuoretta tonnikalaa ei suositella.

Loppujen lopuksi, ruoan kanssa on kyse tasapainosta. Ei tarvitse panikoida tai stressata jokaisesta suupalasta, mutta tietoinen valinta ja riskien ymmärtäminen ovat avainasemassa. Nämä ohjeet ovat olemassa syystä, ja ne on hyvä ottaa huomioon, jotta voi tarjota parhaan mahdollisen alun pienelle ihmisenalulle. Ja hei, raskauden jälkeen voi sitten taas miettiä niitä sillejä uudestaan! Sitä varten ne ohjeetkin ovat. Minunkin mielestä tämä on sellaista pientä filosofiaa arjessa.