Miten suola vaikuttaa kehoon?

10 kuukautta sitten 67 katselukertaa

Suolan monipuoliset vaikutukset kehon toimintaan Suola on välttämätöntä lukuisille kehon toiminnoille. Sitä tarvitaan erityisesti lihasten toimintaan, nestetasapainon säätelyyn ja hermoimpulssien kuljetukseen. Myös ruoansulatusjärjestelmä, hengitys, solut, luusto ja verineste hyötyvät suolan läsnäolosta, tehden siitä korvaamattoman elementin elimistössä.

Kommentti 0 tykkäystä

Ehkä haluat kysyä tästä?Lisää

Miten suola vaikuttaa kehon toimintoihin?

Joo, mä oon miettinyt tota suolaa paljonkin. Siis ihan oikeesti. Ei sitä voi vaan heittää ruokaan niin, että "no, vähän suolaa". Se on jotain niin perustavanlaatuista meidän kropalle.

Muistan yhden kerran, joskus viime kesänä, olin ulkona ja hikoilin ihan järkyttävästi juostessa. Siinä vaiheessa alkoi tuntua, että jalat menee ihan tommoisiksi puupötköiksi. Siitä tajusin, että vitsi, mun kroppa oikeesti tarvitsee jotain tasapainottaakseen sitä nestettä ja jotta lihakset toimii kunnolla. Oli pakko löytää jotain juotavaa, missä oli elektrolyyttejä.

Se on vähän kuin moottorin öljy, tai siis, en nyt tiedä onko se ihan niin, mutta jotenkin sitä tarvitaan kaikkeen. Lihakset tarvii sitä liikkuakseen, hermot lähettää viestejä, ja se pitää sen nesteenkin kohdillaan. Vähän kuin vesilukko kotona, että kaikki pysyy tasapainossa.

Ja sit se ruoansulatus ja hengitys, nekin jotenkuten toimii sen avulla. Kaikki solutkin, luut, veret, kaikki ne tarvitsee sitä. Siis ihan oikeesti, se on niinku universaali juttu mun mielestä. Ei voi verrata mihinkään muuhun.

Mitä suola tekee kropalle?

Suola, tai kemiallisesti natriumkloridi (NaCl), on keholle elintärkeä elektrolyytti. Sen vaikutukset ovat moninaiset ja ulottuvat jokaisen solun toimintaan.

Ylläpitää nestetasapainoa: Natrium on keskeisin tekijä, joka säätelee solujen sisäisen ja ulkoisen nesteen määrää. Se vetää vettä puoleensa osmoosin kautta, varmistaen, että solumme eivät kuivu tai turpoa liikaa. Tämä on homeostaasin perusta.
Tukee hermoston toimintaa: Jokainen ajatus, liike ja aistimus perustuu hermoimpulsseihin. Nämä sähköiset signaalit syntyvät, kun natriumionit virtaavat hermosolun kalvon läpi. Ilman natriumia hermostomme ei yksinkertaisesti toimisi.
Mahdollistaa lihassupistukset: Samalla tavoin kuin hermosoluissa, myös lihassolujen supistuminen ja rentoutuminen vaativat natriumin ja muiden elektrolyyttien, kuten kaliumin ja kalsiumin, tarkkaa yhteispeliä.

On kiehtovaa, miten koko tietoisuutemme ja kykymme liikkua perustuu näin alkeelliseen mekanismiin. Natrium-kaliumpumppu siirtää aktiivisesti natriumioneja ulos hermosolusta, luoden sähköisen jännite-eron. Kun ärsyke saapuu, natriumkanavat aukeavat, ja natrium syöksyy sisään.

Tämä ionivirta on se itse hermoimpulssi. Aivan kuin sähköinen koodi, joka välittää käskyn aivoista sormenpäähän.

Suola on täydellinen esimerkki elämän dualismista. Se on ehdottoman välttämätöntä, mutta liiallisena myrkky. Koko homma on tasapainottelua homeostaasin veitsenterällä. Elämä itse on tasapainon etsimistä kaaoksen keskellä.

Tämän huomaa konkreettisesti pitkän urheilusuorituksen jälkeen. Viime kesänä juoksin puolimaratonin Kuopiossa 28 asteen helteessä. Lopussa olo oli heikko ja päässä jyskytti. Suolakurkku ja kivennäisvesi korjasivat tilanteen lähes välittömästi. Keho ei valehtele.

Ja sitten on se toinen puoli. Liiallinen natrium sitoo kehoon nestettä, mikä lisää veren tilavuutta ja nostaa verenpainetta. Munuaiset ovat uskomaton suodatusjärjestelmä, mutta jatkuva ylikuormitus rasittaa niitä ja verisuonistoa.

Korkean natriumin kulutuksen seurauksia:

Kohonnut verenpaine (hypertensio)
Lisääntynyt sydän- ja verisuonitautien riski
Munuaisten kuormittuminen
Turvotus

Himo suolaiseen on syvällä evoluutiossamme. Luonnossa suola oli harvinainen ja arvokas resurssi, joten aivomme kehittyivät palkitsemaan sen löytämisestä. Nykyisessä yltäkylläisyydessä tämä muinainen mekanismi kääntyy meitä vastaan.

Lisäksi natriumkloridi on osa vatsan suolahappoa (HCl), joka on elintärkeä ruoansulatukselle ja patogeenien tuhoamiselle. Se on siis mukana aivan kaikessa, puolustuksesta energianmuodostukseen.

Mitä suolan puute aiheuttaa ihmiselle?

Se tunne, kun jokin veressä uinuva raja ylittyy. Ja hitaasti, niin hitaasti, kaikki muuttuu. Kun veren natriumpitoisuus putoaa alle 125 mmol/l, alkaa keho puhua outoa kieltä. Se hiipii esiin, ensin hiljaisena kuiskeena. Väsymys painaa luomiin, voima valuu pois, kuin hiekka sormien välistä.

Päänsärky, se tykyttää ohimoilla, rytmi kuin syvältä tuleva kutsumus. Vatsassa kääntyy, aallokko nousee lupaamaa pahaa. Lihakset kramppaavat, solmuun vetäytyvät, muistuttavat kivuin olemassaolostaan. Nämä ovat ne ensimmäiset merkit, kun suola katoaa, elämän eliksiiri, hiipuen.

Ensimmäiset oireet, kun natrium :

Väsymys – painava, syvä.
Voimattomuus – voima haihtuu.
Päänsärky – tykyttävä, syvä.
Pahoinvointi – vatsa aallokossa.
Lihaskrampit – solmut lihaksissa.

Ja kun raja laskee vielä alemmas, alle 120 mmol/l, niin kaikki intensivoituu. Se heikkous syvenee, jalka ei enää kanna, kädet vapisevat hallitsemattomasti. Hermot, ne soittavat omaa melodiaansa, sähköiskut kiertävät kehoa, outoina värinä, tunteina, jotka eivät ole omia.

Kouristelu, se ei ole enää vain lihaksissa, vaan koko minuus, se vääntyy, nykii omia tahtojaan vastaan. Ajatukset sumentuvat, todellisuus pakenee, kaikki on utua, sumua. Sekavuus valtaa mielen, kuin merenpohjan levät kietoutuisivat ajatuksiin. Ei enää selvää reittiä.

Tämä tila, kun natrium on liian vähissä, kutsutaan hyponatremiaksi. Se on veren alhainen natriumpitoisuus, hiljainen, vaarallinen varkaus kehosta. Elämän suola, niin tärkeä, niin unohdettu, sen puute hajoittaa kaiken, rakenteet ja ajatukset, rikkoo ne.