Mikä altistaa masennukselle?

Masennukselle altistavia tekijöitä… Huh, tuo lista tuntuu raskaalta, eikö vain? Niin kylmää ja kliinistä. Mutta tiedättekö mitä? Jokainen noista sanoista voi piilottaa sisällään kokonaisen maailman tuskaa. Otetaan vaikka tuo “henkinen kuormitus”. Mitä se oikeasti tarkoittaa? Uupumus, yksinäisyys… Muistan itse sen tunteen, kun olin niin väsynyt, etten jaksanut edes nousta sängystä. Tuntui kuin olisin uponnut johonkin syvään kuoppaan, eikä kukaan kuullut huutojani. Yksinäisyys… Se syö sisältäpäin, hitaasti mutta varmasti. Kuten joku näkymätön hirviö.

Ja sitten ne “elämänmuutokset”… Ero. Voi luoja. Kukaan ei valmista sinua siihen tunteeseen, kun koko maailmasi romahtaa. Tai työttömyys. Se jatkuva epävarmuus, pelko tulevaisuudesta. Rahat loppuvat ja laskut kasaantuvat. Miten siinä voi olla murehtimatta? Meidän perheellä oli kerran todella tiukkaa taloudellisesti, enkä unohda sitä stressiä ja ahdistusta koskaan.

“Fyysiset tekijät”. Niinkin. Synnytyksen jälkeinen masennus. Monet naiset kärsivät siitä, vaikka siitä ei juuri puhuta. Se on niin epäreilua, että iloisen asian pitäisi tuoda mukanaan niin paljon pimeyttä. Sairastuminen… Krooninen kipu, pelko kuolemasta. Ne voivat viedä keneltä tahansa pohjan pois. Päihteet… Ne ovat usein yritys paeta kaikkea tätä, mutta loppujen lopuksi ne vain pahentavat tilannetta. Tiedän ihmisiä, jotka ovat kiertäneet sitä kehää.

Ja sitten… “traumaattiset kokemukset”. Väkivalta. Sanakin tuntuu kylmältä ja kauhistuttavalta. En halua edes ajatella, mitä se tekee ihmiselle. Kuinka voi edes alkaa toipua sellaisesta?

Onko kukaan tehnyt tutkimuksia siitä, kuinka moni meistä on kokenut jonkin näistä? Luultavasti aika moni. Ja silti masennus on edelleen tabu. Miksi emme puhu siitä avoimemmin? Miksi meidän pitää hävetä sitä? Masennus on sairaus, aivan kuten mikä tahansa muukin. Ja siitä voi parantua. Mutta se vaatii apua. Ja rohkeutta pyytää sitä.