Onko 70 V vanha?

Seitsemänkymmentä vuotta – Vanha vai ei? Iän vaikutus vanhuuskäsitykseen

Kysymys siitä, onko seitsemänkymmentä vuotta vanha, ei ole yksiselitteinen. Vastaus riippuu täysin kysyjän silmistä – tai pikemminkin, hänen omasta iästään ja elämänkokemuksestaan. Vanhuus on nimittäin moniulotteinen ja subjektiivinen kokemus, jonka määritelmä muuttuu elämän myötä.

Nuorten silmin: Kuusikymppinenkin jo iäkäs?

Lapsille ja nuorille aikuisiille kuusikymppinenkin saattaa tuntua jo “vanhalta”. Tähän vaikuttaa osaltaan heidän oma suhteellisen lyhyt elämänsä, jolloin vuosikymmenenkin ero tuntuu valtavalta. Lisäksi kulttuuriset stereotypiat ja median luoma kuva vanhuudesta voivat vahvistaa tätä käsitystä. Nuorten maailmassa vanhuus saattaa assosioitua esimerkiksi hitaampaan vauhtiin, teknologian vierastamiseen tai muistoihin painottuvaan elämään.

Keski-ikäisten kokemus: Seitsemänkymppinen aktiivinen eläkeläinen?

Keski-ikäisten näkökulma on jo huomattavasti realistisempi. He ovat nähneet elämää ja ehkä jopa hoitaneet omia vanhempiaan. Vanhuuden raja alkaa siirtyä lähemmäs seitsemääkymmentä, ja he tunnistavat yhä useammin aktiivisia ja virkeitä seitsemänkymppisiä, jotka matkustelevat, harrastavat ja nauttivat elämästään täysin rinnoin. Tässä vaiheessa elämää ymmärretään, että ikä on vain numero ja elämäntapa vaikuttaa olennaisesti siihen, miltä ihminen näyttää ja tuntuu.

Eläkeläisten ääni: Vanhuus alkaa lähempää 75 vuotta?

Kenties kaikkein kiinnostavin näkökulma tulee itse eläkeläisiltä. Monet heistä kokevat, että vasta 75 vuoden iässä voi todella puhua vanhuudesta. Tämä voi johtua siitä, että heidän omassa kokemuksessaan elämä on yhä aktiivista ja itsenäistä vielä seitsemänkymppisenä. Moni eläkeläinen kokee itsensä energiseksi ja terveeksi, ja kokee voivansa tehdä asioita, joita ei työelämässä ollut aikaa tehdä.

Vanhuus – Subjektiivinen kokemus

Loppujen lopuksi vanhuus on hyvin subjektiivinen käsite. Se ei riipu ainoastaan kronologisesta iästä, vaan myös genetiikasta, elintavoista, sosiaalisesta ympäristöstä ja omasta asenteesta. On seitsemänkymppisiä, jotka ovat raihnaisia ja avun tarpeessa, ja toisaalta samanikäisiä, jotka juoksevat maratoneja ja kiipeävät vuorille.

Tärkeintä on muistaa, että jokainen ihminen kokee ikääntymisen omalla tavallaan. Sen sijaan, että takerruttaisiin ikärajoihin ja stereotypioihin, tulisi keskittyä siihen, miten ihminen voi elää mahdollisimman täyttä ja mielekästä elämää, riippumatta hänen iästään. Kysymys ei siis ole niinkään siitä, onko seitsemänkymmentä vuotta vanha, vaan siitä, miten tuo ikä eletään.