Tuleeko palaneesta ihosta ruskea?

Tuleeko palaneesta ihosta ruskea? 22% uskoo myyttiin

Monet pohtivat, tuleeko palaneesta ihosta ruskea auringonoton seurauksena. Ihon polttaminen vaurioittaa soluja ja heikentää elimistön omaa puolustusjärjestelmää. Väärät uskomukset altistavat vakaville terveydellisille riskeille ja pitkäaikaisille ihovaurioille. Oikean tiedon omaksuminen auttaa välttämään kivuliaat virheet ja suojelemaan terveyttä auringossa.

Muuttuuko palanut iho ruskettuneeksi?

Palanut iho ei biologisesti muutu ruskeaksi, mutta se voi näyttää ruskettuvan palamisen rauhoituttua. Tämä johtuu siitä, että ihon palaminen ja ruskettuminen ovat kaksi erillistä biologista reaktiota, jotka tapahtuvat ihonalaisesti samaan aikaan. Moni kuitenkin uskoo illuusioon siitä, että punaisuus muuttuu rusketukseksi. Mutta tässä on koukku - tuo ajatus voi johtaa vaarallisiin virheisiin auringossa.

Kun iho altistuu liialle ultraviolettisäteilylle (UV), solut vaurioituvat välittömästi. Elimistö vastaa tähän vaurioon laajentamalla verisuonia ja lähettämällä paikalle tulehdussoluja korjaamaan tuhoja. Tämä reaktio tuntuu kipuna ja näkyy punoituksena eli auringonpolttamana. Samaan aikaan syvemmällä ihokerroksissa melanosyyttisolut alkavat tuottaa melaniinia suojatakseen solujen DNA-ta lisävaurioilta. Palaminen ja rusketus siis kehittyvät rinnakkain, mutta palamisen voimakas verisuonitulehdus peittää kehittyvän pigmentin alleen. Kun akuutti punoitus muutaman päivän kuluttua väistyy, sen alta paljastuu taustalla syntynyt rusketus.

Miksi palanut iho kuoriutuu ja muuttuu laikuttaiseksi?

Auringossa palaneen ihon kuoriutuminen eli kesiminen on elimistön hätävarjelumuoto, jossa vakavasti vaurioituneet solut tekevät hallitun solukuoleman suojellakseen kehoa syöpämuutoksilta. Kun iho kuoriutuu, sen mukana hilseilee pois myös sen alle muodostunut uusi pigmentti ennenaikaisesti. Lopputuloksena on usein epätasainen ja laikuttainen iho, joka palaa nopeasti takaisin vaaleaan sävyynsä. Palaneen solukon kuoriutumista ei voi eikä kannata yrittää estää repimällä, sillä se altistaa ihon tulehduksille.

Naisille suunnatussa kyselytutkimuksessa selvisi, että peräti 33% vastaajista ilmoitti kärsineensä auringonpolttamista yhden vuoden aikana. Samassa laajassa aineistossa kävi ilmi, että noin 22% ihmisistä uskoo edelleen virheellisesti siihen, että etukäteen hankittu pohjarusketus suojaisi ihoa palamiselta myöhemmin. Todellisuudessa rusketus tarjoaa iholle vain erittäin heikon suojan, joka vastaa korkeintaan suojakerrointa 3. Se ei riitä estämään solutason DNA-vaurioita. Joskus kuulen ihmisten sanovan, että pieni palaminen nopeuttaa rusketusta. Selvästi väärin. Se vain tuhoaa ihon omaa suojamekanismia.

Miten hoitaa palanutta ihoa oikeaoppisesti?

Jos vahinko on jo tapahtunut ja iho pääsi palamaan, ensiapuna ihoa tulee viilentää välittömästi viileällä suihkulla tai kääreillä. Tulehtunutta ja kuivaa ihoaluetta on hoidettava kosteuttamalla sitä runsaasti hajusteettomalla perusvoiteella tai puhtaalla aloe veralla. Juominen on myös tärkeää, sillä palaminen vetää nestettä elimistöstä ihon pintaan, mikä voi aiheuttaa lievää nestehukkaa.

