Mistä kissoille tulee matoja?

Mistä kissoille tulee matoja? Suolinkaiset vs heisimadot

Omistajien on hyvä tiedostaa, mistä kissoille tulee matoja, jotta lemmikin terveyttä voidaan suojella tehokkaasti. Erilaisten sisäloisten tartuntatavat ja oireet eroavat toisistaan merkittävästi. Oikeiden tartuntalähteiden ja loistyypin tunnistaminen auttaa valitsemaan sopivan hoidon ja välttämään turhat lääkitykset. Tutustu tarkempiin ohjeisiin lemmikkisi hyvinvoinnin varmistamiseveksi.

Mistä kissoille tulee matoja?

Kissan matotartunta voi liittyä moniin eri tekijöihin, ja tartuntatapa riippuu loislajista sekä kissan elinympäristöstä. Kissa voi saada mato- tai alkueläintartunnan syömällä madon pää- tai väli-isännän, kuten hiiren, rotan tai etanan, syömällä tartunnan saaneen eläimen ulostetta tai juomalla ulosteella saastunutta vettä.

Monet kissanomistajat pohtivat tätä asiaa vasta silloin, kun loiset aiheuttavat jo näkyviä oireita lemmikille. Mutta mistä ne oikeastaan tulevat? Seuraavaksi paljastan erään kriittisen virheen, jonka moni tekee mista sisakissa saa matoja - kerron siitä tarkemmin tuonnempana kohdassa, joka käsittelee sisäkissojen epäsuoria tartuntalähteitä.

Yleisimmät kissan suolistomadot ja niiden erot

Kissojen sisäloiset jaetaan yleensä kahteen pääryhmään: sukkulamatoihin ja heisimatoihin. Suomessa kissojen kaikkein yleisin sisäloinen on suolinkainen, joka kuuluu sukkulamatoihin.^[1] Heisimadot puolestaan ovat litteitä loisia, joiden tartunta edellyttää lähes aina jonkin väli-isännän syömistä.

Suolinkaiset ovat vaaleita, ohuita ja lankamaisia matoja, jotka voivat kasvaa jopa 10 senttimetrin pituisiksi.^[2] Ne elävät kissan ohutsuolessa ja erittävät sinne mikroskooppisen pieniä munia, jotka päätyvät ulosteen mukana ympäristöön. Heisimadot taas koostuvat jaokkeista, ja kissan peräaukon ympärillä tai ulosteessa saattaakin näkyä pieniä, kuivia riisinjyvää muistuttavia osasia. Loisten tunnistaminen on tärkeää, sillä suolinkainen on maailmanlaajuisesti niin yleinen, ettei sen häätöön aina tarvita yhtä laajakirjoista lääkettä kuin heisimatojen hoitoon.

Miten kissa saa matoja ulkoa?

Ulkoilevilla kissoilla on luonnollisesti suurin riski altistua erilaisille loisille. Kun kissa liikkuu vapaasti luonnossa, se altistuu tartunnalle jatkuvasti kahden pääasiallisen reitin kautta: saalistuksen ja ympäristön saastumisen vuoksi.

Saalistaminen on heisimatojen ensisijainen leviämistapa. Kun kissa pyydystää ja syö pienen jyrsijän, kuten hiiren tai myyrän, jyrsijän lihaksissa tai maksassa olevat loistoukat päätyvät kissan suolistoon ja kehittyvät siellä aikuisiksi matoiksi. Toinen yleinen reitti on maaperä. Suolinkaisen munat ovat erittäin kestäviä ja voivat säilyä maassa tartuntakykyisinä jopa vuosia. Ulkoileva kissa voi saada näitä näkymättömiä munia tassuihinsa tai turkkiinsa, josta se nielee ne peseytyessään.

Mistä sisäkissa saa matoja? Epäsuorat lähteet

Tämä seuraava asia yllättää useimmat kissanomistajat, sillä moni elää siinä uskossa, että pelkkä neljän seinän sisällä oleskelu suojaa lemmikkiä kaikilta loistartunnoilta. Se on harhaluulo.

Muistatko aiemmin mainitsemani kriittisen virheen? Se on se, että omistajat unohtavat oman roolinsa tartuntaketjussa. Me ihmiset kannamme suolinkaisen munia kenkiemme ja vaatteidemme mukana suoraan ulkoa eteisen lattialle. Kissa puolestaan rakastaa nuuskia vierailijoiden kenkiä, pyöriä matolla ja puhdistaa sen jälkeen tassunsa kielellään. Näin mikroskooppinen loisen muna päätyy täysin sisätiloissa elävän kissan elimistöön.

