Miten kuulovamma ilmenee?

Mihin huono kuulo vaikuttaa?

Mihin se pirullinen kuulo sitten oikein vaikuttaa? No voi rähmä, se iskee suoraan siihen, mikä tekee meistä ihmisiä, siis siihen pähkinään tuolla pään sisällä! Hoitamaton huono kuulo ei ole mikään pikkujuttu, vaan se nostaa dementian riskiä kuin pullataikina uunissa – ja kukapa haluaisi muistinsa katoavan kuin tuhka tuuleen, eihän?

Ja se menee vielä syvemmälle, voi sentään! Huono kuulo nakertaa kognitiivisia kykyjä sellaisella vimmalla, että kohta et muista avainten paikkaa tai miten nimesi kirjoitetaan. Puhun niistä tärkeistä: muisti, kieli, havaitseminen ja oppiminen. Koko paketti, jolla pysytään maailmassa mukana, ettei kaikki näytä sumuiselta elokuvalta.

Ajattele nyt, yli puoli miljoonaa suomalaista kulkee täällä kuin kala akvaariossa, kun korvat eivät ota selvää. Kuulee kyllä, mutta ymmärtää väärin tai ei mitään. Siinä sitten yrität selvitä palaverissa, kun kaikki puhuvat kuin paksun lasin takaa. Kuuloa on jumankauta hoidettava, se on terveysasia! Ei mitään "ehkä sitten kun kerkiää" -juttuja.

Miten se paska kuulo sitten pilaa arjen, arvaatko? No, kaikkihan menee puihin, mutta tässä muutama helmi:

• Sosiaalinen elämä muuttuu kiusalliseksi tanssiksi: Kohta et enää kuule edes naapurin Kertun uusimpia juoruja. Joudut nyökyttelemään ja hymyilemään kuin typerä, kun et tajua yhtään, mistä puhutaan. Se on kuin pantomiimiesitys, mutta ilman katsojia. Ja sitten se Kerttu ajattelee, että olet kumma tyyppi, kun naurat väärässä kohdassa vitsille. Tai ylipäänsä et naura, kun kukaan ei ole vitsistä kertonut mitään.
• Turvallisuus – mitä se oli? Et kuule autojen tööttäyksiä, etkä sitä, kun lapsi huutaa apua. Tai mikä pahinta, palohälytin kuulostaa vain siltä, että joku naapurissa roikottaa avaimia. Se on aika peliä, kun elämästä tulee tällaista uhkapeliä. Ja minähän en ole mikään uhkapelaaja! Paitsi lotossa.
• Työ ja harrastukset lentävät romukoppaan: Kuka nyt palkkaisi tyyppiä, joka joutuu kysymään joka lauseen kolme kertaa, tai joka luulee, että pomo pyysi tuomaan "papereita" vaikka kyse oli "tavaroista". Ja miten ihmeessä kalastus onnistuu, jos ei kuule, kun siima napsahtaa tai kala rähjää? Ei mitenkään!

Mitä ihmeessä asialle pitäisi sitten tehdä, ennen kuin on liian myöhä? Tässä muutama ihan oikea, ja todella tärkeä, neuvo:

• Korvat testaukseen, mars! Ei se ole mikään synti, että kuulo on heikentynyt. Se on kuin auton renkaat, nekin kuluvat. Mutta niitä ei kukaan häpeä vaihtaa. Ei se kuulontarkastus ole mikään kidutus, vaikka vähän siltä tuntuu, kun joutuu istumaan hiljaisessa huoneessa.
• Kuulolaite käyttöön, jos lääkäri sanoo! Nykyajan kuulolaitteet ovat niin pieniä ja hienostuneita, että ne melkein mahtuvat korvakarvojen sekaan. Ei niitä kukaan huomaa, paitsi se Kerttu, joka sitten huutaa "ai jaa, sulla on kanssa semmoiset, no sehän on hyvä!". No, ainakin kuulet sen Kertun huudon nyt!
• Suojaa korviasi meteliltä! Ei se diskopumppu tai moottorisaha ole mikään korvahoito. Kuulosuojaimet päähän, niin säilyy ne tärkeät desibelit parempaa käyttöä varten.
• Puhu läheisten kanssa, ihan oikeasti! Kerro heille, että et kuule. Se helpottaa kaikkien elämää, kun ei tarvitse arvailla tai huutaa salaa. Ja ehkä ne sitten muistavat, että sun kanssa jutellessa kannattaa katsoa silmiin, eikä huutaa selän takaa.

