Mistä sähkö tuodaan Suomeen?

Mistä sähkö tuodaan Suomeen? Sähkön tuonti ja markkinat

Aihe mistä sähkö tuodaan Suomeen herättää paljon keskustelua kotitalouksien keskuudessa, sillä toimitusvarmuus vaikuttaa suoraan arjen sujuvuuteen ja sähkön hintatasoon. Sähkömarkkinoiden toiminnan ymmärtäminen auttaa kuluttajia varautumaan paremmin markkinoiden muutoksiin. Tutustu tarkemmin siihen, miten kansainvälinen sähkökauppa ja rajat ylittävät siirtoyhteydet tukevat kotimaista energiajärjestelmää joka päivä.

Mistä sähkö tuodaan Suomeen ja miten rajayhteydet toimivat?

Suomen sähkönsaanti ja sähkön tuonti Suomeen perustuvat tiiviiseen yhteispohjoismaiseen sähköverkkoon, jossa sähkö virtaa jatkuvasti rajojen yli sinne, missä kysyntä on suurinta. Suomeen tuodaan sähköä pääasiassa naapurimaistamme Ruotsista ja Norjasta, joilla on perinteisesti käytössään runsaasti edullista vesivoimaa. Vaikka Suomi on viime vuosina tullut lähes sähköomavaraiseksi, tuontisähköllä on yhä kriittinen rooli kulutushuippujen tasaamisessa ja hintavakauden ylläpitämisessä.

Tilanne voi kuitenkin vaihdella suuresti eri vuodenaikoina ja vuorokaudenajoin. Kotimainen sähkön kokonaiskulutus oli äskettäin noin 84,6 terawattituntia vuodessa, ja vaikka oma tuotantomme kattaa tästä valtaosan, siirtoverkon nettotuonti ulkomailta oli edelleen vajaat 6 terawattituntia. Mutta tässä piilee mielenkiintoinen ristiriita. Samaan aikaan kun ostamme sähköä lännestä, viemme sitä jatkuvasti etelään. Suomesta nimittäin viedään merkittäviä määriä sähköä Viroon ja sitä kautta muihin Baltian maihin, erityisesti silloin kun oma tuulivoimatuotantomme käy täysillä kierroksilla. Palataan kuitenkin hetken päästä siihen, miksi sähkön siirtoon liittyy myös näkymätön riippuvuus ulkomaisista polttoaineista, jota moni ei tule ajatelleeksi.

Ruotsi ja Norja – Suomen sähkön tuonnin elintärkeät tukipilarit

Länsinaapurimme Ruotsi on ylivoimaisesti tärkein kumppanimme, kun tarkastellaan sitä, mistä sähkö tuodaan Suomeen. Pohjois-Suomen ja Pohjo-Ruotsin välillä kulkee vahva vaihtosähköyhteys, ja etelämpänä maita yhdistävät merenpohjaan lasketut tasasähkökaapelit. Ruotsilla on valtava sähkön ylijäämä, sillä sen vuotuinen sähköntuotanto on liikkunut noin 168 terawattitunnin tasolla, kun taas sen oma kulutus on ollut vain noin 134 terawattituntia. Tämä tekee Ruotsista yhden Euroopan suurimmista sähkön nettoviejistä.

Suomi hyötyy tästä ylijäämästä suoraan. Ruotsin vahva vesivoimakapasiteetti, jonka varastoaltaiden koko on yli 33 terawattituntia, tarjoaa sellaista säätökykyä, johon Suomessa ei pelkällä tuulivoimalla pystytä. Norjasta puolestaan tuodaan sähkö Ruotsista Suomeen ja suoraan Lapin pohjoisosien kautta pienemmän rajayhteyden kautta. Harva tulee ajatelleeksi, miten konkreettiselta sähköverkon rakentaminen tuntuu työntekijöille. Muistan itse, kun seurasin uuden suuren siirtoyhteyden rakennustöitä pohjoisrajalla. Sormia paleli purevassa pakkasessa ja maasto oli lähes kulkukelvotonta suota. Mutta se työ oli välttämätöntä. Ilman näitä uusia linjoja sähkön hintaero maiden välillä repeäisi talvipakkasilla sietämättömäksi.

Sähkön vienti Viroon ja itärajan täydellinen sulkeutuminen

Sähkömarkkinat toimivat kahteen suuntaan, mikä tarkoittaa, että Suomi ei ole pelkkä passiivinen vastaanottaja. Suomen ja Viron välillä kulkevat kaapelit ovat kovassa käytössä, mutta virtaussuunta on useimmiten Suomesta Viroon päin. Baltian maissa sähköntuotannon kustannukset ovat usein korkeammat, joten Suomen edullinen ydin- ja tuulivoima valuu luonnollisety etelään markkinamekanismien ohjaamana. Tämä tasaa sähkön hintaa koko Itämeren alueella.

