Voiko down asua yksin?

Downin oireyhtymä ja itsenäinen asumisen mahdollisuus: Yksilöllinen polku kohti itsenäisyyttä

Downin oireyhtymä on geneettinen tila, joka voi vaikuttaa yksilön kehitykseen ja oppimiseen, mutta se ei määritä hänen kykyään elää itsenäistä elämää. Kysymykseen “Voiko Downin oireyhtymää sairastava asua yksin?” ei ole yksiselitteistä vastausta. Se riippuu täysin yksilöstä, hänen kyvykkyyksistään, tuen tarpeestaan sekä saatavilla olevien tukipalveluiden laajuudesta.

Kaikilla ihmisillä, myös Downin oireyhtymää sairastavilla, on oikeus omaan kotiin ja itsenäiseen elämään, mikäli se heidän kykyjensä ja toiveittensa mukaisesti on mahdollista. Monet Downin oireyhtymää sairastavat haluavat asua mahdollisimman itsenäisesti ja heillä on siihen täysi oikeus. Tavoitteena tulisi aina olla yksilön itsenäisyyden maksimointi hänen omiin kykyihinsä ja tarpeisiinsa perustuen.

Itsenäisen asumisen toteutuminen edellyttää kuitenkin riittävän kattavaa tukiverkostoa ja -palveluita. Tämä voi sisältää:

• Henkilökohtaista apua: Avustusta arjen askareissa, kuten ruoanlaitossa, siivoamisessa ja henkilökohtaisessa hygieniasta huolehtimisessa.
• Terveyspalveluita: Säännöllistä terveydenhuoltoa ja tarvittaessa erikoislääkärien palveluita. Downin oireyhtymään voi liittyä terveyshaasteita, jotka vaativat seurantaa ja hoitoa.
• Sosiaali- ja kuntoutuspalveluita: Tukea sosiaalisten taitojen kehittämisessä, työssä ja harrastuksissa.
• Taloudellista tukea: Avustusta asumisen ja muiden elinkustannusten kattamiseen.
• Omaishoitajan tukea: Jos tarvitaan jatkuvaa tukea kotona, omaishoitajan saama tuki on äärimmäisen tärkeää.

Itsenäisen asumisen polku on usein askel kerrallaan tapahtuva prosessi. Se voi alkaa esimerkiksi tuetussa asumisyksikössä, jossa asukkaat saavat apua ja tukea itsenäisen elämän hallintaan. Vähitellen, taidon ja itsevarmuuden kasvaessa, voidaan siirtyä kohti itsenäisempää asumista, esimerkiksi tuettuun asuntolaan tai omaan kotiin.

On tärkeää muistaa, että Downin oireyhtymää sairastavien yksilöiden välillä on suuria eroja kyvykkyydessä ja tuen tarpeessa. Siksi jokaisen yksilön tarpeet ja toiveet tulee ottaa huomioon yksilöllisesti suunniteltaessa ja toteutettaessa itsenäisen asumisen mahdollisuutta. Tavoitteena ei ole vain itsenäinen asumisen mahdollistaminen, vaan myös yksilön hyvinvoinnin ja onnellisuuden turvaaminen.