Miksi naamaa kuumottaa ja punoittaa?

Huh, kuinka kiusallista! Naama punoittaa kuin tomaatti ja kuumottaa. Tuntuu, että kaikki tuijottavat. Miksi ihmeessä tämä tapahtuu? Onko se joku evoluution jäänne, josta ei ole enää mitään hyötyä? No, ainakin se kertoo jotain siitä, mitä sisälläni tapahtuu.

Kuumuus ja rasitus ovat tietysti selviä syitä. Juoksulenkillä tai saunassa naama hehkuu, ja se on ihan ymmärrettävää. Keho yrittää viilentää itseään – hiki virtaa ja verisuonet laajenevat, jotta lämpö pääsisi pois. Muistan kerran, juoksin bussiin ja myöhästyin silti. Naama oli ihan tulipunainen, vaikka pakkasta oli kymmenen astetta! Kroppa toimii niin hassusti joskus.

Mutta entäs sitten ne punastumisen hetket, jotka tulevat täysin puskista? Sellaiset, jotka iskevät kesken tärkeän esitelmän tai kun joku sanoo jotain odottamatonta. Silloin kyse on tunteista. Jännitys, häpeä, ihastus… Autonominen hermosto pärähtää käyntiin, verenkierto kasvoilla vilkastuu, ja voilà – tomaattinaama on valmis. Olen itse kokenut sen niin monta kertaa, että voisin melkein kirjoittaa aiheesta kirjan. Joskus se on pientä, toisinaan taas tuntuu, että koko pää räjähtää.

Ja sitten on vielä perimä. Jotkut punastuvat helpommin kuin toiset. Olen kuullut, että jopa 40% ihmisistä kokee punastumista ongelmana. Huh, en ole siis yksin! Muistan, että isänikin punastui helposti. Liekö se sitten minullekin periytynyt? No, oli miten oli, ei sille oikein mitään voi. Pitää vaan oppia elämään sen kanssa ja toivoa, ettei kukaan huomaa… vaikka kyllähän sen aina huomaa.