Entäpä sitten itänaapurimme? Vielä muutama vuosi sitten Venäjältä tuotiin Suomeen merkittäviä määriä sähköä, parhaimmillaan noin 10 prosenttia koko Suomen tarpeesta. Se päättyi kuin seinään. Kaikki sähkön tuonti Venäjältä lopetettiin kokonaan toukokuussa 2022, eikä sieltä tuoda enää yhtään kilowattituntia. Tämä oli historiallinen käänne. Siitä huolimatta Suomen kantaverkko on pysynyt täysin vakaana, kiitos lisääntyneen kotimaisen ydinvoiman ja uusiutuvan energian.

Näkymätön tuonti: Fossiiliset ja ydinpolttoaineet ulkomailta

Nyt on aika ratkaista se avoimeksi jätetty kysymys siitä näkymättömästä riippuvuudesta, joka liittyy sähkön ja lämmön tuotantoon. Vaikka töpselistä tuleva valmis sähkö tuodaan Suomeen lähinnä Ruotsista, Suomi tuo ulkomailta lähes kaikki ne polttoaineet, joilla kotimaista energiaa tuotetaan. Tämä on kriittinen kohta, jonka monet unohtavat puhtaasta sähköomavaraisuudesta puhuttaessa. Suomen suurin yksittäinen sähkön tuotantomuoto on ydinvoima, joka kattaa noin 31,3 terawattituntia vuotuisesta sähköstämme. Mutta Suomessa ei ole omia uraanikaivoksia tai uraanin rikastuslaitoksia. Kaikki ydinpolttoaine on tuotava valmiina nippuina ulkomailta, pääasiassa länsimaisilta toimittajilta.

Sama tilanne koskee fossiilisia polttoaineita. Vaikka kivihiilen käyttö sähköntuotannossa on ajettu lähes olemattomiin ja viimeiset suuret kivihiililaitokset on suljettu, tarvitsemme yhä maakaasua ja öljytuotteita teollisuudessa sekä huippukuormitusta tasaavissa varavoimalaitoksissa. Kaikki nämä fossiiliset raaka-aineet ovat sataprosenttisesti tuontitavaraa. Energiatuotteiden tuonnin kokonaisarvo on ollut noin 2,7 miljardia euroa yhden vuosineljänneksen aikana, mikä osoittaa, kuinka valtavista materiaalivirroista on kyse. Olemme siis riippuvaisia ulkomaisesta energiasta, vaikka se ei aina näkyisi suoraan sähköverkon tuontiluvuissa. Tämän vuoksi kokonaisuuteen vaikuttaa moni tekijä, kuten laajempi sähköntuotanto ja tuonti Suomessa.

Suomen sähkösuhteet eri naapurimaiden kanssa

Suomen kantaverkko on kytketty naapurimaihin eri tavoin, ja eri rajayhteyksillä on sähköjärjestelmässämme hyvin erilaiset roolit.

Ruotsi (Suositeltu pääkumppani)

• Pääasiassa tuontia Suomeen, erityisesti talvella ja tyynellä säällä
• Sekä vaihtosähkölinjoja pohjoisessa että tasasähkökaapeleita meren yli
• Suomen sähköjärjestelmän tärkein vakauttaja ja halvan vesivoiman lähde

Viro

• Pääasiassa vientiä Suomesta Viroon ja edelleen Baltian markkinoille
• Estlink 1 ja Estlink 2 -tasasähkökaapelit Suomenlahden poikki
• Tärkeä markkinakanava Suomen ylijäämäiselle tuulivoimalle

Norja

• Vähäistä mutta tasaista tuontia Pohjois-Suomeen
• Yksi pienempi vaihtosähkölinja pohjoisrajalla
• Paikallinen huoltovarmuus ja sähkön riittävyys Lapin alueella

Rajayhteyden huoltotyöt ja hinnan repeäminen

Mika, kokenut kantaverkkoteknikko Vaasassa, valmistautui tiiminsä kanssa Fenno-Skan-merikaapelin määräaikaishuoltoon syksyllä. Huolto vaati yhteyden katkaisemista kokonaan viikoksi, mikä jännitti markkina-analyytikoita etukäteen.

Ensimmäinen yritys kytkeä kaapeli irti viivästyi äkillisen myrskyn vuoksi, mikä vaaransi aikataulun. Kun työt vihdoin alkoivat, havaittiin ohjausjärjestelmässä odottamaton kytkentävirhe, joka vaati tuntikausien vianetsintää kylmässä merituulessa.

Tiimi tajusi, että perinteiset manuaaliset testit eivät riittäneet monimutkaisen tasasähköyhteyden kanssa. He ottivat käyttöön digitaalisen simulaattorin, jonka avulla vika paikallistettiin ja korjattiin ripeästi.

Yhteys saatiin takaisin toimintaan aikataulussa, ja huollon aikana sähkön hinta Suomessa nousi tilapäisesti, mutta palautui nopeasti ennalleen. Mika oppi, että rajayhteyksien joustavuus vaatii saumatonta digitaalista diagnostiikkaa.