Palaneelle iholle ei tule koskaan levittää paksuja tai rasvaisia voiteita, sillä ne sulkevat lämmön ihon sisään ja pahentavat kipua sekä kudosvauriota. Sen sijaan iholle kuuluu laittaa vain kevyitä, vesipohjaisia ja viilentäviä geelejä tai voiteita, jotka antavat ihon hengittää ja tukevat paranemista.

Ihotyyppi ratkaisee rusketuspotentiaalin

Ihon kyky tuottaa melaniinia ja sietää aurinkoa riippuu täysin perintötekijöistä, joita luokitellaan dermatologiassa Fitzpatrickin asteikolla. Erittäin vaaleaihoiset ihmiset, jotka kuuluvat ihotyyppiin I, eivät biologisesti pysty ruskettumaan lainkaan, vaan heidän ihonsa ainoastaan palaa auringossa. Fitzpatrickin kuusiportaisessa asteikossa tyypit I ja II kantavat korkeinta riskiä sairastua ihosyöpään, sillä heidän ihonsa luonnollinen melaniinisuoja on erittäin vähäinen. Tyypit III ja IV puolestaan palavat harvemmin ja ruskettuvat helpommin, mutta hekään eivät ole suojassa UV-säteilyn aiheuttamilta solumuutosilta.

Ihotyyppien reaktiot auringossa (Fitzpatrickin asteikko)

Fitzpatrickin asteikko jakaa ihmiset kuuteen eri ihotyyppiin sen mukaan, miten herkästi iho palaa ja kuinka tehokkaasti se muodostaa suojapigmenttiä eli rusketusta.

Ihotyyppi I

1. Ei rusketu koskaan, iho vain korjaa vaurion palaten vaaleaksi
2. Palaa aina erittäin herkästi auringossa
3. Erittäin vaalea iho, usein pisamia, punaiset tai vaaleat hiukset

Ihotyyppi II

1. Ruskettuu vain minimaalisesti ja erittäin hitaasti
2. Palaa yleensä helposti ja nopeasti
3. Vaalea iho, vaaleat hiukset ja vaaleat silmät

Ihotyyppi III

1. Ruskettuu asteittain ja saa tasaisen vaaleanruskean sävyn
2. Palaa joskus, sietää aurinkoa kohtalaisesti
3. Keskivaalea tai vaaleanruskea iho, ruskeat hiukset

Ihotyyppi IV

1. Ruskettuu helposti ja syvästi ilman edeltävää palamista
2. Palaa harvoin, sietää hyvin suoraa auringonvaloa
3. Oliivinvärinen tai vaaleanruskea iho, tummat hiukset ja silmät

Mikon opetus juhannuksena: Illuusiosta ihovaurioon

Mikko, 24-vuotias vaaleaihoinen opiskelija Tampereelta, vietti juhannusta järven rannalla ilman paitaa uskoen vanhaan myyttiin, jonka mukaan alkukesän palaminen muuttuu nopeasti pohjarusketukseksi. Hän ei käyttänyt aurinkovoidetta laisinkaan.

Ensimmäinen yritys hoitaa tilannetta meni pieleen: kun selkä muuttui illalla tulenpunaiseksi ja araksi, Mikko yritti levittää siihen paksua, öljymäistä saunavahamaista rasvaa luullen sen pelastavan ihon. Rasva kuitenkin sulki lämmön sisäänsä ja iho alkoi nousta rakkuloille.

Kärsittyään kaksi päivää tuskallisesta kuumotteesta Mikko ymmärsi, että kyseessä oli aito kudosvaurio. Hän vaihtoi strategian viileisiin suihkuihin ja kevyeen, vesipohjaiseen aloe vera -geeliin, joka antoi ihon hengittää.

Neljäntenä päivänä selkä alkoi kuoriutua valtavina liuskoina, ja alta paljastuva iho oli laikuttaista ja aivan yhtä kalpeaa kuin ennenkin. Mikko oppi, että palamisella ei voi oikaista rusketukseen, vaan tuloksena on vain tuskallinen viikon mittainen paranemisprosessi.