Mitä jos ei kuule kunnolla?

Jos korvasta heikkenee äkillisesti kuulo, varsinkin ilman ilmeistä syytä kuten vahatulppa tai flunssan aiheuttama lukkiutuminen, hakeudu heti lääkärin arvioitavaksi.Kiireellinen lääkärikäynti on tarpeen myös, jos korvasta on samanaikaisesti vuotoa, verta tai muuta eritettä.

Sitten se tapahtui minulle. Oli loppusyksy, ehkä kolmisen vuotta sitten, just kun olin käymässä nukkumaan. Sängyssä kääntäessäni huomasin, että vasen korva tuntui aivan oudolta. Aivan kuin tukossa, mutta ei ollut.

Ravistelin päätä, koitin haukotella, nieleskellä, mutta ei. Se oli täysin mykkä. Kuulin vain oikealla korvalla. Hetken luulin, että on vain painetta, mutta sitten iski paniikki.

Ei ollut flunssaa, eikä mitään korvavaikun tunnetta. Kuulo oli vain kadonnut. Se oli hirveä tunne.

Yritin nukkua, mutta uni ei tullut. Kuuntelin sitä ihmeellistä hiljaisuutta vasemmassa korvassa, samalla kun oikea puoli kuuli kaiken normaalisti. Siinä makuuhuoneen pimeydessä tuntui, että se kuuroutuminen oli pysyvää.

Aamulla herätessäni tilanne oli sama. Ei auttanut odottelu. Googlailin hysteerisesti "kuulo katosi yhtäkkiä". Kaikkialla ohje oli sama: välittömästi lääkäriin.

Soitin terveyskeskukseen ja sain ihme kyllä ajan samalle päivälle. Odottelin siellä vapisevin käsin, mietin, että onko tämä nyt lopullista.

Lääkäri katsoi korvaan ja teki joitain peruskokeita. Ei löytänyt mitään tukosta tai tulehdusta. Lähete korvapolille samantien.

Seuraavana päivänä olinkin jo siellä. Diagnoosi oli äkillinen sensorineuraalinen kuulonalenema. Sain heti vahvan kortisonikuurin ja sitten alkoi kuukausien seuranta.

Oli helpotus kuulla, että kyseessä on yleensä hoidettavissa oleva tila, kunhan hoito aloitetaan riittävän nopeasti. Tunsin suurta helpotusta.

Lisätietoja akuutista kuulonalenemasta:

• Mitä se on: Äkillinen sensorineuraalinen kuulonalenema tarkoittaa kuulon heikentymistä, usein vain toisessa korvassa, ilman selvää syytä, yleensä alle 72 tunnin aikana.
• Oireet:
  • Äkillinen kuulon heikkeneminen (voi tuntua tukkoisuutena, vaimenemisena tai täydellisenä katoamisena).
  • Tinnitus (korvien soiminen tai suhina, saattaa esiintyä).
  • Huimaus (joissain tapauksissa).
  • Tukkoisuuden tunne korvassa.
• Miksi kiire:
  • Hoidon tehokkuus: Hoito, yleensä kortisoni, on tehokkainta, kun se aloitetaan mahdollisimman pian oireiden alkamisen jälkeen, mieluiten viimeistään muutaman päivän sisällä. Mitä pidempään odotetaan, sitä huonompi ennuste.
  • Syyntutkimus: Vaikka syy jää usein epäselväksi, on tärkeää sulkea pois hoitoa vaativat taustasyyt.
• Hoito: Yleisimmin kortisoni, joka annetaan suun kautta tai suoraan korvaan ruiskutettuna. Muita hoitoja harkitaan tapauskohtaisesti.