Miksi järvivesi ei ole suolaista?

Miksi järvivesi ei ole suolaista? Katso selitys

Moni pohtii, miksi järvivesi ei ole suolaista ja miten se eroaa merivedestä. Ilmiön ymmärtäminen auttaa hahmottamaan luonnon vesistöjen toimintaa ja veden kiertokulkua. Oikean tiedon avulla vältät yleiset harhaluulot vesistöjen suolapitoisuuksista ja opit, miten jatkuva virtaus pitää sisävedet makeina.

Miksi järvivesi ei ole suolaista?

Kysymys järviveden suolattomuudesta voi liittyä moniin eri luonnonilmiöihin ja veden kiertokulun vaiheisiin. Lyhyesti sanottuna järvivesi ei ole suolaista, koska sen järvivesi suolapitoisuus on tyypillisesti alle 0,05 prosenttia, jolloin sitä pidetään makeana vetenä. Järviin virtaa jatkuvasti uutta vettä sateesta ja sulamisvesistä, ja vesi poistuu niistä jokien kautta eteenpäin, jolloin mineraalit eivät pääse rikastumaan samalla tavalla kuin valtamerissä.

Ollaanpa hetki rehellisiä. Monet meistä ajattelevat, että järvissä ei ole lainkaan suolaa. Itsekin uskoin pitkään niin. Totuus on kuitenkin toinen - järvissä on mineraaleja, mutta ne vain huuhtoutuvat nopeasti pois. Järvien vesi vaihtuu jatkuvasti jokivirtauksien ansiosta. Tämä estää suolan kertymisen.

Miten veden kiertokulku ja haihtuminen vaikuttavat suolapitoisuuteen?

Järvien ja merien suurin ero liittyy siihen, miten vesi pääsee poistumaan niistä. Merivesi on suolaista, koska valtameristä vesi poistuu ainoastaan haihtumalla ilmaan. Kun vesi haihtuu, suolat ja muut raskaat mineraalit jäävät jäljelle merialtaaseen ja rikastuvat miljoonien vuosien aikana. Meriveden keskimääräinen suolapitoisuus onkin noin 3,5 prosenttia, mikä tekee siitä juomakelvottomaan.

Järvissä tilanne on täysin päinvastainen. Vesi viipyy tyypillisessä suomalaisessa järvessä vain muutamasta kuukaudesta muutamaan vuoteen ennen kuin se virtaa eteenpäin laskujokea pitkin. Mineraaleja huuhtoutuu maaperästä ja kallioperästä sadeveden mukana järviin koko ajan, mutta virtaus vie ne mennessään kohti merta. Haihtumisen rooli järvissä on siis liian pieni, jotta veden kiertokulku ja suola ehtisivät kertyä huomattavia määriä.

Poikkeus vahvistaa säännön: Sisämaan suolajärvet

On olemassa myös poikkeuksellisia järviä, joista vesi ei pääse virtaamaan eteenpäin laskujokien puutteen vuoksi. Näitä kutsutaan umpinatisiksi järviksi tai suolajärviksi. Kun vesi poistuu tällaisesta järvestä vain haihtumalla, mineraalit jäävät loukkuun. Tunnettuja esimerkkejä ovat Kaspianmeri ja Kuollutmeri, joiden suolapitoisuus on jopa moninkertainen valtameriin verrattuna.

Tämä seuraava asia saattaa yllättää monet. Kaikki järvet eivät siis olekaan makeita, vaikka niin yleisesti opetetaan. Joskus luonto löytää keinot kääntää tavalliset säännöt päälaelleen.

Järviveden ja meriveden keskeiset erot

Järvivesi (Makea vesi) luokiteltu suositelluksi elinympäristöksi

• Erittäin vähäistä nopean veden vaihtuvuuden vuoksi

• Laskujoet ja virtaus eteenpäin

• Alle 0,05 prosenttia

Merivesi

• Jatkuvaa rikastumista miljoonien vuosien ajan

• Ainoastaan haihtuminen ilmakehään

• Noin 3,5 prosenttia

Matin havainto Saimaan mökkirannalla

Matti, 45-vuotias helsinkiläinen insinööri, vietti kesää Saimaan saaristossa ja alkoi pohtia, miksi järven kirkas vesi ei maistu miltään, vaikka läheinen Itämeri maistuu selvästi suolaiselta. Hän yritti etsiä vastausta vanhoista oppikirjoistaan, mutta pitkät selitykset tuntuivat monimutkaisilta.

Matti päätti testata asiaa keittämällä litran järvivettä täysin kuivaksi kattilassa nähdäkseen, jääkö pohjalle mitään. Ensimmäinen yritys epäonnistui, koska hän käytti liian suurta lämpöä ja poltti kattilan pohjaan pienen mineraalikerroksen.

Hän tajusi, että mineraalien määrä on todella vähäinen ja vaatii tarkan lämpötilan. Matti toisti kokeen miedolla lämmöllä ja huomasi kattilan pohjalle jäävän vain olemattoman, lähes näkymättömän valkoisen kalvon.

Koe osoitti Matille konkreettisesti, että järvivedessä on mineraaleja, mutta niiden määrä on häviävän pieni jatkuvan virtauksen vuoksi, mikä muutti hänen tapansa ymmärtää kotimaisten sisävesien puhtautta.