Toinen reitti sisätiloissa liittyy hyönteisiin ja raakaan ravintoon. Jos sisälle pääsee kirppu tai kissa syö huonosti kypsennettyä tai raakaa järvekalaa, sillä on riski saada kissa mato tartunta. Myös sisälle eksynyt hiiri voi toimia tartuntalähteenä, jos kissa pääsee toteuttamaan saalistusviettiään.

Muistan elävästi erään oman kokemukseni vuosien takaa. Minulla oli pelkästään kerrostalossa asuva kissa, enkä ollut koskaan ajatellut sen voivan saada matoja. Eräänä päivänä huomasin sen ulosteessa pienen, liikkuvan jaokkeen. Silmäni varmaan lautasen kokoisina ihmettelin, miten ihmeessä tämä on mahdollista. Eteisen mattohan se oli syyllinen - olimme kantaneet loisen munat sisään kengissämme. Se oli minulle herätys ja oppitunti siitä, että mikään kissa ei ole täysin immuuni ympäristön loisille.

Kissanpennut ja matot emonmaidon kautta

Kissanpennut ovat kaikkein herkimpiä sisäloisten aiheuttamille vaurioille, sillä niiden oma immuunijärjestelmä on vielä kehittymätön. Pennut saavatkin tartunnan usein jo ennen kuin ne ovat edes astuneet jalallaan ulkoilmaan.

Suolinkaisen toukat voivat vaeltaa aikuisen kissan elimistössä ja koteloitua lepovaiheeseen kudoksiin vuosikausiksi. Kun kissa tulee tiineeksi, nämä nukkuvat toukkamuodot aktivoituvat hormonitoiminnan seurauksena ja vaeltavat maitorauhasiin. Tämän vuoksi kissanpennut saavat tartunnan lähes poikkeuksetta suoraan emonmaidon välityksellä heti ensimmäisten elinviikkojensa aikana.

Sukkulamadot vs Heisimadot kissoilla

Sukkulamadot (esim. Suolinkainen) ⭐

Pyöreitä, lankamaisia tai spagettia muistuttavia matoja, pituus noin 3-15 senttimetriä

Hoitoon riittää usein kapeakirjoisempi matolääke, mutta vaatii useita uusintakäsittelyjä lepovaiheiden vuoksi

Kaikkein yleisin sisäloinen sekä sisä- että ulkokissoilla ja erityisesti pennuilla

Mikroskooppiset munat ympäristöstä, kenkien mukana kulkeutuva hiekka tai emonmaito

Heisimadot (esim. Kissanheisimato)

Litteitä, jaokkeellisia nauhamatoja, joiden irronneet osat muistuttavat pieniä riisinjyviä

Vaatii aina pratsikvantelia sisältävän laajakirjoisen loislääkkeen jaokkeiden tuhoamiseet

Yleinen saalistavilla ulkokissoilla, sisäkissoilla huomattavasti harvinaisempi

Väli-isäntien kuten hiirten, myyrien, raa'an kalan tai kirppujen syöminen

Sisäkissa Simon matoseikkailu eteisen matolla

Minna, helsinkiläinen graafinen suunnittelija, asui kolmannen kerroksen kerrostaloasunnossa Simon kanssa. Simo oli 3-vuotias rauhallinen sisäkissa, joka ei ollut koskaan käynyt ulkona, ja Minna oli varma, ettei matolääkkeille ole mitään tarvetta.

Syksyllä Minna huomasi Simon turkin muuttuneen oudon kiillottomaksi ja Simo alkoi oksennella satunnaisesti. Ensimmäinen ajatus oli uusi ruokamerkki, mutta pian hiekkalaatikkoa siivotessa vastaan tuli elävä, spagettimainen mato.

Minna hätääntyi ja mietti, miten ihmeessä sisäkissa voi saada loisia ilman ulkoilua. Eläinlääkäri selitti, että loisen munat kulkeutuvat usein ihmisten ulkokenkien mukana suoraan eteisen matolle, josta kissa ne nuolee tassuistaan.

Simo sai apteekista haetun matolääkekuurin, ja jo kahden viikon kuluttua sen turkki alkoi taas kiiltää ja oksentelu loppui kokonaan, mikä opetti Minnalle, että kenkien jättäminen eteisen ulkopuolelle on sisäkissanomistajalle tärkeää.